*Ei sisällä juonipaljastuksia, lue rauhassa*

En ole ehtinyt elokuviin pitkän aikaan, mutta nyt tuli paikalliseen Kinoon sellainen pätkä että oli pakko raivata kalenterista tilaa. Juoksin leffaan suoraan junasta Helsingin työreissulta, innoissani kuin lapsi jouluaamuna. Olen niin kovan luokan Harry Potter -fani, että kaikki siihen viittaavakin on välittömästi kiinnostavaa. Olkoonkin, että Kirotun lapsen käsikirjoituskirja olikin melkoinen pettymys. 

Haluaisin vielä tähän väliin mainita, että Kinon nojatuolit ovat hienoin asia mitä leffateatterissa voi olla. Jalkaosakin nousee ylös, niin että tuolissa saa kunnon löhöasennon. Ja leffaan varustaudutaan toki kunnon mättösetillä. Etsi kuvasta kaikki herkut :D

J.K. Rowlingin Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (Fantastic beasts and where to find them) sijoittuu aikaan ennen Harry Potteria. Tapahtumapaikkana on 1920-luvun New York, jonne taikaotuksia tutkiva ja suojeleva Lisko Scamander saapuu taikalaukkunsa kera. Jenkeissä vastassa on ihan omanlainen taikamaailma kuin mihin me potteristit olemme tottuneet. Yhteisön isointa salkkua kantaa taikamaailman presidentti ja jästejä kutsutaan ei-taikeiksi. 

Taikaeläinten pito on Amerikassa kiellettyä, joten Scamander joutuu tietysti heti pulaan niin velhomaailman kanssa kuin tavallisten ihmisten kanssa. Mutta hajamielisen professorin oloisella Scamanderilla on ihan oma missionsa, jota hän suorittaa vaikeuksista huolimatta, yhdessä yllättävien liittolaistensa kanssa. 

Jos totta puhutaan, odotukseni olivat aika matalalla, ja ehkä myös siitä johtuen tajuntani räjähti ja kunnolla. Elokuva oli kerrassaan mainio pläjäys seikkailua, jännitystä, fantasiaa ja huumoria. Ja mikä parasta, se oli todellista täsmälääkettä Harry Potterin jättämään suureen tyhjiöön. Oli upeaa palata takaisin taikamaailman pyörteisiin.  

Tuntuu melkein petturuudelta sanoa, että elokuva oli melkein parempi kuin mikään Harry Pottereista (elokuvista). Se oli niin taitavasti tehty, että lieneekö tekniikkakin kehittynyt sitten Harry Potterien tökeröiden ihmissusien ja ankeuttajien. Reilu 2 tuntia kului kuin siivillä ihmetellessä kiinnostavia ihmeotuksia, kauniita 20-luvun stailauksia ja hieman erilaista taikayhteisöä kuin mihin on tottunut.

J.K.Rowling -fanille ihan oman vivahteensa toi myös kaikki pienet viittaukset Harry Potterin maailmaan, joita pystyi poimimaan pitkin elokuvaa, mutta mistä taas esimerkiksi mieheni ei tiennyt mitään. Pimeyden velho Grindelwaldin merkki ja historia Albus Dumbledoren kumppanina ovat itselleni tuttuakin tutumpia, mutta niille jotka eivät ole lukeneet Pottereita sataan kertaan, nimi ei välttämättä sano yhtään mitään. Saku kertoi silti, että se ei häirinnyt leffakokemusta lainkaan. 

Jos sinulla oli ikävä taikayhteisöä, mene katsomaan tämä elokuva ja nauti viihteestä. Ihmeotukset oli suorastaan hämmästyttävän toimiva valkokankaalla ja loistava päänavaus tuleville osille.

Kommentit (5)

Sanna U

No oho! ..kai sitä sit pitää. :D Olisi ilman sun intoilua kyllä jäänyt väliin.

mmagic

Itsekin menin elokuvaa katsomaan vähän epäillen, koska ajattelin, että ei se oikeasti kuitenkaan Harry Potter ole joten mitäköhän tästä tulee. Mutta elokuva ylitti kyllä kaikki odotukset ja oli aivan mahtava muutenkin. Olin erikoisnäytöksessä ennen varsinaista ensi-iltaa elokuvan katsomassa, ja vaikka yleensä minusta onkin absurdia taputtaa elokuvan jälkeen, koska aplodeja ei ole kukaan vastaanottamassa, niin tämän elokuvan jälkeen taputin kyllä muiden mukana hymy korvissa :)

saya

Oli kyllä mahtava leffa! Ja joo tekniikat varmaan vähän kehittyneet, muistaakseni ekassa leffassa joku voldemortin ei-ruumiillistunut hahmo näytti lähinnä mustalta vaatteelta henkarissa... :D Käytiin biologianopiskelijaporukan kanssa leffa katsomassa, ja luonnonsuojelijasydämet samaistuivat kyllä Scamanderiin :D Leffassa oli mielestäni sopivasti myös vähän synkempiä sävyjä. Suosittelen kyllä kaikkia katsomaan :)

Vierailija

Miten ikinä jaksan odottaa niitä seuraavia osia, en tajua. Oon ihan täpinöissäni vieläkin tästä. Tahtoo lisää! Niin söpöjä ne kaikki otuksetkin. Täytyy kyllä kehua Rowlingin mielikuvitusta, jos se on tän kaiken kursinut kokoon yksin.
Täydellinen joulunodotuselokuva!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat