Oletko sinä innostuja? Minä olen.

Innostun pienistäkin asioista niin, että kipinät sinkoilevat. Juuri sillä tavalla, mistä hyssyttelijät ajattelisivat että miksei tuokin voi hillitä itseään, aikuinen ihminen. Ääneni nousee, kädet viuhtovat ja puhe ylittää valonnopeuden kun selitän innoissani sen hetkistä innostumisen aihettani. Aihe puolestaan voi olla mitä vaan leppäkertusta ystävän toivottuihin perheuutisiin.

Minä en ole cool. Olen se joka nauraa ja laskee leikkiä, enkä ehdi miettiä miten coolilta näytän, kun meuhkaan ja huidon kahvilan pöydässä ystävilleni.

Olen tullut siihen lopputulokseen, että aion vaalia tätä luonteenpiirrettä viidakkoveitsi kädessä hautaan asti. Kukaan ei saa himmentää tai viedä sitä minulta pois paheksumalla tai syyttävillä katseilla. Paheksuminen on kuitenkin hämmästyttävän yleistä. Onpa lapsellinen ja naiivi, ei tuo ole aikuisen käytöstä. Vaikka olisin kasvoiltani ruttuinen kuin rusina, haluan, että mieleni hehkuu ja palaa innostusta, fiilistä ja lapsellista riemua. Näin ajattelin pitää itseni onnellisena.

Innostukaa perkele! Ja paheksukaa vähemmän. Kun sievä leppäkerttu ikkunalaudalla ilahduttaa lottovoiton verran, ei yksinkertaisesti ehdi katkeroitua oikeille lottovoittajille.

Ps. kiitokset eräälle kommentoijalle, joka antoi kipinän tähän postaukseen. Teki hyvää purkaa ajatuksia paperille.

Kommentit (60)

Päivi

Ihana teksti ja ihana blogi edelleen :) Sinun blogisi on yksi niistä harvoista joita oikeasti jaksaa lukea vuodesta toiseen!

Yllättävän hienosti muuten onnistui se sun tukan blondaus onnittelen, nimimerkillä monta blondausta kokenut ja kaikki niistä eivät todellakaan ole onnistuneet aina :D

Innostavaa kesäntuloa ^_^

Juuri noin, toteaa toinen innostuja. :) Mitä enemmän elää tunteella, ei napise turhia ja nauraa (yrittäen saada muutkin nauramaan - etenkin ne, joilla menee syystä tai toisesta huonosti), sitä suuremmalla todennäköisyydellä nauttii elämästään aika hiivatin paljon enemmän kuin ne, jotka tekevät päinvastoin. Ja se muuten heijastuu siihen omaan lähipiiriinkin.

ihana postaus! mä oon ihan samanlainen, ihan sama mikä pieni asia sitten saakin mut innostumaan. yleensä se on joku tapahtuma, tai sellaisen "suunnittelu", minä oon ihan hulluna ja huudan ja huidon. hupsan. mut ei se oo niin vakavaa!

http://liisamarian.blogspot.com/

Just tollain!

Innostuminen on ihana luonteenpiirre! Paljon mukavampi puhua innostujien kanssa kuin tasaisen viileiden "no niin, kai sitä vois.." -tyyppien kanssa :D

Athelas

Samaa mieltä! Elämä on ihanaa, siispä aion nauraa julkisella paikalla, kiljua hyviä uutisia kuultuani, tanssia työpaikan vessassa, viuhtoa kaverilleni nolosti kadun toiselta puolelta, juosta rakasta vastaan, pomppia vesilätäköissä, jammailla kotona valot päällä ja verhot auki =)!

Jii

Naulan kantaan! Enemmän iloa ja innostusta, vähemmän mutrua ja paheksumista. WIHII! \o/

Marsu Maria

Mahtava postaus, en voisi olla enempää samaa mieltä :D innostumisen hyvä puoli on myös se että saa muutkin innostumaan!

Minora

Minä olen todennut, ettei elämä olisi ollenkaan niin jännää, jos en innostuisi ja tekisi isoa numeroa pienistä asioista. Toisaalta intoilu tuo minulle ainakin myös ajoittain ihan turhaa jännittämistä...

Mutta olipa taas kiva postaus! Innostuin pohtimaan. :D

Hei kun aina kaipailet et miksei Tampereella oo blogikirppiksii kun kaikki on Hesas niin luin Color Stripe -blogista että Jyväskylässä on blogikirppis. Koska siis Tampereelle tulee? Murr

Puna-ahvena

Mie oon kans innostuja! Innostun kaikesta ja paljon ja kovasti! Hyvä me innostujat! <3

aila

juuri näin, vaali ihmeessä innostumistasi, se nousee arvoon arvaamattomaan ikävuosien karttuessa :)

Jonku

ah ihana kirjotus, täällä on kans yksi innostuja! :D Olen aina ollut tällainen mutta kerran hyvä ystäväni sanoi, kun olimme tulleet elokuvista ja kun olin vauhkonnut puolisen tuntia kuinka siistejä henkilähahmoja leffassa oli ja millainen itse olisin jos olisin leffassa hahmona (kyllä 23-vee olen) että vaikka leffa sinänsä ei mikään ihmeellinen ollut niin sain kaikki muutkin siinä samalla innostumaan siitä.. ENKÄ AIO "aikuistua" myöskään! Pidetään lippu korkealla! :)

Tuija

ihana sinä :)

no mä oon kanssa sellanen joka innostuu aina ihan täysiä... tai sitten en innostu lainkaan :P olen vaan vähän ujo niin joskus pidättelen sitä.. mutta opettelen innostumaan ROHKEASTI pidättelemättä.

Ihanaa, että puhut meidän innostujien puolesta! Olen juuri se, joka jaksaa hehkuttaa uutta huulirasvaa kaksi viikkoa, tai joka pohtii kolme viikkoa, minkä kalenterin valitsisi, koska kalenterit nyt vaan on niin kivoja. Elämän pienistä jutuista innostumalla ja iloitsemalla uskon olevani paljon onnellisempi ihminen!

Tutta

Kyllä! Juuri näin!

Mulla on ollu mottona varmaan viimeset 15 vuotta seuraava: "Se joka löytää iloa pienistä asioista, löytää paljon iloa."

Edellisiin blogipostauksiin liittyen: määkin oon sellanen, jonka tekis kauheesti mieli aina värjäillä hiuksiaan ihan vaan vaihtelun vuoksi. Tykkään nykyisistäni kovasti, mutku haluis punaiset..tai valkoiset..tai! Mut lähes vyötärölle ulottuvilla hiuksilla ei kyllä kauheen useesti sellasia uskalla tehä :P

elli

Ihan mahtava postaus! tunnistin itseni siitä heti :D olen todella iloinen siitä, että jokin käsittämättömän pieni asia voi tehdä niin iloiseksi. Kyllä ne vähemmän innostuvat ihmiset vaan menettää paljon... Tietysti haittapuolena täytyy mainita, että kyllä ne kipinät sinkoilevat silloin kun innostuu negatiivisessa mielessä !! :D

Inthannon

Ihanaa innostua asioista! Oon aina yrittäny elää yhen sanonnan mukaan. "Growing old is compulsory, growing up is optional!" Siis lapsellisuus kunniaan ja innostumaan asioista.

Kiitos postauksesta, ite en just nyt jaksa hirveesti innostua (yliopiston lopputyön palautus vähän reilun viikon päästä), mutta juttus muistutti mua siitä että innostuksen aiheita löytyy vielä jossain vaiheessa!

Aamen! Meininki on välillä niin ryppyotsaista, että oikein hirvittää.

Innostujilla on hauskempi elämä :)

Mä en ees ymmärrä miten ihmiset jaksaa elämää ilman kunnon lapsenmielisyyttä! Tää elämä ois aika rankkaa, jos ei mikään innostuta ja muita ihmisiä vaan kadehtii ja paheksuu. Se ois ranteet auki aika pian. Viisvuotiaan attention span ja innostuneisuus pitää vaan virkeenä! :D

-

Jep juuri näin :D Just tänään sain hyssyttelyt naamalle kun juttelin innoissani, ehkä hieman liiankin kovaan ääneen yhtä juttua kaverille,, tilanne omalle innostuneelle pölinälle saattoi olla hieman väärä, joten ymmärrän hyssyttelijää, mutta välillä sitä tulee innostuttua eikä silloin voi vaan laannuttaa omaa innostumistaan ja pysyä hiljaa.. En ole hirveän rasittava ihminen - muuten kuin innostuttuani kaverien seurassa (sivusta seuraajien mielestä) :D

Kirjoittelin suunnilleen viime viikonloppuna jokusen tätä aihepiiria liippaavia kommentteja (nimim. m-m) - en tiedä oliko ne samat kommentit se sun kipinä, eikä sillä niin väliäkään, pääasia että se kipinä tuli :) Mutta itselle se pieni kommenttikeskustelu joka tapauksessa antoi paljon! Joskus omatkin ajatukset pitää sanoa/kirjoittaa jollekin ennenkuin ne oikein kunnolla tajuaa. Tästä kaikesta innostuksesta tartunnan saaneena päätin itse alkaa amatööribloggaajaksi, täysin vailla kunnionhimoisia tavoitteita, ihan vaan siksi koska se tuntui kivalta ;)

mirkku--

Joo, ei sitä tarvitse lähteä mitään suuria elämyksiä metsästämään, jos osaa löytää positiivisia puolia ihan omasta lähiympäristöstään. Jos vain tukka putkella kiitää eteenpäin, saattaa moni pieni iloinen asia jäädä näkemättä.

Mutta tuntemuksiaankin voi tuoda niin monella tapaa esiin. Itse ehkä erottaisin innostuneisuuden/yleisen positiivisen suhtautumisen elämään _intoilevuudesta_. Itse olen positiivinen mutta toisaalta rauhallinen, pohdiskeleva ja seesteiseksikin haukuttu...Ulkoiselta olemukseltani siis hyvinkin tasainen, en pidä ääntä itsestäni.

Rauhallisuus ei kuitenkaan tarkoita vakavuutta samoin kuin ujous ei tarkoita masentuneisuutta. Joskus kaveriporukassa saatamme innostua jostakin mutta itse tuppaan jäämään hitusen varjoon äänekkäämpien purkaessa kovaan ääneen omia tuntemuksiaan. Silti voimme olla ihan yhtä innostuneita ja iloisia.

Positiivista kevään jatkoa:)

Minä olen hihkunut ja hyppelehtinyt töissä tälläviikolla, ensin gagan keikan puolesta sitten 69eyesin... Minä pyrin iloitsemaan kaikesta pienimmistäkin jutuista, usein ne pikkuasiat sitäpaitsi ilostuttaa enemmän kuin ne isot. Myös "lapsellinen" käytös on kivaa. Peterpan tyyppinen filosofia on tyylini ja aion jatkaa sitä pitkään. Koska miten tylsää olisikaa olla tylsä, tavallinen aikuinen!

Taina

Innostuin! Inhoan kun tullaan sanomaan, että sinä nyt olet niin naiivi, jos ei itse uskalleta mistään innostua. Kyllä ne pettymykset sitten voi ajallaan käydä läpi. Jos niitä tulee.

meg

Olen samanlainen kuin mirkku-- tuossa ylempänä; innostun ihan hirveästi pikkujutuista, mutta en silti huuda ja huido. Innostun hiljempaa ja rauhallisemmin, mutta silti ihan yhtä paljon kuin "meuhkaajat". :)

Ai ihana postaus, sait mut hymyämään, vaikka oon kahden ja puolen tunnin jumpparääkin+saunan+hirveen määrän ruokaa jälkeen ihan horroksessa tässä sohvalla, enkä jaksais liikauttaa eväänikään. Tää on niiiiin allekirjoitettava juttu!!

Tuijja

Olen kyllä :D Meillä on muutto edessä ja etsitään kivaa vuokrakämppää. Eilen päästiin kattomaan niiiiiiiin täydellistä kämppää kun olla ja voi ja avokkini mielestä olen ihan kaheli kun olen sisustanu sen kämpän jo moneen kertaan ja mielessäni ostanu uusia sisustushärpäkkeitä. Eikä edes tiietä saadaanko sitä. :D

fergie

Mä olen täysin samaa mieltä! Oon aina ollut oikea ilopilleri ja kovaääninenkin vielä :) Jos innostun niin koko kylä raikaa! mutta sitten tulee paha mieli kun joku sanoo et "voi rauhotunnyt" tai joku mulkoilee et "voi vitsi toi on noloo". Miksi?! Miksei saisi olla iloinen! Maailmassa on niiiiiiiiin paljon suurempiakin murheita kun se, että jos minä iloitsen kuuluvasti jostain asiasta!

Kyllä mä yleensä innostun helposti asioista, erityisesti musiikissa tulee sellasia juttuja vastaan.

Mut suurin osa kaikista innostumisista lopahtaa aika nopeesti ja ainoostaan tosi merkittävät jutut jää elään.

Joo, olen täysin samaa mieltä ja pystyn hyvin samaistumaan tekstiisi. Olen itsekin sellainen, aivan samanlainen innostuja.

Innostun pienestä, tykkään tehdä kaikkea "lapsellista" kuten käydä talvella pulkkailemassa ja sen sellaista mukavaa. En ole itsekään ymmärtänyt miksi se, että on aikuinen pitäisi merkitä sitä että pitäisi olla aina vakava ja tehdä arkisia juttuja ja kangistua kaavoihin. Elämä on niin paljon miellyttävämpää kun ei ota kaikkea niin vakavasti. Jos ohikulkijaa tuijottaa kummissaan kun teet jotakin hassua, niin se on varmasti enemmän hänen murheensa kuin sinun :) Ihanaa kun on niin paljon samanhenkisiä ihmisiä :)

http://tartu-hetkeen.blogspot.com/

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

en voi tajuta miksi ihmiset lopettavat pulkkamäen ja muut riemua tuovat aktiviteetit :S minua ainakin riemastuttaa monetkin samat asiat kuin lapsena, uimapatjalla temuaminen ja pellossa juokseminen, enkä ajatellut ihan äkkiä lopettaa :D mummona sit rullataan rollaattorin kanssa kasteisella mökkinurmella <3

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Tiiu

Been there, done that.

