Sairausloma lähenee loppuaan, ja minun pitäisi pystyä uskottavasti kävelemään ihan justiinsa, joten ei se auta kuin yrittää. Max. 500 metriä kotoa on huikeiden kävelymatkojeni pituus, ja siitäkin vähästä seuraa oikeaan jalkaan tuskaa, mutta kuulunee asiaan. Jostain syystä vasurini on ihan fine, vain oikea jalka hangoittelee tervehtymisen tiellä.



Ihanat maiharini ovat Jeffrey Campbellin, ostettu Campadresta (mainoslinkki) taasen mukavalla -70% alella.




Viereinen kirkkopuisto on oikeastaan aika kiva paikka minilenkille, sitä ei vain yleensä pysähdy sen kummemmin katselemaan kun lähinnä oikaisee läpi lenkillä matkalla Pyynikin pururadalle, mutta näköjään kannattaisi. Kauniita vanhoja 1800- ja 1900-luvun taitteen hautakiviä ja niiden jäänteitä riittää ihmeteltäväksi. On jotenkin hymyilyttävää, että ennen hautakiviin on hakattu myös vainajan ammatti. Ei varmastikaan kaikkiin, mutta osaan kuitenkin. Kun miettii kuinka paljon ihmiset nykyaikana vaihtaa työpaikkaa ja kouluttautuu kokonaan uusille aloille, rimpsu hautakivessä mahtaisi olla aika pitkä. Ompelija-meikkaaja-asiakaspalvelija-lastenvaatekaupanmyyjä-myyntiassistentti-järjestelmäasiantuntija-kouluttaja-assistentti-markkinointikoordinaattori-bloggari-Tapojärvi.

Kommentit (9)

Jonanna

Jos vaan tuntuu siltä, että jalat ei pelitä vielä ihan normaalisti niin suosittelisin menemään vaan lääkärin puheille jotta kirjoittaa sulle vielä lisää aikaa harjoitella sitä kävelyä =) Voi olla meinaan melkoinen haaste selvitä töistä jos jalat ei pelitä vielä normaalisti :( Kyllä niitä töitä ehtii sitten terveenä taas tehdä ihan sydämensä kyllyydestä.

Vanhat hautausmaat on upeita. Jostain syystä ne ei ahdista allekirjoittanutta yhtään, sen sijaan uudet hautausmaat saa aikaan hirmuisen ahdistuksen. Siellä on niin paljon rakkaita ihmisiä, minun rakkaita ja jonkun muun rakkaita. Lisäksi vanhat hautakivet on todella kauniita. Ulkomailla (mm.Kreikassa) on tosin mielestäni vieläkin hienompia hautausmaita kun siellä voi hautakiven kaverina olla "lasivitriini" jossa on mm. vainajan lempiesineitä. Wow!

Onpas supersiistit maiharit! Melkein saavat mut liittymään tuohon Campadreen, vaikka välttelen kaikkea tuollaista kun uutiskirjeitä ja mainospostia tulee muutenkin liikaa...

misku

Tsemppiä toipumiseen! Itsellä leikattiin eturistiside alkukesästä ja oon edelleen sairaslomalla, odottelemassa uusintaleikkausta... HYI! Mutta hyvä, että sulla on lähteny paraneminen sujumaan! (: Muistat vaan noudattaa tarkoin kaikkia ohjeita ja kuunnella omaa kehoasi (: Ja kannattaa tosiaan se kävely harjotella "normaaliksi" ennen töihin paluuta. Kaikkea hyvää ja lämmintä talven alkua!! (:

Vierailija

Oi oi, hautausmaat ovat kaikessa hartaudessaan ihania paikkoja. Olen sen verran onnekas, että voin vierailla Prahan Olšanské Hřbitovy -hautausmaalla vaikka joka päivä - niitä kiviä, patsaita, hautakammioita, muratteja en pysty edes sanoin kuvailemaan. Useissa kivissä on myös juurikin ammatti ja vainajan kuva; voisin viettää siellä vaikka tunteja kivien tekstejä lukien. Laittakaahan tuo nimi kuvahakuun niin näette itse ;).

Aika herkulliset maiharit!! :)

Ihana nähdä mitä sinulle kuuluu nykyään. Tyylikäs, niinkuin aina. Hiukset vain vaihtaneet välissä väriä. ;)
Toivottavasti toinenkin jalka alkaa pian pelittää ilman kipuilua. Paranemisia!

Se Ex-miehelleen keikistellyt ...

Pappani teetätti vielä eläessään hautakivensä valmiiksi. Siihen tuli hänen ammattinsa. Mutta ei ollenkaan toista nimeä. Onhan se ainakin hieman erilainen muihin nykypäivän hautakiviin verrattuna.

Pikaista paranemista sille hangoittelevalle oikealle jalalle!

Heli

Ihanat kengät! Kyllä noilla kelpaa totutella kävelyyn, tsemppiä siihen!

Liityin compardreen sun suosituksen kautta, kun viimeksi suosittelit. Juurikin kaikkien ihanien kenkien kuvat silmissä vilkkuen. Mutta kysymys! Onko se pelkästään ruotsiksi koko sivusto, vai onnistuinko möhlimään itseni ruotsalaiseks vai mitä tapahtu? Mine ei ymmärtä tätä kieli...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011