En tiedä mistä Nöpö tiesi että emäntänsä kotiin raahaama putkilo oli nimenomaan hänelle tarkoitettu, mutta en ehtinyt edes hintalappua poistamaan kun katti jo kaahasi paikalle ja hyökkäsi raapimispuun kimppuun.

MUN, se on MUN!




Yritin nätisti ohjata kissaa pystyasentoon että raapimispuun idea aukenisi, mutta ei kun oli paljon hauskempaa vetää itseään kynsillä tolppaa ympäri ja kieriä pohjan päällä. Jepjep.

Illalla se lopulta tajusi kapistuksen oikean merkityksen, hyvä Nöpö!

Ps. miksi nuo raapimispuut ovat poikkeuksetta ihan jäätävän rumia ja hirveän värisiä? En keksi yhtäkään kotia mitä varsinaisesti kaunistaisi tuollainen rötiskö. Meillä tosin tuon sijoituspaikka on sellainen että se ei juuri näy, mutta voisi se silti nätimpikin olla.

Kommentit (39)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

siinä olis jollekin markkinarako, että alkaisi tekemään elettömiä ja nätimpiä raapimapuita :)

Ai kamala kun oikein sydämestä ottaa tuo talo, meidän katti on niin kömpelö että se varmasti venäyttäisi selkänsä alle minuutissa tuolla :D reppana ei osaa edes ikkunalaudalle hypätä ilman että lyö nenänsä lasiin...

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Meeri

Ollaan isoveljen kanssa vannoutuneita koiraihmisiä, mutta siitä huolimatta (tai ehkä juuri sen takia) aina päivitellään noita rumia raapimapuita ja nukkuma-alustoja. Kaikku kun tuppaavat aina olemaan vain tuollaisia ruskeita, vaaleanpunaisia tai vähintäänkin niissä on jotain tassuprinttiä :D Ei luulisi olevan niin vaikeaa tehdä esim. mustia, joku mustavalkoinen sopisi varmaan teillekin ja erityisesti nykyään niin yleisiin moderneihin koteihin!

iida

Mä ostin muutama vuosi sitten kotimaisen, simppelisti puuta ja köyttä olevan raapimapuun kateilleni. Oli huomattavasti rumia halvan motellin kokolattiamatolla päällystettyjä tyyriimpi, mutta hetkeäkään en ole katunut! Kestäväkin on ja elän oletuksessa, että uusin köyden ennemminkuin hajoaa - mikään strömsöläinen en kyllä oikeesti oo. Muistaisinpa vielä merkin..

sanna

Kotimaiset catmaxin puut on oivia, ei mekään nättejä ole mut parempia.. meidän ja tuttujen kissoilla hyväksi todetut. Maininta perustuu omaan kokemukseen ;) mutta ne tehdään kotimaassa ja saa mittojen mukaan, saa itse valita väritkin (kissahuonekalut.fi näköjään nykyään)

M

Laita tuota samaa narua portaiden kaiteiden pilareiden ympärille :) ei niiden säleiden vaan ylös ja alas tukipilareiden ympärille.. ei ole tiellä ja Nöpö taisi muutenkin tykätä portaista hurjasti :)

Terhi

Meillä on myös tuommoinen Catmax puu kattimuksille. Aiempi oli itsetehty ja siihen saa täsmälleen semmoiset kankaat kuin halusi :) Se koristaa edelleen äitini olohuonetta.
Sisalia ei valitettavasti ole kai kuin yhtä väriä :( Mutta puuta voi maalata ja kangas voi olla mitä vaan :)

Vaikka meilläkään ei ole kuin Zooplussan joku perusmallinen kiipeilypuu, niin ei tämä musta niiiiiiiin hirveän näköinen ole, kuin mitä se voisi olla. :D

Todella hyvä kysymys! Varsinkin kun ottaa huomioon, että monet "ongelmakissat" raapivat sohvaa tms. siksi, että raapimispuu on jossain nurkassa piilossa, ei merkittävällä paikalla huonetta (ihan turha merkkailla reviiriään nurkkaan).

Saikku

On niitä tyylikkään näköisiäkin olemassa. Maksavat vaan aika paljon, mutta me ainakin ajateltiin että se on olohuoneessa sisustuselementti kun on niin näkyvällä paikalla, että sijoitettiin siihen vähän enemmän jotta saatiin hyvän näköinen ja laadukkaista materiaaleista valmistettu.

Mä joskus kans ajattelin että miksiköhän kukaan ei ole alkanu valmistaa sisustukseen sopivia kissan raapimispuita :D Ilmeisesti niitä kuitenki jossain myydään, kommenteista päätellen.

Annina

Meillä vanhempien luona äiti rakensi tuollaisen kieputtamalla jätkänkynttilän ympärille köyttä. Siitä tuli kivannäköinen.