Mä oon kanssa justiin kipinäihminen kun innostun. Sain siitä edellisessä parisuhteessa kuulla, ja jopa moitteita ja se tuntui pahalta, koska omaa persoonaa on vaikea mennä muuttamaan. Varsinkaan kun syytä siihen ei ole.

Kyseinen partneri kuitenkin sai lapikasta ja nykyään olen onnellisesti oma itseni =)

Tipe

En oo ikinä kommentoinu sun blogia, vaikka oonki roikkunut lukijana jo varmaan yli vuoden päivät :D Nyt oli kuitenkin pakko, koska tää oli paras postaus ikinä, tuli oikein riemuidiootti-fiilis! :D Itse tunnustaudun myöskin innostujaksi, esimerkiksi nyt ylioppilaskirjoituksissa innostuin koepaperillani tallustelleesta leppäkertusta niin paljon, että pudotin _kaikki_ kynäni lattialle :D Kokeen valvojat ei ollu kovin innoissaan, mutta mä uhrasin varmaan kymmenen minuuttia siihen, että iloitsin pienestä yo-kokeen ilahduttajasta! :)

Siiri

Täällä myös innostutaan kovasti mutta toisaalta myös suututaan :D Esimerkkitapauksena äyskin tänään citymarketin pihassa tunkiessani ostoskasseja likaiseen autoon ja sotkiessani samalla kenkäni. Mieheni totesi autoon päästyämme että "noi viereisen auton tyypit pitää sua taatusti samanlaisena bitchinä kun sä niitä lamourettesin tanssityttöjä" Oli varmaan ilme näkemisen arvoinen :D

kakku

sama täällä:) eteenpäin mennään sillä asenteella, että ne jotka tuntee mut, tietää et en oo ihan normaali lapsi vaimitensemeni ja ne jotka ei tunne niin niiden miielipiteellä ei oo mitää väliä mulle.

mii

Täällä ilmoittautuu myös yksi innostuja!

Tällä hetkellä suurin innostuksenaiheeni on kesällä meille muuttava koiravauva. En millään malttaisi odottaa, että kasvattajat, joille olen laittanut pentutiedustelua, vastaisivat tai että pennut ylipäänsä syntyisivät, jotta saisin pian jo pienen karvaisen vauvan syliini. (Eikö vois olla jo kesä?) Mieheni on antanut koiran hankinnalle siunauksensa ja on ainakin toistaiseksi kuunnellut erittäin kärsivällisesti koirahöpinöitäni - kuten myös ystäväni ja työkaverini!

Elämää ei tosiaan pidä ottaa liian vakavasti. On vaan ihanaa kun on erilaisia ihmisiä ja paljon aihetta hymyyn. :)

Annika

Kuulostaa tutulta, oon tuollainen myös! Ennen mua aina hävetti, kun ihmiset katsovat "yli-innostunutta" minua ihan kieroon. Nyt olen alkanut arvostaa itseäni ja ymmärtänyt, että tästä luonteenpiirteestä tulee olla ylpeä! Jokainen on hyvä sellaisena kuin on. Mutta ei niiden paheksujien tarvitsisi silti niin kovasti paheksua, ei elämää pidä ottaa niin kauhian vakavasti!! :)

Viliina

Minä niin näen itseni tuossa tekstissä.

Miten minusta tuntuu, että selitän über innostuneesti tästä kyseisestä postauksesta huomenna. :D

Tuuli

Minäkin olen innostuja! Laitoin sulle jonkun aikaa sitten mailia 1000 x 20 -kampanjasta eläinsuojelutyön hyväksi josta itse olen ollut tosi innostunut, ja olen siis edelleen :) Toivottavasti maili on tullut perille ja hiukan innostuisit tuosta hienosta ideasta :)

-

Amen to that. Ja kiitos. Heti kun saan muutaman sydänsurun selätettyä aion palata tuollaiseksi. :)

Jennikp

Voi jestas, ei millään viitsisi kirjoittaa "komppaan tätä niin täysillä" koska en jaksa tuota komppausta :D mutta hitsit, mä olen NIIN SAMAA MIELTÄ. Täällä siis myös yksi innostuja, joka on varmasti monen muun aikuisen mielestä aika ajoin toooodella lapsellinen. Mutta jos asiaa osaa katsoa yhtään vilpittömästi, voi varmasti todeta että olen vain todella iloinen ja onnellinen ihminen joka innostuu juurikin niistä pienimmistäkin asioista! Ja aion ehdottomasti pitää tästä piirteestäni kiinni.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu