Kun huutokaupoille antaa pikkusormen, se näköjään vie koko käden. Ensimmäinen huutokauppakokemukseni oli Urjalassa, vanhan koulun tyhjennys sekin, ja seuraava Vesilahden Krääkkiössä. Siskoni ja minä jaamme yhteisen kiinnostuksen wanhaan tavaraan, joten seuraa kirppiksille ja huutokaupoille on aina tarjolla. Viime viikolla ajelimme Vesilahden Krääkkiöön kyläkoulun tyhjennyshuutokauppaan, huudattajana toimi oman kylän Piijuska.

Päivä oli helteinen ja aurinkoinen, joten huutokauppa järjestettiin ulkona. Autosta noustessa kimppuun hyökkäsi massiivinen paarmalauma, niin että tuli jo mietittyä mahtaako jäädä kohdallani lyhyeksi tämä huutokauppa :D mutta onneksi ne surisevat p*rkeleet jättivät ihmiset rauhaan heti parkkipaikan jälkeen. Melkoinen vastaanottokomitea silti, huh!

Myytävänä oli paljon erilaista v. 1900 rakennetun kyläkoulun irtaimistoa, koulutauluja ja kiehtovia talonpoikaistavaroita. Itse olin tietysti koulutaulujen perässä, joskin ihan yhtä paljon itse kokemuksen. En tiedä miksi nuo huutokauppatapahtumat ovat niin kiehtovia, mutta joku juttu niissä on. Siskoni sanoin: tuntuu kuin valmistautuisi urheilusuoritukseen, kun kiinnostavan kohteen myynti alkaa, pulssi nousee ja sydän hakkaa!

Paikalla oli tälläkin kertaa muonitusta jos jonkinlaista, päivän aikana pääsi nauttimaan niin muurinpohjalettuja, muikkuja kuin nokipannukahvia. Joten mikäs siellä kesäpäivää viettäessä. 

Näytön aikana tuli tehtyä päätökset niistä tauluista mitä käy huutamaan, ja ihan ilmeisten Ebba Masalinien lisäksi merkkasin ylös muutaman muunkin vaihtoehdon, yhden ihan erityisesti. Olin jo henkisesti varustautunut siihen, että Masalinien hinnat nousevat pilviin, kuten aina. 

Kokonaisuudessaan vietettiin paikalla nelisen tuntia, josta yli puolet istuttiin varjossa odottelemassa taulujen huutokaupan alkamista. Fiksu olisi ottanut hellehatun päähän, mutta onneksi minulla oli edes kevyt vaaleanpunainen loipaketakki, joka suojasi kalkkilaivan kapteenia palamiselta. 

Siskon kanssa tuli myös pientä keskustelua yhteisistä mielenkiinnonkohteista, että kumpi niitä saa huutaa ettei päädytä kilpailemaan keskenämme :D Vaikka pääasiassa meillä on ihan eri intressit, jotain yhteistäkin aina väkisin löytyy. Mietimme jo yhden taulun kohdalla yhteisomistajuuttakin. 

Piijuskan väki vetää huutokauppaa mukavalla temmolla, eikä viivyttele turhia. Siitä pisteet, sillä nämä tilaisuudet ovat pitkiä muutenkin. Masalinien hinnat nousivat keskimäärin satasen tienoille, joten annoin niiden mennä. Terottelin kynsiäni erästä ihan tiettyä taulua kohtaan, joka oli kiinnittänyt huomioni ihan ensimmäisenä. Uskon aina ns. perstuntumaan ja ensifiiliksiin näissä asioissa. Se on osoittautunut kaikkein parhaimmaksi taktiikaksi. Ostan tavaroita vain käyttöön, en jälleenmyyntiin, joten siksi sydän on mukana kaupoilla. 

Taulu jolle menetin sydämeni, oli kuva Venetsiasta 1900-luvun alusta. En tiedä mikä tässä taulussa oli, mutta se nousi satojen taulujen joukosta esiin kuin aurinko. Tuijottelin kuvaa näytössä silmät pyöreinä ihastuksesta ja lukitsin sen itselleni. Kun taulu lopulta tuli myyntiin, sen kanssa niputettiin taulu Alankomaista. Yleensä nippukauppaan päätyy "vähänpätöisempiä" tauluja, joille meklari ei ajattele olevan kovin paljon kysyntää. Se lupasi hyvää minulle. Pari ihmistä lähti huutamaan tauluparia, mutta olin päättänyt että minulle se tulee, oli tilanne mikä tahansa. Ja tulikin! Kauppahinta: 25€.

Koulutaululle on paikka valmiina yläkerran eteisessä, mintunvihreässä huoneessa. Se sopii sinne kuin nenä päähän rikkomaan perinteistä suomalaista rintamamiestalomiljöötä. Vanha ja hieman käpristynyt pahvitaulu sopii kuitenkin tyyliltään taloon, vaikka aihe onkin hieman eksoottisempi. 

Siskoni lähti kisaamaan ihmisen anatomia-aiheisista tauluista ja nappasi kaksi todella upeaa. Taitaa olla sairaanhoitajan ammattitauti hankkia seinälleen vähän sisuskaluja :D

Paluumatkalla Vesilahden vertaansa vailla olevissa maalaismaisemissa osui vielä kohdalle kirkkaankeltaisena hohtava rypsipelto, jossa seisoi suloinen pieni peura. Tuli vain yksi ajatus mieleen, Disneyn Bambihan se siinä. 

Kommentit (6)

Vierailija

Hieno taulusaalis! Ja sitten asiasta kukkaruukkuun (tää ei liity mitenkään merkinnän aiheeseen, sorry :) ). Jos meet/te Porin suuntaan, niin ehdottomasti kannattaa käydä syömässä Blind Burger -nimisessä paikassa http://blindburger.fi/ Olipa todella namit hampparit!

Mea^^

Noi Piijuskan huutokaupat on ihan parhaita, muutaman muun huudoissa kans käyny mut tuo vie kirkkaasti voiton! Olin ite kans tuol Krääkkiössä ja olin aluksi iskeny silmät horsma-tauluun, mut sen hinta läks heti nousemaan ni jättäydyin heti kilvasta :)

Vierailija

Näistä on vähän epämiellyttävä fiilis, ovatko homekouluja kaikki... Kyllä silti itsekin uskaltaisin koulutaulun ostaa tuolta, tuskin sitä hometta niin merkittävästi on.

MariaO

Voi että kun harmittaa! Ikaalisissa oli kesän alussa "huutokauppa" puretun sisäilmaongelmaisen koulun irtaimistosta. Tyyliin varmasti ei jää ostaminen hinnasta kiinni. Tavan koulutauluista minä maksoin 2€/kpl (kaksiosainen luurankotaulu ja taulu Hämeenlinnasta kummeilleni tuliaisiksi, kun sattuvat siellä asumaan), mutta Masalinin koulutauluihin oli taidettu pistää hinnaksi jopa huikeat 30€/kpl. Harmittaa siksi, kun en tajunnut vinkata asiaa sinulle vaikka tiesin, että noita mustapohjaisia metsästät. Täytyy selvittää, että menivätkö myymättä jääneet Masalinitkin roskalavalle vai vieläkö ne jostain löytyisi..

Elina j.

Olen lukenut blogiasi jokusen vuoden ja ihan mahtavaa, että ostit koulutaulun tuolta Krääkkiöstä. Olen siellä aikanaan käynyt koulua. Harmi ettei "törmätty" tuolla huutokaupassa, olisin kiittänyt mielenkiintoisista jutuistasi :)

Onsku

Ah, ihania tauluja! Vähän ärsyttää vaan ettet laittanut kuvia saaliistasi, oisko sellainen sisustuspostaus mitään missä esittelisit kaikki huutokauppataulusi? :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu