Jos jostain olen traumatisoitunut ikuisesti, niin koululiikunnan hiihtotuokioista. Minä. Inhoan. Hiihtämistä. Onneksi se on nykyään ihan vapaaehtoista noustako suksille vaiko eikö nousta, joten jätän sivakoinnin ilomielin väliin. Saku ei vissiin ole saanut niin pahoja traumoja sillä mies on hiihtänyt täällä jo useamman kerran. Ladut järvimaisemissa ja vaaroissa ovat tietysti ihan houkuttelevia, mutta minun tapauksessani vain lumikenkien kera.


Jos joku talviurheilulaji pitää mainita lemppariksi, niin kuppi kallistuu ehdottomasti lumikenkäilyyn. Siinä on sitä jotain kun saa stepata menemään hiljaisissa metsissä tai tuulisella järvenjäällä. Vaikka meno on näennäisesti leppoisaa, kyllä tietää seuraavana päivänä liikkuneensa. Jokohan sitä vihdoin saisi ensi talveksi aikaiseksi hankkia omat lumikengät, kun kerran meillä Hämeessäkin sitä lunta piisaa.


Painava lumi on saanut melkein kaikki nuoret ja sorjat puut kaartumaan, niin että metsässä kenkäillessä sai jatkuvasti limbota.


Sisarukset pilkillä.




Viikon ainoa asukuvaviritelmä on tässä, muuten olen löhöillyt Black Milkin trikoissa aamusta iltaan. Paitsi kerran synttärijuhlissa mekolla, mutta siitä ei ole kuvaa.


On ollut mukavan rento loma kun ei ole ollut mitään sen ihmeempää ohjelmaa, kunhan vaan ollaan ja nähdään tsiljoonia sukulaisia ja ystäviä. Loma ilman ohjelmaa on hyvä loma :)

Kommentit (7)

PS

Mulle on jäänyt sama inhotus koululiikuntatunneista ja en ole sen jälkeen suksille noussut. Onni on, että saa itse valita suksiiko vai ei. :D

Lumikenkäily on kyllä mainiota, ihanan leppoisaa ja kerkeää katsella maisemia kunnolla! Hiihtämistä vihaan minäkin kun en osaa tehdä sitä muuten kuin verenmaku suussa. -.-

AaHoo

Asiasta kukkaruukkuun, näin eilen Eurokankaassa (Hki) mustapohjaista kirsikka -kangasta. Aattelin, että saattaisit tykätä :)

Sanna

Kuulostaa minulta noin kolmen vuoden takaa - sen jälkeen kokeilin hiihtoa aikuisena uudestaan. Aijestas, mikä fiilis koko kropassa ja erityisesti toimistotyöläisen selässä. Mahtavaa kun jaksaa melko kylmiltäänkin heittää pitkän lenkin. Maisema vaihtuu ja koko kroppa herää. Ehkä kannattaa antaa hiihdolle varovainen mahdollisuus?
T. toinen hongankolistaja

ps. arvaa onko tämän valaistuksen jälkeen Helsingissä nähty kunnon hiihtosäitä?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010