Hämeenlinnan Taiteiden yössä oli paljon nähtävää, mutta myös useita kivoja pikku kojuja täynnä käsityöläisten taidonnäytteitä. Me ehdittiin Anskun kanssa osallistua lankataideteoksen tekoon, kuunnella kahvilassa taitavaa nuorta kitaristia, nauttia bollywood-henkisestä tanssiesityksestä Verkatehtaalla ja syödä katuruokaa.

Muut olivat sitoneet upeita palloja ja punoksia, minun taitoni villalangan kanssa rajoittuu siihen että osaan tehdä upean kröh... solmun. Lanka sopii näppeihini vain ompelukoneen kautta.

u13elok15



Kuten jo aikaisemmin kerroin, Wetterhoffin talo pitää sisällään pieniä työhuoneita koulutustilojen lisäksi. Taiteiden yössä monella käsityöläisellä oli avoimet ovet, ja pääsimme tutustumaan taiturien töihin. En tiedä miksi mutta nämä vanhoista lusikoista tehdyt korut, erityisesti sormukset ovat minusta aivan ihania.


Koruverstas Klovan keskiaikaisten linnojen näköiset sormukset olivat tämän reissun parhaimmistoa:



Wetterhoffilla on toiminut koulu jo vuodesta 1890, joten sillä on pitkät perinteet. Oli kiinnostavaa nähdä valokuvanäyttely oppilaitoksen vaiheista yli sadan vuoden takaa aina tähän päivään asti. Tässä on meneillään kehruutunti 30-luvulla.



Vierailimme myös kirjansitomossa, mistä löytyi tämä kirjakaunotar:


Ja vinot pinot Martta Wendelinin kuvittamia postikortteja. Rakastan Martan piirrosjälkeä, nämä kuvat vievät välittömästi lapsuuteen. Ostin muutaman jättikokoisen kortin tauluiksi kotiin, mielestäni nämä sopivat meille mitä parhaiten.



Wetterhoffin jälkeen Ansku ohjasi meidän Verkatehtaalle, missä oli järjestetty ohjelmaa koko illaksi. Kaunis tehdasmiljöö järvenrannalla ei ole hullumpi paikka taiteelle ja kulttuurille. Ikävä kyllä kännykkäni ei enää suoriutunut kovin hyvin iltahämärässä valokuvien suhteen, joten laitan vain pari tunnelmakuvaa.




En päässyt Tampereen Tapahtumien yöhön, mutta onneksi ehdin Hämeenlinnaan. Suomessa sietäisi olla useamminkin rentoja katutaidetapahtumia, niin että me tavalliset pulliaisetkin uskallamme sisälle gallerioihin ja pieniin putiikkeihin. En tiedä teistä mutta minulla on vieläkin joku ihme ujopiimäsyndrooma kivijalkaputiikkeihin, vaikka pidän niistä kovasti. Ehkä tämä arkuus tästä hälvenee seuraavan parinkymmenen vuoden aikana :D

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat