Olen ostanut meidän karvarasalle vaikka mitä hienoja kissanmintulla hajustettuja pörröisiä ja kiliseviä leluja minkä kanssa pyöriskellä lattialla, mutta ehei, ei kelpaa. Ei kelvannut kissanruohokaan, kun piti järsiä meikän apila ja jukkapalmu. Kissanruohoa kohti ei vilkaistukaan. Vuosia Nöpsön leikkiminen rajoittui pitkälti kissatuubiin ja tietenkin kissaralliin, eli juostaan kämppää ympäri ihan-sama-mitä-matkalla-tippuu-lattialle -tyylillä. Rallihan tosin tuppaa yleensä loppumaan vähän lyhyeen, kun karvan verran tasapainorajoitteinen katti jysähtää nenä edellä ikkunalasia päin ja nolostuu kompuroinnistaan. Se joka keksinyt käyttää kissamaisuutta kuvaamaan viehkeää ja ketterää menoa, ei ole tavannut Nöpöä. Meidän kissa tömistelee sangen epäsulokkaasti, niin että et varmasti erehdy kun kuningatar astuu huoneeseen.

Mutta lopulta löytyi kuningattarellekin mieluinen pyydystettävä. Äitin luona hoidossa ollessa mamma oli kehittänyt katille "hienon" lelun, joka sisälsi kaikessa yksinkertaisuudessaan rutatun paperin ja lankaa. Ja voi sitä riemua millä katti singahtaa armaan paperitollonsa perään, vaanii sitä, heittelee sitä ja nukkuu sen päällä. Nykyään jos ruttaat minkä tahansa kuitin roskikseen, kissa kurvaa paikalle silmät palaen ja odottaa että paperitollo heitetään hänelle. Jep.

*järs* Tässä on juuri saatu metsästettyä saalis Sakun käsistä.


Huikean vaativa DIY: ruttaa A4-paperi tolloksi ja pyöritä ympärille pehmeä kengännauha. Se o siinä. Nöpön tee-se-itse -nurkkaus kuittaa.

Kommentit (18)

Vierailija

Ihanaa, tulee muistoja. Lapsena leikitin kissojamme aina tuollaisilla virityksillä. Niillä ne villiintyivät.

Meidän kollille kelpaa juuri vielä tuo yksinkertaisempi lelu, eli pelkkä rutattu paperi. Meidän lempileikki kollin kanssa kahdestaan on se että mä heitän ja poika noutaa. Sitä jatketaan niin kauan että herra ei enää suvaitse kiikuttaa leluaan mulle heitettäväksi.

Miehen ja kollin leikki taas on "lentävä kissa". Siinä ukko nappaa kissan syliin ja heittää sängylle. Kolli singahtaa välittömästi takaisin ukon luo heitettäväksi. Tämä jatkuu myös niin kauan kuin herra jaksaa. Ja vielä väitetään että koirat on yksinkertaisia!

minä

Meillä kelpaa muun muassa vanupuikot (roskiksesta kaivetut tietenkin!), ponnarit ja pussinsulkijat :D pienemmän lempihuvia on järsiä palasia pahvilaatikosta ja syljeskellä niitä ympäriinsä :D ja kuulokkeiden johdossa oleva volume nappula on kiva nakerrettava :)

Meidän koiran lempilelut olivat pienenä sukat. Nykyään se ei enään leiki niilläkään, vaan on vaihtanut ne vessapaperirulliin. Ne on parhautta :D

Kissat on just tollasia.. Meidän Veera- kissa aikoinaan rakasti kaikkea epämääräistä ja karkkipaperista rutatut pallot oli aivan ihania... Samoin mm. sellofaani, lahjanarut jotka oli kiharrettu. Voi sitä onnea jouluna kun paperit oli kasassa ja tämä sai hyppiä sinne kasaan. Sitten jouluna heräsit aamulla siihen kun kissa pyörittää pitkin olohuoneen lattiaa niitä palloja.. Niin ja on meidän yksi kissa kerran kaatanut joulukuusen niiden pallojen takia.

