- Jos luet kirjan takakannen, tämä teksti ei sisällä juonipaljastuksia -

Saku:

Sattuipa eräänä kauniina päivänä silmiini Aamulehden otsikko Tamperelaiskirjailija luo tuhansien sivujen saagan haltijoista, tietäjistä ja muinaissuomalaisista. Tämä sai sisäiset hälytyskelloni soimaan ja alta aikayksikön luin juttua Mikko Kamulasta ja hänen vuosikymmenen kestävästä projektistaan nimeltä Metsän Kansa. Liki välittömästi kerroin Niinalle, että nyt on muuten kova juttu tulossa ja jo tammikuussa. Minulla on valitettava tapa ylihehkuttaa asioita ja sen johdosta vaimo ei yleensä kovin helposti korvaansa lotkauta minun nostatuksille. Niina kuitenkin lukee todella paljon ja ehkä kun levyn/laulun/leffan sijaan kyseessä oli kirja, niin hän kiinnostui välittömästi tarkastelemaan mistä tässä vouhotuksessa on kyse. Jäimme molemmat odottamaan kuumeisesti ensimmäistä kirjaa, Ikimetsien sydänmailla.

Jouluhässäkässä ja omassa työelämään paluussa kirja meinasi jo unohtua, kunnes yhtäkkiä huomasin, että tämä 680 sivuinen tiiliskivihän julkaistaan aivan näillä näppäimillä. Postinhaltija oli suotuisalla tuulella ja Adlibriksestä tilattu paketti saapuikin vain parissa päivässä sopivasti perjantaiksi. Johtuen sovituista menoista olin koko lauantain poissa kotoa ja sunnuntaina jouduin toteamaan, että vaimo oli ehtinyt aloittaa luku-urakan. Onnekseni puoliso on naurettavan nopea lukemaan ja ahmi sen yhdeltä istumalta. Siinä mennyt kuin reilu päivä ja kirja luettu…! En tosin varmaksi tiedä tykkäsikö tuo siitä kun ei suostunut kertomaan oikein mitään, ennen kuin minäkin olisin kirjan lukenut.

Hitaana lukijana ja hirvittävässä flunssassa (seliseli) minulla kesti pikkuisen yli 2 päivää ahmia opus kannesta kanteen. Päällimmäisenä fiiliksenä oli, että helvetti soikoon kun oli hieno kirja ja haluan lukea lisää (Aamulehden jutun perusteella 5 osaa tulossa). Vaikka tarina sijoittuu Savoon ja lappalaiset vain vilahtavat mukana, niin näin lappilaisena koin suurta yhteyttä kirjan kuvailemiin maisemiin ja elinolohin. Omien isovanhempien tarinat heidän omasta elämästään ja heidän vanhempien ja isovanhempien elämästä omaavat hyvin paljon samanlaisia piirteitä vaikka tässä toki eletään 1400-lukua. Omavaraistalous ei lopultakaan ole kovin kaukana historiassa.

Monta kertaa lukiessani mietin, että vähänpä tiedän tai muistan menneiden aikojen suomalaisten tavoista ja uskomuksista. Mieleen tosin alkoi heti tulvia kuvia maahisista ja haltijoista eli tarinoista, joita on joskus lapsena nuotiolla kuullut. Kirja toimii varmasti nautittavan fiktion lisäksi jonkinmoisena opetuskirjana uusille sukupolville. Kamulan kyvyistä kertoo hyvin se, miten arkipäiväisten asioiden kuvailu ei tuntunut missään kohtaa tylsältä tai pitkäveteiseltä. Kirjan rytmikin oli aika erilainen kuin mihin itse olen tottunut. Vertailukohdaksi saan lähinnä mieleen musiikista esim. Nirvanan biisit. Hiljaisia säkeistöjä ja kova meininki kertosäkeessä kunnes taas rauhoitutaan säkeistöön ennen uutta nousua. Kyllä toimi.

Toivon että Ikimetsien sydänmailla löytää suuren lukijakunnan ja Mikko Kamula jatkaa ansiokasta työtään. Suosittelin kirjaa oikopäätä isolle joukolle sukulaisia ja tuttuja, ja jatkossa tervehdin pihasaunaa joka kerta sinne mennessä... Minusta tuli kerrasta fani enkä malta odottaa jatkoa. Tälläinen Suomen historiaan pohjautuva kirjasarja on puhtaasti kulttuuriteko. Nyt kun vielä vaimo kertoisi mitä piti.

Niina:

Sakulla on tapana ylihehkuttaa kaikki mahdollinen, josta on aiheutunut enemmän kuin usein tilanne, jossa ennakko-odotukset eivät täyty. Kun mies linkkasi Kamulasta kertovan lehtijutun, oli ensimmäinen reaktioni se, että johan on. Tällainen perisuomalainen taantuu heti epäilevälle kannalle, kun joku ilmoittaa kirjoittavansa eeppistä saagaa. Ensin näyttö ja sitten vasta ylistys eiks niin? Vaikka oikeasti olen sitä mieltä, että suomalaiset tarvitsevat enemmän juuri kunnianhimoa ja rohkeutta nostaa omat kykynsä tapetille ja ennen kaikkea uskallusta. Ensireaktioni hävettää edelleen, etenkin kun itse kirja totta vie vastasi odotustasoa.

Luin kirjan siihen malliin ahmien, että päätäni särkee urakan jäljiltä edelleen. Intensiivinen keskittyminen vei yöunet, en olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni. 1400-luvun Suomi maalattiin eteeni vahvana ja vaarallisena paikkana, jossa tavallista ihmistä uhkasi niin nälkä, metsä, verottaja kuin muut kansatkin, lähinnä karjalaiset ja venäläiset. Toisaalta luonnossa eläminen ja rinnakkaiselo muinaisjumalien, haltijoiden ja maahisten kanssa tuntui paljon kunnioittavammalta kuin nykymeno. Kamula osasi kertoa tarinaa niin sujuvasti, että metsänhaltija Tapion ja hänen puolisonsa Mielikin hyväksyi totuudeksi välittömästi. 

Juko Rautaparran uusioperhe elää Savon metsien sydämessä viljellen ja metsästäen. Perheen nuorin poika Tenho on osoittanut lapsesta asti erikoisia kykyjä, joiden vuoksi hänestä aavistellaan seuraavaa tietäjää. Vanhin poika Heiska puolestaan alkaa olla miehen iässä ja pääsee vihdoin mukaan miesten metsästysreissuille. Poikien keskellä kipuilee teini-ikäinen Varpu-sisko, joka on lopen kyllästynyt elämään keskellä metsiä, joista ei ole toivoakaan löytää ikäistään seuraa. Kirjassa kuvaillaan perheen kiehtovaa arkea rinta rinnan yliluonnollisen maailman kanssa, asuuhan pirtissä myös kodinhaltija Mökkö, joka näyttäytyi silloin tällöin.

Lukukokemustani häiritsi oikeastaan vain perheen vauvan surma, oli vähän vaikeaa lukea sujuvasti kun tyrski kyyneleitä ja räkää sadan sivun verran. En tiedä otanko pienen lapsen äitinä nämä asiat vähän turhankin rankasti, mutta pieni viittauskin siihen, että lapselle tapahtuisi jotain pahaa, menee syvälle ihon alle. Joskin kirjassa tämä tapahtuma oli suoraan silmä silmästä seuraus. Ajan ihmiset olivat ilmeisen kostonhimoisia ja epäluuloisia, ja jokainen vieras oli potentiaalinen uhka.

Mieheni tavoin olin innoissani siitä, että vaikka itse tarina oli fiktiivinen, kirjan sivuilla tanssi alusta loppuun asti myös historiallista faktaa. Kuinka paljon olen tähän mennessä tiennyt suomalaisista muinaisuskonnoista ja rituaaleista? En kovinkaan paljon. Kummitusjuttuina meilläkin on aina kerrottu ilkeistä menninkäisistä ja maahisista, mutta harva nykyajan ihminen kuitenkaan uskoo tarinoihin. 1400-luvun suomalaiselle haltijat olivat totista totta ja Ukko ylijumalalle pidettiin juhlia, että taattiin sadetta satokaudelle. 

