Olen jo pitkään miettinyt tukan pätkäisyä. Kasvattelin sitä ihan innolla puolitoista vuotta, ja hiukset ylettyivät (suorina) jo yli puoleen selkään. Ikävä kyllä vain puolet hiuksista ylettyi. Ne hiukset, jotka menetin imetyksen aiheuttamien hormonimuutosten myötä, ovat kasvaneet vasta polkkatukan verran. 

Se kuka väittää, että imetyksen aiheuttama hiustenlähtö on ihan tavallista, eikä niitä irtoa yhtään sen enempää kuin raskausaikana olisi normaalisti irronnut, ei ole ollut minun kengissäni. Kun kolme kuukautta Annin syntymän jälkeen tukkaa alkoi irrota, sitä lähti tupottain. Suihkussa käsiini takertui hiuksia siihen malliin että aloin olla jo vähän paniikissa jääkö päähäni karvaakaan. 

Kummallinen juttu tässä sulkasadossa oli se, että minulta lähti hiusrajasta noin sentin alueelta koko pään ympäri kaikki hiukset. Oli muuten aika vitsikkään näköinen otsatukka hetken aikaa, kun se harveni alle puoleen! Onneksi otsis on lyhyt ja se kasvoi nopeasti takaisin. 

Olen aina mieltänyt itseni pitkähiuksiseksi, joten kynnys leikata edes sentti latvasta tuottaa henkistä tuskaa. Tämän asian ymmärtää ainoastaan muut henkiset pitkätukkaiset. Kaikki te lyhythiuksiset jotka uskallatte leikkia tukallanne ja leikellä sitä ties mihin malliin, te olette vapaita tästä pitkätukkaisuuden ikeestä :D 

Otin kuitenkin järjen käteen ja totesin että nyt on tosiaankin aina luopua latvasta ja vielä vähän päälle (15cm). Pitkä polkka tuli, ja olo on kevyt kuin kesäkukalla! Tämä oli vasta vaihe 1, totuttelua. Kesän jälkeen lyhennetään vielä. Viihdyn pitkässä polkkatukassa ihan äärettömän hyvin. Vintagekampausten tekeminen on helppoa ja kaikki ihanat 20-luvun hattuni näyttävät hyvältä. 

En tiedä miksi sivuhiukseni näyttävät seuraavassa kuvassa puoliksi harmaalta, raitakohtiin osui valo jotenkin erikoisesti. Niissä ei siis oikeasti ole tuollaista harmaata länttiä :D

Kommentit (12)

Vierailija

Hyvältä näyttää :). Täytyy näin pitkätukkaisena sanoa, että itselleni hiusten leikkaaminen tai muuten muokkaaminen ei ole ollut mikään kynnys koskaan :). Olen vaihtanut blondista pitkästä kiharapilvestä tummaan lyhyeen polkkaan asiaa paljon miettimättä :). Väri on ollut milloin musta, punainen tai blondi.

Työkaverit sitä joskus jaksoi ihmetellä kun tulin töihin aina täysin erinäköisenä kampaajan jälkeen. Hiukset kasvaa mulla aika vauhdilla joten jo reilussa vuodessa polkka vaihtuu pitkään tukkaan. Äitiyslomalla hiukset on venähtäneet taas niin etteivät töissä meinanneet tunnistaa :D tämän uusimman raskauden jälkeen nimittäin pidin pitkän tukkani vaikka väkisin vaikka hiuksia lähti tupottain. Pienen vauvan kanssa pitkä tukka on kuitenkin parempi, kun sen saa kunnolla kiinni, eikä se ole vaavin näpeissä koko ajan ;)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Sä oot siis just sellainen tukkajumala joita kohtaan tunnen aina kateuden syvän piston, oman tukan kanssa epätoivoisesti tapellessa :D Väreillä mäkin olen uskaltanut vähän leikkiä, mutta pituuksilla vain pakon edestä. 

Olin jo ehtinyt unohtaa vauvavuoden ponihäntäpakon hahah :D

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Jonna

Minä olen myös henkinen pitkätukkalainen. Stressin (tai minkä lie) vuoksi mullakin harveni hiukset todella paljon ja nämä kun muutenkaan ei ole järjetrömän paksut niin oli pakko sanoa sydän verta vuotaen moikat pitkille hiuksille Tammikuun lopulla. Nyt ovat venähtäneet kyllä jo tuommoisen pitkähkön polkan mittaan ja pakko todeta, oon minäkin kyllä näissä viihtynyt :D

Miima

Haah kohtalotoveri! Multa lähti kans erityisesti ohimoilta hiuksia tukoittain tyttären syntymän jälkeen. Lähti sitä muualtakin varmasti, edestä sen vain huomasi paremmin. Kasvuvaiheessa näytin äärimmäisen typerältä kun pitkien hiusten seasta sojotti älytön määrä muutaman sentin mittaista untuvaa. Tein saman ratkaisun ja pätkäisin pitkän polkan. Nyt reilun vuoden kasvattelun jälkeen tukka alkaa näyttää entiseltänsä ja vauvatöyhdötkään ei erotu enää. Tästä(kin) pitäisi varoittaa odottavia äitejä! :D

Vierailija

Ihana tukka!

