Olin varautunut siihen että junamatka Kolariin ei välttämättä ole helpoin mahdollinen vauvan kanssa, mutta olin väärässä. Meidän tyttö nukkui kainalossani puolet ajasta ja toisen puolen leikki iloisena ja katseli ikkunasta vaihtuvia maisemia. Yöjuna on vauvan kanssa oikeastaan aika iisi vaihtoehto, kun lapsi ei vielä osaa vaatia juoksubaanaa ;)

Reppujen, turvaistuimen ja vaunujen rahtaaminen näihin vanhoihin juniin ei ole portaiden ja kapeiden käytävien vuoksi mikään varsinainen ilo, mutta kyllä siitä selviää. Onneksi Hämeenlinnasta kyytiin ei tullut kuin pari hassua ihmistä, joten käytävillä ei ollut ruuhkaa.

Anni nukkui seinän puolella vieressäni alapedissä ja se järjestely toimi tosi hyvin. Vähän oli itsellä niskat kipeänä aamulla kun en päässyt juuri asentoa vaihtamaan mutta pääasia että tyttö nukkui kuin tukki.

Koska hyteissä ei ole jääkaappia tai mikroa, vauvan matkasapuska piti ottaa mukaan pussimuodossa. Kyllä on käteväksi tehty tämä reissaaminen, kun aamupuuronkin saa pussissa.

Luin matkalla uusinta Bridget Jonesia ja pakko sanoa että kirja on ollut aikamoinen pettymys. Se sama sinkkupöhinä ei vaan toimi enää, ei edes nostalgian nimissä. Tässä kirjassa Bridget on viisikymppinen kahden lapsen yksinhuoltaja ja leski, sillä Mark Darcy on kuollut (!!). Bridgetillä on twitterissä alkanut sutina 29-vuotiaan nuoren miehen kanssa, jonka suhteen nainen on ihan yhtä epävarma kuin silloin 20 vuotta sitten Danielin ja Markin kanssa tasapainoillessaan.

Jos en olisi pitänyt kahdesta ensimmäisestä päiväkirjasta 2000-luvun alussa niin paljon, Mad about The Boy voisi olla ihan viihdyttävää luettavaa, mutta tällä hetkellä tunnelmat ovat ainoastaan että ei toimi.

Suomen viimeinen pysäkki, Kolari. Perille päästiin. Junailu Suomessa on tolkuttoman kallista, mutta lapsen kanssa huomattavasti helpompaa kuin autoilla näin pitkää matkaa.