Meille on käynyt tänä syksynä mieheni kanssa niin, että ollaan löydetty uusi rakkaus. Yhteinen uusi rakkaus musiikkirintamalla, joka on todella ainutkertaista. Saku on niin kova musiikinharrastaja, että en ole tähän mennessä kertaakaan päässyt esittelemään hänelle uutta bändiä. Paitsi nyt! Vihdoin! 

Kuuntelen aina keittiössä kokkaillessani joko älppäreitä tai paikallisradio Sunia. Radiokanava soittaa mukavalla variaatiolla suomihittejä, ulkomaalaisia klassikoita ja vähän sitä sun tätä. Isoin syy miksi tämä kanava on minulla päällä on Leevit, mikään muu kanava ei tunnu soittavan Leevejä. 

Kun Radio Sunilla alettiin soittamaan Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaanin Autiosaarta, huomasin päivä päivältä odottavani tuota kipaletta enemmän. Olin aina kuvitellut Kilpeläisen olevan puhtaasti humppaiskelmäartisti, joka taas ei ole yhtään minun juttuni. Autiosaaren myötä tuli todettua että olin ollut väärässä, ja vanhoilta levyiltä löytyi vaikka kuinka monta helmeä joiden en ollut edes tiennyt olevan Tuuren tuotantoa. Siitä se sitten lähti. 

Hyvin nopeasti sain mieheni innostumaan aiheesta myös, ja tätä nykyä hän tietää taas tyypilliseen tapaansa bändin jäsentenkin koko historian. Ostin isänpäivälahjaksi liput Vanajanlinnaan Kilpeläisen keikalle ja se kannatti. Keikka oli ihan huikea! Nyt levyjä kuuntelee ihan eri tavalla, kun livekeikalla ymmärsi miten hienosti kaverit osaavat soittaa. Tuuren rytmimusiikissa kuuluu vahvasti lattarivaikutteita (cumbia) ja etenkin livenä fiilis ylettyi vahvasti jopa romanimusiikkiin asti. Sanomattakin selvää että me olimme ihan myytyjä kummatkin. 

Koska keikkapaikka oli upea Vanajanlinna, pukeuduin sen mukaisesti. Mekkoni on Vivien of Hollowayn tuotantoa, ja se kuuluu niihin mekkoihin jotka imartelevat vartaloa täydellisesti. Se on ihan sama millainen pullamössöolo itsellä on, se häviää kuin taikaiskusta kun pukee ylleen tämän mekon. Nykyajan verkkarimuoti ja hupparit eivät varsinaisesti kuulu omiin lemppareihini, haluan vaatteilta ryhtiä ja täydellisiä leikkauksia. 

Vivien of Hollowayn mekot on leikattu siten, että ne taikovat esiin kantajansa vyötärön ilman korsettia. Tämä minun musta mekkoni on Duchess satiinia, eli kangas on himmeästi hohtavaa ja kauniisti laskeutuvaa paksua satiinia. Ei mitään plurua. Tämä on sellainen mekkomalli ja kangas mitä voin kaikella lämmöllä suositella kaiken kokoisille naisille. Yläosa pysyy napakasti paikoillaan paksujen olkaimien avustamana. Tosin se on niin hyvin tehty, että pysyisi paikoillaan ilmankin halterneckia. 

Ikivanha pussukkamallinen käsilaukkuni on mustaa paksua samettia ja se on muotonsa puolesta taas muodissakin. Muodikkuudella ei ole minulle mitään merkitystä sinänsä, mutta minusta on kiva yhdistellä uutta ja vanhaa. Mekkoni on fiftarihenkinen ja laukku nykyaikainen, vaikka se onkin ostettu 10 vuotta sitten. Jokin pieni siro käsilaukku olisi tavallaan ollut puvun kanssa kauniimpi, mutta oli pakko mahduttaa mukaan tietty määrä tavaraa jolloin pussukkamallin tilaihmeen ominaisuudet olivat tarpeen.

Kommentit (5)

Nenna

Miten tuolla Kilpeläisellä voi joka paikassa olla tuo tasan sama asu? :D Kiva kylläkin, mutta AINA sama.

Kirsimaria

Onpa kiva kuulla, että olette löytäneet Kaihon Karavaanin! Hienoa, sielukasta musiikkia! Itse pääsin katsomaan viime kesänä heidän ja Orchestra Baobabin yhteiskeikkaa. Huikea kokemus sekin! Voin lämpimästi suositella Karavaani Baobab -dokumenttia, joka onneksi löytyy vielä Yle Areenasta:

http://areena.yle.fi/1-3180657

Uskon, että tykkäätte musadokkarista, kun Soundtrackerkin on miellyttänyt :) Ihanaa talvea teille ja pikku söpöliini Annille!

Vierailija

Meidän pojan 1v8kk ehdoton suosikki on juurikin Autiosaari :) Ensimmäisestä kuuntelukerrasta alkaen ihan mahdoton jammailu :D

Upea mekko! <3

Vierailija

Mulla on kaksi noita Vivien of Hollowayn fiftarityylin halterneck-mekkoja, ja voin kyllä allekirjoittaa joka sanan! Eikä ole edes kovin kalliita, kun suhteuttaa siihen että työ ja materiaalit ovat laadukkaan tuntuisia. Ja aika usein niiden verkkokaupan aleosastoltakin tekee kaikenlaisia löytöjä.

Keksi

Vivienin koltut ovat taivaallisia! Nuo halterneckit imartelevat useimpia, mutta muitakin malleja kandee testata jos osuu Lontooseen niiden putiikkiin. Mm. hameet ja housut ovat hyviä. Hinta-laatu-suhde on tosiaan erinomainen, kun vaatteet on vielä ommeltu Lontoossa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010