Mökki, tuo suomalaisten lempipaikka. En ole yhtään mökkityyppiä, mutta meidän möksä on lähellä täydellistä. Siellä ei ole liiemmin itikoita (niemen kärjessä tuulee, eikä metsä ole ihan vieressä) ja lähimmät naapurit ovat niin kaukana, ettei niitä näy. Vaikka kesä onkin ihan jees, minä viihdyn möksällä parhaiten syksyllä. Vahvat värit, tummana hehkuva aurinko, pimenevät illat, yösauna. Päivällä voi makoilla auringossa, mutta illalla pitää kääriytyä villaan ja hilata takamus lähemmäs takkaa.

Lupiinit ovat jo siemenkotavaiheessa, mutta päivänkakkarat ne vaan jaksaa.

Olen kehittänyt addiktion pensasmustikoihin. Vaikka parempi niin, kun vertaa Zero-cocisaddiktiooni, mistä btw alan olla kokonaan irti. Hurraa!

Myrskylyhdyn sytyttäminen on ihan oma taiteenlajinsa. Väittävät meidän perheessä, että se olen MINÄ joka aina mustaa sen. Pyh.

Heh bloggari mökillä; "mä vaan äkkiä teen tän yhden jutun ja vastailen sähköpostiin ja kommentteihin, pikku hetki...". Samsungin ultrakevyt läppäri (*blogiyhteistyö, klikkaa linkkiä) se vaan jatkoi voittokulkuaan koko kesän, mukana aina. Onhan se nyt jees tuijotella nurtsilla kukkien keskellä lempisarjojaan ja nukahtaa aurinkoon.

Lampahia nurmella. Nuo villavat ovat niin kesyjä, että tulevat rapsittavaksi jos jaksaa hetken odottaa. Riittää, että yksi määkijä päättää, että noi tyypit on cool, menenpä sinne, ja siten koko lauma seuraa kiltisti perässä. Laumaeläin indeed.

Tylsää, että minulla on tästä eteenpäin joka viikonloppu bookattu täyteen kaikkea mahdollista (lokakuussa ensimmäinen vapaa.. jesh...) enkä ehdi syksymökkeilemään niin paljon kuin haluaisin. Mutta toisaalta, onneksi kesäpaikkamme on puolen tunnin päässä tampereelta, voihan sitä joskus karata töistä ajoissa ja mennä iltasaunaan.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, minun viikonloppuni alkoi nyt.