Lemppariyhdistelmäni taas tehokäytössä, mustavalkoisuus yhdistettynä oranssiin.




i51maalis14
i51maalis14



i53maalis14
i53maalis14

Saku on ollut torstaista lähtien Men`s Roller Derby World Cupissa Birminghamissa ja ensi yönä vihdoin saan reissumiehen kotiin. Tämä voi kuulostaa hassulta, mutta minusta ikävöinti on tietyllä tavalla ihanaa. Jos viettäisi kaiken aikansa käsi kädessä kumppaninsa kanssa, saattaisi vuosien kuluessa olla vaarana toisen pitäminen itsestäänselvyytenä. Kun joutuu välillä ikävöimään, herää tasaisin väliajoin miettimään kuinka tärkeä se toinen on. Onnellisuus ei ole koskaan itsestään selvää. Olen touhunnut viikonlopun mitä lie omia juttujani, käynyt Viialassa ja Toijalassa perhettä moikkaamassa, kokkaillut kaikessa rauhassa, rapsutellut Nöpöä ja tottakai katsonut Sakun pelejä live streamin välityksellä. En malta odottaa että pääsen huomenna iskemään miehen käteen talon avaimet voi vitsi! Saa nähdä pitääkö meidän lähteä heti illalla käymään talolla, että sekin pääsee fiilistelemään :)

Kommentit (8)

Ieva

Ajattelinkin, että näin miehesi kirsikkakuosisine laukkuineen samassa turvatarkastusjonossa. Mietin pitkään, että olenko nähnyt jossain lehdessä/telkkarissa, vai mistä voi mies olla niin tuttu! :D

Olen ollut mieheni kanssa kohta viisi vuotta etäsuhteessa aina syyskuun alusta toukokuun loppuun opintojen ja töiden takia. Täytyy sanoa, että _ei ole kivaa_, varsinkin kun ollaan eri maissa. Arkea ja yhteistä elämää on voinut rakentaa ennen etäilyä, ja yhteinen asunto Suomessa on molemmille KOTI, vaikka suurin osa öistä joudutaankin viettämään muualla. Eri paikoissa olon kestää, kun sen on alunperinkin tiennyt pitkästä kestostaan huolimatta väliaikaiseksi ratkaisuksi ja panostukseksi yhteiseen tulevaisuuteen. Onneksi vietämme etäsuhteen viimeisiä kuukausia: vauva ei pärjää etäsylillä. (:

Olen harjoituksesta huolimatta itse täysin surkea etäsuhteessa olija: toisen syliin kaipaa jatkuvasti, enkä osaa nauttia yksinolosta vapaa-ajalla muutamaa tuntia kauempaa. Monella samassa tilanteessa olevalla kaipuu on hiipunut, ja suhde valitettavasti sen mukana.

Kaipaaminen on varmasti kivaa, kun sitä ei tarvitse tehdä jatkuvasti. Valitsisin ja suosittelisin muille kuitenkin parisuhteen ylläpitoon arjen jakamista jatkuvan kaipuun sijaan.

(Tulipas nyt pitkä avautuminen! :D )

atomi

Teidän talo on NIIIN ihana! Ja ihan huikeeta, että teillä on niin persoonallinen ja kodikas sisustustyyli.Muiden mukana odotan innolla miten sisustaminen ja asustaminen lähtee sujumaan. Voin jo kuvitella Nöpön päivätorkuilla siinä valoisassa portaikossa..Kyllä luulen, että Sakukaan ei malta odottaa että pääsee omaan taloon fiilistelemään:D

Marie

Minä oon niin innostunut teidän puolesta, olen varma että tulen kuolaamaan sisustuspostauksia :)
Oma mieheni on todella usein poissa työn takia mutta onneksi osaan ottaa siitä omasta ajasta kaiken irti :)

Olen ihan samaa mieltä kanssasi tuosta ikävöinnistä. Toisen hanuuden ymmärtääkin paremmin, kun välillä on hiukan ikävä <3

Minttu

Mun ja kihlatun seurusteluaikojen alussa hän asui Tampereella, kun minä itse majailin Jyväskylässä. Erossa piti siis opetella olemaan heti alkuajoista lähtien,mutta voi sitä riemun määrää oikeasti kun pääsi hyppäämään Tampereelle menevään junaan ja toinen oli asemalla vastassa!

Ja siellä yritettiin tehdä aina jotain todella jännittävää, kuten käydä Pyynikillä syömässä munkkia ja sen jälkeen jatkaa Lenin-museoon, taikka vetää viinihiprakat ja kuunnella Pink Floydia läpi yön. Tuntui jotenkin, että saimme viettää myös pidemmän kuherruskauden toistemme kanssa kun asuttiin eri kaupungeissa.

Nykyisin, kun tämä miehekä on jo valmistunut hän majailee täällä ja onneksi sujuu tämä yhteiselo ihan hyvin näin lähekkäinkin ... toisaalta ikävöin kyllä sitä ihanan jännittynyttä tunnetta, joka oli aina mahanpohjassa kun saapui Tampereelle ja ensimmäinen halaus siel laiturilla. Aijaijaij. Enkä edes ole romanttinen sielu. :)

Riikka

Nainen! Voihan prkl minkä oot menny tekemään ton otsiksen kanssa! Oon tässä kohta vuoden verran taas kasvatellu omaani pois ja nää kuvat nähtyäni tuli aivan pakonomainen tarve tarttua saksiin...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013