En pääse vieläkään yli siitä, että tämä on Kamulan esikoiskirja. Esikoiskirja! Onneksi nuorella kansanperinteen tutkijalla riitti kunnianhimoa aloittaa projekti ja Gummeruksen väellä ruutia saada kirja ulos näin upeana. Kiitos. Jään odottamaan jatkoa kuin tulisilla hiilillä! Tämän kirjan pitäisi kuulua opetussuunnitelmaan.

Kommentit (20)

SonjaM

Kiitos kirjavinkistä, nyt tiedän miehelle seuraavan lahjan! Ettekö sanoisikin, että jos on tykännyt lukea Tolkienin kirjat, Potterit, muut aikuisten fantasiat niin tämä osuisi kohdeyleisöön?

Saku

Kyllä uskoisin. Mulle tuli Sormuksen Ritarit fiilis Ikimetsiä lukiessa. Vaikka tarinana toki aika erilaisia.

Vierailija

680 sivua päivässä! Huh, melkein voisi väittää, että siinä ei ole ihan jokaikistä sanaa luettu :D

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Lukunopeuteni on vuosien varrella kehittynyt siihen pisteeseen että luen todella tehokkaasti jos innostun :) lukuvauhtiahan voi harjoittaa kuin lihasta, mutta näin fanaattisena lukutoukkana se on tullut vähän kuin vahingossa siinä sivussa. Täytyy varmaan joskus huvikseen kellottaa kuinka nopsaan menee 100 sivua :D

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

hheidi

Mun perusvauhti on sellanen sata sivua tunnissa, enkä koe olevani erityisen nopea lukija. Tuo 680 sivua päivässä on siis ihan realistinen tavoite. :) Lukihäiriöinen mies taas lukee ehkä 100 sivua päivässä ja taukoja pidellen, koska ei osaa ahmia kirjoja, joten sama vauhti ei käy kaikille. Niin, ja kiitos kirjavinkistä. Oletko lukenut Katariina Vuoren kirjoja? Nekin sijoittuvat 1400-1500 lukujen aikaiseen Suomeen. Mielenkiintoisia. :)

paulii

Ihanaa, kiitos lukuvinkistä, heti klikkasin tämän ostoskoriin ja nappasin aiemmin kehumanne odininlapsenkin pokkarina messiin, kun se on myös pyörinyt mielessä. Ihanaa kun molemmat kirjoittelette lukukokemuksia, näitä lisää, kaipaan aina kuumeisesti hyvää luettavaa. :) Itse tosin olen hiiidas lukemaan, oikein hidastelen lukiessani, että saan visioida tarinaa ja nautiskella kerronnasta. Harry Potter ja kuoleman varjelukset kirjasta minun oli pakko lukaista ensin loppu, muuten en olisi yksinkertaisesti malttanut lukea kirjaa tarpeeksi hitaasti ja huolellisesti. Ystäväni oli tästä syvästi järkyttynyt! Joskus taas ahmaisen kirjan sellaista vauhtia, että se on välittömästi aloitettava uudestaan, jos vaikka jäi joku sana jostakin välistä lukematta, haha.

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Oi sulla on niin paljon ihanaa luettavaa edessä Korpinkehien ja tämän kanssa! Olen melkein kade :D :D nimim. must find more hyviä kirjoja! Mun pitäis opetella hidastamaan tahtia, mutta innostun hyvästä kirjasta aina ihan liikaa ja tahti vaan kiihtyy :D jotain ei niin kiinnostavia asiatekstejä taas sitten luen hiiiitaaaasti kun keskittyminen katkeaa koko ajan.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

mmagic

Itsekin luin Aamulehden artikkelin ja kiinnostuin heti. Se että jollain on ollut niin suuri innostus ja päättäväisyys luoda tällainen kirjasarja on todella vaikuttavaa. Muistaakseni kirjailija itse sanoi, että halusi luoda uuden Kalevalamaisen tarinan. Kirja meni heti myös varaukseen kirjastossa, joten sitä odotellessa.

