Jos jostain olen traumatisoitunut ikuisesti, niin koululiikunnan hiihtotuokioista. Minä. Inhoan. Hiihtämistä. Onneksi se on nykyään ihan vapaaehtoista noustako suksille vaiko eikö nousta, joten jätän sivakoinnin ilomielin väliin. Saku ei vissiin ole saanut niin pahoja traumoja sillä mies on hiihtänyt täällä jo useamman kerran. Ladut järvimaisemissa ja vaaroissa ovat tietysti ihan houkuttelevia, mutta minun tapauksessani vain lumikenkien kera.
Jos joku talviurheilulaji pitää mainita lemppariksi, niin kuppi kallistuu ehdottomasti lumikenkäilyyn. Siinä on sitä jotain kun saa stepata menemään hiljaisissa metsissä tai tuulisella järvenjäällä. Vaikka meno on näennäisesti leppoisaa, kyllä tietää seuraavana päivänä liikkuneensa. Jokohan sitä vihdoin saisi ensi talveksi aikaiseksi hankkia omat lumikengät, kun kerran meillä Hämeessäkin sitä lunta piisaa.
Painava lumi on saanut melkein kaikki nuoret ja sorjat puut kaartumaan, niin että metsässä kenkäillessä sai jatkuvasti limbota.
Sisarukset pilkillä.
Viikon ainoa asukuvaviritelmä on tässä, muuten olen löhöillyt Black Milkin trikoissa aamusta iltaan. Paitsi kerran synttärijuhlissa mekolla, mutta siitä ei ole kuvaa.
On ollut mukavan rento loma kun ei ole ollut mitään sen ihmeempää ohjelmaa, kunhan vaan ollaan ja nähdään tsiljoonia sukulaisia ja ystäviä. Loma ilman ohjelmaa on hyvä loma :)
todella, ja on vielä aika helppo valinta :D
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook
kyllä! Lumikenkäily on parasta :) joskin sitäkin voi vetää verenmaku suussa jos päättää lähteä umpihankeen :D
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook
nam! Tosin minulla on jo mekko tuollaisesta kankaasta, että kesää odotellessa :)
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook
Mulle on jäänyt sama inhotus koululiikuntatunneista ja en ole sen jälkeen suksille noussut. Onni on, että saa itse valita suksiiko vai ei. :D
Lumikenkäily on kyllä mainiota, ihanan leppoisaa ja kerkeää katsella maisemia kunnolla! Hiihtämistä vihaan minäkin kun en osaa tehdä sitä muuten kuin verenmaku suussa. -.-
Asiasta kukkaruukkuun, näin eilen Eurokankaassa (Hki) mustapohjaista kirsikka -kangasta. Aattelin, että saattaisit tykätä :)
Kuulostaa minulta noin kolmen vuoden takaa - sen jälkeen kokeilin hiihtoa aikuisena uudestaan. Aijestas, mikä fiilis koko kropassa ja erityisesti toimistotyöläisen selässä. Mahtavaa kun jaksaa melko kylmiltäänkin heittää pitkän lenkin. Maisema vaihtuu ja koko kroppa herää. Ehkä kannattaa antaa hiihdolle varovainen mahdollisuus?
T. toinen hongankolistaja
ps. arvaa onko tämän valaistuksen jälkeen Helsingissä nähty kunnon hiihtosäitä?