Oletko koskaan tehnyt postausta hiustenvaalennusprojektistasi? Itselläni oli vielä alkuvuodesta musta tukka, mutta nyt hiljalleen olen siirtymässä kohti omaa väriä. Tällä hetkellä hiukseni ovat blondauksen takia ei-niin-ihanan oranssit, eli matkaa on vielä oman värin saavuttamiseen (hiukseni ovat luonnostaan todella vaaleat). Olisi hauska nähdä ja kuulla, oliko sinun vaalennusprosessisi vaikea ja kuinka pitkä!

Halina

Mulla ei liity raskauteen mitenkään, mutta olen aina kärsinyt hitaasti kasvavista hiuksista ja siksi leikkaaminen on ollut itselle iso kynnys! Omistan hiuslaadun, joka on pörröinen, laineikas(muttei kihara) sekä ohut vaikka näyttää paksulta. Tottelemattomien hiusten kanssa oikeastaan mikään muu malli kuin pitkä ei toimi, sillä kampaajat ovat aina pulassa kun hiukseni ei vaan pysy missään suoriksi leikatuissa malleissa :D ne näyttää parhaalta luonnontilassa. Yritin joskus pitää otsatukkaa, mutta se oli toivotonta. No jokatapauksessa, aloitin muista syistä vitamiinihoidot, jotka sisälsi mm. Biotiinia, sinkkiä ja seleeniä. Lopputulos oli hassu hiusten kannalta, sillä mulla lähti kasvamaan babyhiuksia ympäri hiuksia! :D nyt ne ovat jo pitkiä, mutta naurettiin muiden kanssa että sain kaupanpäälle vitamiineistä uuden hiussukupolven parissa kuukaudessa :DD

Vierailija

Rohkea veto, hyvä!
Täytyy vaan korjata sen verran, että hiusten lähtö ei johdu imettämisestä, vaan sulkasato kohtaa lähes kaikkia raskaana olleita. Itse imetys ei karvoja irrota, vaikka hiustenlähdön ajankohdasta (pari kk synnytyksen jälkeen se alkaa...) voisi muuta luulla.

Tsemppiä sinne, tunnen sympatiaa. Itsekin pitkähiuksisen identiteetillä varustettu!

mmagic

Tuo pituus sopii sinulle ihan mielettömän hyvin! Ihanat kiharat, voi kun onnistuisin itsellenikin joskus tuollaiset taikomaan :) Itselläni oli myös piiitkän aikaa käynnissä sisäinen kamppailu siitä leikatako hiukset lyhyemmiksi vai ei ja lopulta sitten vain päätin että nyt lähtee ja puolet pituudesta leikattiin, niin että hiukset ulottuivat vain olkapäille. Nyt kun hiukset ovat jo taas kasvaneet puoli vuotta on kova pohdinta meneillään annanko kasvaa takaisin pitkiksi vai kokeilisinko vielä vähän lyhyempää polkkaa mihin olisi kyllä pieni kutkutus, mutta myös on ikävä pitkiä hiuksia.

Kirsi

Hyvältä näyttää!! Mä kans vähän aikaa sitten sain kerättyä tarpeeks rohkeutta vuosien vatvomisen jälkeen ja napsasin yli puol metriä pois :D Fleda oli jo takalistoon asti, joten nyt kun se on muutaman senttiä korvien alle niin on _hitusen_ kevyt olo. Jee jee kesätukille!! :)

Vierailija

Hauska sattuma, samana päivänä olin käynyt leikkauttamassa oman pitkän tukkani samaan mittaan! Kylläpä pää tuntuu nyt kevyeltä ja kuinka paljon vaivattomampaa on hiusten pesu kuivauksineen :)

Terhi_

Sama kohtalo täällä... Raskauden loppuajasta oli upeat ja tuuheat pitkät hiukset, ja 4 kk myöhemmin pelkäsin tosissani tulevani kaljuksi!

Tänä keväänä lähti liuhuletti ja polkka tuli tilalle.. nyyh :(

Hailie

Hyvältä näyttää! Itse pätkäisin kaksi vuotta sitten lapojen yli yltävät hiukset polkaksi kun piti viimein myöntyä, että hiukset ovat liian huonossa kunnossa. Asiaan saattoi myös liittyä kaverin kanssa tehty "veto" eli jos minä hankkisin violetin polkan niin hän ajaisi sivusiilit. Marssittiinkin lopulta yhdessä kampaajalle :D Oli kyllä melkoista katsoa kun hiuksia vaan putoili ja piti välillä sulkea silmät.

Shokki oli melkoinen, mutta olipas kevyt olo! Nyt taas kasvattelen hiuksia, mutta on jotenkin henkisesti kevyempi olo. En ole enää henkisesti sitoutunut tiettyyn tukkamalliin vaan voin halutessani taas leikkauttaa reilusti. Tosin, nyt on vähän haaveissa niskasiili kun rakastuin niin paljon lyhyeeseen niskatukkaan polkan aikana.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011