E

Oon muistaakseni joskus aiemminkin kommentoinut, että Paula Havasteen muinaiseen Suomeen sijoittuvat sarjat kuvaavat mahtavasti vanhaa suomalaista elämää ja uskoa henkilöhahmojen ja mytologian kautta. ( sarjojen 1. Kirjat Kymmenen onnen Anna sekä Tuulen vihat) Tämä kirja menee itsellä kyllä lukulistalle, kiitos tästä :)

ElliMari

Kiitokset mahtavasta vinkistä! Kävin heti eilen tutkimassa tämän oman pikkupaikkakuntani kirjaston ja siellä se odotti ottajaansa! Alkufiilikset muutaman ekan kappaleen jälkeen on hyvät :) Itse olen enemmän sellaisen synkemmän fantasian ystävä, mieluummin Tulen ja jään laulu-sarja kuin Potterit, ja tässä kirjassa tuntuu olevan sellainen aikuisempi ote, kuten kerroit.

Vierailija

Kuulostaapa mielenkiintoiselta kirjalta. Pitää laittaa tilaukseen.

Arvostelusta jäi silti vahvimpana mieleen tuo aivan järkyttävä lukunopeus. Siis huhhuh. Hieman hävettää, että itselläni kesti viimeisimmän kirjan (Monte-Criston kreivi) lukemisessa puolisen vuotta. :D

jakkarakkara

Nyt kiinnostaisi kuulla millä vauhdilla menee Tuntematon sotilas. Muistan nimittäin siitä sen lisäksi, että oli erittäin hyvä kirja, sen että oli eeeerittäin hidaslukuinen. Piti ihan kellottaa kun oli niin hidasta menoa, ja muistaakseni 10 sivuun meni mulla puoli tuntia!!! Muuten olen ihan normaali lukunopeudelta, en hidas enkä nopea. No, ehkä hivenen hitaan puolella. Asiateksti menee kyllä todella nopeasti jos tarvis, kun osaan poimia olennaisuudet enkä lukemalla lue joka sanaa mutta silti asia menee perille.

Dödde

True potter ja Tolkien fanina pitää varmaan tämä kirja lukea!! Ja pakko tuohon lukunopeuteen sanoa, että kuulun itse näihin naurettavan nopeisiin lukijoihin. Luin aikoinaan yhdessä päivässä 1000 sivuinen Harry Potter ja Feeniksin killan ?

ssssonja

Sattuipa sopivasti kun aloin juuri tällä viikolla tekemään listaa kirjoista ja kirjailijoista joiden suosituksiin blogeissa, lehdissä ja netissä törmään. Kiitos vinkistä!

Mä olen heti lukemaan opittuani ollut tosi nopea lukija, luin jo eskarilaisena Anni Polvan Tiina-kirjan päivässä ja joskus kolmannella luokalla kun olin kotona kipeänä niin aloitin lukemaan heti herättyäni Neiti Etsivää ja luin kokonaisen kirjan ennen kun edes nousin aamupalalle. Oliskohan ne jotain 100-sivuisia....? En ole kyllä koskaan kunnolla kellottanut, mutta edelleen jos kirja imaisee mukaansa niin se on nopeasti ohi se!

Leila69

Minä löysin kirjan sattumalta kirjastosta ja luin sen kahdessa illassa. En meinannut malttaa lopettaa vaikka väsytti ja olisi pitänyt alkaa nukkumaan :-)Myös mies luki kirjan ja tykkäsi. Ostan myös itselle ja odotan jo malttamattomana jatko-osia. Upea kirja.

Snowhite

Kiitos kirjavinkistä! Pari päivää sitte sain kirjan käsiini ja nyt sen luettua ei millään malttais oottaa jatko-osaa/osia, ihan mieletöntä luettavaa!

Uneel

Kiitos hurjasti suosituksesta. Rakastan lukemista, mutta nyt on ollut pitkään hiljaisempi kausi eikä mikään kirja ole tuntunut kiinnostavalta. Tämän ahmin nopeasti, tarina kiinnosti ja maalaili upeat mielikuvat muinaisista ajoista. Nyt sitten odotetaan malttamattomana jatkoa...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010