Gepa

Just joku pullonkorkki on ihan huippujuttu verrattuna johonkin superhyperkissanleluun joka maksaa 50e ja kissa ei edes tajua, että sillä kuuluu leikkiä :D

Riikka

Mummulla ja papalla on samanlainen kissanviihdytyskeino, mutta se on kehitetty vielä himpun pidemmälle: naru on sidottu vielä kiikkutuolin karmiin kiinni. Siinä voi sitte kissiä viihdyttää samalla kun kahtoo töllöä :3

Nani

Meillä kissa valitsi parhaaksi leluksi nappikuulokkeet. Piuhan ja pehmeiden pallukoiden kanssa on niiiiiiin ihana painia ja tehdä voltteja!

Ella

Tästä tuli mieleen se, kun kaveri tuli kylään ja toi meidän kissalle jotain kallista ruokaa. Naureskelin siinä, että kerrankin saa jotain hienompaa kuin Pirkan pussiruokaa ja raksuja. No, kissa haisteli hetken epäluuloisesti annostaan, kääntyi ympäri ja kaaputti lattiaa ikään kuin olisi yrittänyt peittää jätöksiään... HAH. :D

heisi

Varoituksena, että kengätnauhat (ja muutkin nauhat) voi olla kissoille vaarallisia. Osa katkoo ne paloiksi ja vetää naamariin, josta voi seurata omat ongelmansa...

Mutta jos tuntee kisunsa tarpeeksi hyvin, ettei tälle ole pelkoa tai vaihtoehtoisesti seuraa kissan leikkiä narulla silmä kovana, niin ei pitäisi olla mitään hätää :)

sallimus

Emäntä ja kissa hyötyvät molemmat toffee täytesuklaalevystä - emäntä saa suklaan ja kissa folion palloksi rutattuna ja molemmat ovat onnellisia. Myös mehupillit on kova sana meillä.

Foliopallo on myös aika jees! Varsinkin, jos se on otettu ruuan päältä, että siinä on vähän kivoja tuoksuja, niin johan alkaa lihavatkin katit juoksemaan aika ketterästi ;)

piu

Heh, kuulostaa samalta kuin ihmislapsi! Kaupasta ostetut värikkäät merkkilelut on niii-in tylsiä. Lusikkalaatikko, taikinakulhot, vessaharja, rasvapurkki jne - ooh, kuinka hauskaa!

Juu meidänkin toiselle kissalle kelpaa vain "paras" :D eli mahdollisiman PIENI paperimytty. Sen sentti kertaa sentti pallon kanssa on vaan sitten niin siistiä riehua ympäriinsä, räpistellä sitä joka paikassa ja lopulta kätkeä se maton alle. Ei se ikinä ole niitä syönyt, vahingossa tämä lelu keksittiin kun kissa pölli jonkun mokoman roskan pöydältä. Ja sen jälkeen ei ole hienot tuoksuvat lelut kelvanneet... :p onneksi edes nuoremmalle kisulle kelpaa.

Niina

Kuulostaa niiiin tutulta! Meillä koiralla ja 2-vuotiaalla on yhteinen lempparileikki; 2v pöllii vessapaperirullan, sitten ne rullaa sen sulassa sovussa auki, 2v jää repimään papereita rikki ja koira järsii sen tyhjän rullan. Kaikki tämä tapahtuu n. kahdessa minuutissa ja tarvittaessa täysin äänettömästi.

Michelle80

Meidän vanha katti ei kans leluista ikkää välittänyt. Paitsi joulukuusenkoriste palloista. Siinä meni iso kollikissakin vikkelää ympäri kämppää kun mukavasti "kilisevän" ja kevyen pallon perässä yritti pysyä.

PoniN

Mä ihmettelin aamulla mikä voisi aiheuttaa innostuneen mouruamisen, jarrutusäänien ja tömähtelyn syyn. Se löyty keittiön lattialta: sipuli. Keep it simple.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011