Nuo valmiit ovat kyllä jostain syystä aina järjestäen rumia :O

Mari

Ihan itte mökiltä koivunrunkoa nappasin (luvan kanssa, toki!) mukaan niin pitkän pätkän kun autoon mahtui ja rautakaupasta sitä sopivaa köyttä. DIY siis niin saa mieleisensä ;)

noppa

Minäkin olen jo vuosia tuskaillut rumien raapimispuiden kanssa, en ymmärrä mikä siinä on että niinkin näkyvästä ja yleensä vieläpä kohtalaisen kookkaasta kapistuksesta ei voi tehdä nättiä! Meillä on tällä hetkellä tämmöinen olohuoneessa, ainoa kokovalkoinen mitä löysin, ja kahden kissan käsittelyssä osoittautunut yllättävän kestäväksikin: http://www.horze.fi/uutuudet/raapimispuu%2C-serpa/C6213.html
Että juu, ainoa löytämäni katseen kestävä tolppa on myynnissä hevostarvikekaupassa :D Pitänee tilata noita varastoon, ellei muita kohtuullisen hintaisia ja siedettävän näköisiä tolppia kohta ilmesty markkinoille..

h

Nuo kaupoista saatavat tekeleet on kyllä niin susirumia että ei pahemmasta väliä. Miksi ne vielä aina pitää tehdä tuollaiseksi neliskanttinen alusta-tönkkö putkilo-neliskanttinen koppi-viritelmiksi, mitä ihmettä, miksi?! Eikä noista päällysteistä voi edes puhua naama peruslukemilla, apua. Mulla ei kissaa varsinaisesti edes ole (mitä nyt eräs kulkukissa syö ja nukkuu meillä, mutta ei siis tarvitse raapimispuuta), mutta jos olisi, virittelisin tällaisen: http://media-cache-ak0.pinimg.com/736x/6d/e0/54/6de054a1ab3ff91ded7e7f9b... . Miksi sitä pitää yrittää jollain tekokarvalla naamioida, kun puu on kaunis tuollaisenaan. Eikä varmana kerää karvaa yhtälailla kuin kauppojen karvaiset viritelmät! Ja sopii muuten aika passelisti noihin krumeluureihin tapetteihin! :D

Kaoka

Onhan ne rumia kuin synti. Paras tulee jos jaksaa tehdä itse :) Esimerkiksi oksainen kelopuu on jo ihan kauniinnäköinen.

Me ollaan tehty kaksi kiipeilypuuta itse, tämmöinen on viimeisin vanhempien luo tehty; http://i58.tinypic.com/fxdms7.png

Ei nyt tuokaan mikään kaunistus välttämättä, mutta että saa niistä monennäköisiä! En sitten tiedä, että millanen tuohon teidän sisustukseen sopisi :D

Maija

Catmaxit on niin tyylikkäitä kuin kiipeilypuut nyt ylipäätään voivat olla. Aika kalliitahan ne on, mutta kestäviä. Kun köysi kynsitään rikki, saa tilalle vaihdettua uuden. Tykkään niistä erityisesti siitä, että kun ne on pingotettu lattian ja katon väliin, voi katti vetää rajuakin rallia ylös alas ilman pelkoa puun kaatumisesta. Muksaa on myös se, että saa valita itse kokoonpanon ja värin. :) http://www.kissahuonekalut.fi/

Vierailija

Muuttaako blogisi vauvan myötä mamalife.fi:hin? vain sainko heidän sivustaan vain väärän kuvan? :)

Chenille

Ihana Nöpö! Ja samaa mieltä, aivan yhtä paljon ihmettelen miksi vasta viime vuosina on alkanut löytymään hienoja heijastimia (liittyy todella läheisesti noihin raapimapuihin, mutta kun nyt tuli mieleen...=P)

Katjaiina

Meidän kissalla on pennusta asti eli silloin kun se luovutusikäisenä muutti meille ollut raapimispuuna oikea koivuhalko/kanto n. 40cm korkea ja halkaisijaltaan 20cm. En tiiä sitten onko se kovin paljon hienompi mutta sain sen enoltani kun niillä sellasia sattui olemaan.

Aluksi siitä lähti paljon roskaa mutta enää ei juurikaan. En ole voinut heittää sitä pois koska meidän raukkaparka ei osaa enää raapia kuin sitä. Sillä meillä oli myös "oikea" raapimispuu eikä se koskenutkaan siihen ja kyläillessä vanhempieni luona (viikonkin kerrallaan) se ei raavi sohvia eikä mitään muutakaan vaan vasta kotiin tullessa ryntää heti pölkyn luo..

Joten pölkky on tullut jäädäkseen. Minkäs teet :) toisaalta se sopii sisustukseemme kivemmin kuin "oikea" raapimispuu :D

ella

Olen joskus pohtinut samaa muiden kissaihmisten kanssa ja olemme tulleet siihen tulokseen, että niitä tyypillisiä pahvirunkoisia, vuodessa hajoavia teddykarvahirvityksiä pukkaavat markkinoille joko vannoutuneet koiraihmiset tai kissavihaajat, jotka sitten salaseuroissaan naureskelevat kissakotien seksikkäille sisustusratkaisuille.

Mukavan huomaamattomia tai jopa tyylikkäitä ratkaisuja on olemassa, mutta kertahintansa vuoksi ne eivät ole useimmille mitään heräteostoksia. Erilaisia design-löytöjä kisseille esittelee Moderncat: http://www.moderncat.net/
Sieltä olen bongannut mm. Lotus-puut, jotka kieltämättä eivät hengi Pätsiniemen tyyliä, mutta ulkoasullisesti pesevät kenties muutaman teddyvirityksen: http://www.therefinedfeline.com/lotus-cat-furniture.htm

(Ei, en ole töissä kissanhuonekalufirmassa. Olen vain kissanhuonekalubudjetittomuudesta ja työkaluttomuudesta huolimatta haaveellinen ihmispolo teddykarva-ansassa. Luojan kiitos, siinä ei ole tassukuosia.)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012