Sain työkaveriltani lainaan Khaled Hosseinin Ja vuoret kaikuivat -kirjan. Olin hieman äimänä sen koosta, luulin että kyseessä piti olla ihan täysmittainen romaani. Olihan se, mutta kirja oli Miki.

Miki on Otavan ja Jongbloed bv:n kehittämä kirjaformaatti, jonka myötä kirjan painaminen on saanut ihan uudet mittasuhteet. Pienet sellaiset. Taskukokoiseen muotoon on pakattu ihan peruspituinen kirja. Se on mahdollista, sillä sivut ovat "virsikirjamaisen" ohuet ja kirjaa luetaan ihan eri päin kuin olemme tottuneet.  

Miki-kirjaa oli helppo lukea, sen pieneen kokoon tottui nopeasti. Fontti oli ihan normaalia kokoluokkaa, ei tarvinnut tihrustaa. Voiko olla enää näppärämpää tapaa kantaa käsilaukussa työmatkoilla kirjaa! Tai lentokoneessa, kesälomareissuilla!

Ja vuoret kaikuivat -kirja sijoittuu aluksi 1950-luvun Afganistaniin, mutta Hosseini punoo tarinaansa vielä useita vuosikymmeniä eteenpäin. Päähenkilöiden elämäntarinat kietoutuvat yksitellen toisiinsa, osa on surullisempia, osa onnellisempia. Lukija ei voi olla liikuttumatta, sillä kertomukset menevät ihon alle. 

Olisitko sinä valmis myymään lapsesi, toivoessasi hänelle parempaa tulevaisuutta rikkaammassa perheessä. Millaista on homon elämä ahdasmielisessä Afganistanissa. Miltä tuntuu, kun rakas sisko katoaa. Kun isä sulkeutuu lopullisesti. Kun nuori nainen haluaisi olla vapaa, mutta yhteiskunta ei sitä ymmärrä. Oli oikeastaan aika hengästyttävää miten monta tarinaa Hosseini on saanut vangittua näiden kansien väliin, sillä jokaisessa olisi ollut myös oman kirjan ainekset. 

Tämän jälkeen pelkään tarttua saman kirjailijan Tuhat loistavaa aurinkoa -kirjaan, joka yöpöydällä odottaa. En ole ihan varma kestänkö tuollaista tunnemyllytystä heti uudelleen vai tarvitsenko väliin hieman kevyempää luettavaa. 

Kommentit (13)

Vierailija

Älä unohda Leijapoikaa! Se on minusta Hosseinin ehdottomasti paras kirja. Nuo kaksi muutakin ovat hyviä, mutta Leijapojan intensiivisyyttä ne eivät ihan tavoita. 

Vierailija

Ehh pidä vaan vähän taukoa.. Jos oikein muistan niin TLA itkettää vielä pahemmin. Luin sen ensin kyseiseltä kirjailijalta ja muistan tunteneeni musertavaa surua ja ahdistusta kaikkien niiden ihmisten puolesta jotka elävät tossa kulttuurissa. Toisaalta TLA oli myös mun eka kosketus ko. kulttuuriin kirjallisuudessa, joten saattoi mennä senkin takia erityisen syvälle tunteisiin.

Emmih

Komppaan edellistä, TLA on vielä vahvempi elämys, kyynelille ei meinannut tulla loppua. Suosittelen jtn vähän kevyepää luettavaa väliin :)

Vierailija

Ilmeisesti mikit vaan on lopetettu. Yritin kesäkuussa etsiä matkalle mukaan, mutta löytyi vain jämäkappaleita poistolaareista. Harmitti, sillä tuote oli paljon pokkaria parempi!

Vierailija

Hosseinin kirjat ovat rakkaus! Tuhat loistavaa aurinkoa oli muistaakseni kuitenkin vielä parempi kuin Ja vuoret kaikuivat. Mutta ehkä kannattaa välillä lukea jotain kevyempää, niin ehkä saat sitten enemmän ko kirjasta irti, kun pystyy taas kaikilla tunteilla heittäytymään tarinaan!

Vierailija

Pitää siis tämä lukea myös. Tuhat loistavaa aurinkoa oli hyvin kirjoitettu ja tälläisellä huonolle lukijalle hyvä kirja ja sitä lukiessa kyyneleet virtasivat

ER

Hosseinin Leijapoika on ehdottomasti vielä suositeltavampi, kuin TLA. Se vasta menikin ihon alle. Ja vuoret kaikuivat on vielä itsellä lukematta. Täytyy sopivalla hetkellä tarttua siihenkin. 

Raisa B

Hossein on ehdottomasti mun lempikirjailija, mutta älä tartu ihan heti seuraavaan kirjaan, sillä kuten muutkin jo sanoivat, niin Tuhat Loistavaa Aurinkoa oli pahempi (ja parempi). Ja tämän kirjoitettuani, taidankin laittaa puhelimen pois ja ottaa kirjan käteen.

Annu.

Khaled Hosseini on ihana <3 Ehdottomasti parhaita lukukokemuksia ikinä. Kyseisten tarinoiden (mukaanlukien Leijapoika) innostuin hirviästi muistakin kirjailijoista, jotka keskittää tarinansa Afganistaniin ja lähimaastoon. Viimeisin Nadeem Aslamin Elävältä Haudatut, vahva suositus!

Laura/iloitse

Tuhat loistavaa aurinkoa on kirja, jota aina suosittelen, kun joku kysyy hyvää kirjaa! Todella tunteita herättävä!! Täytyykin lukea tämä sun vinkkaama sekä kanssalukijan vinkkaama Leijonapoika.

Kia/ Luetaanko tämä?

Nuo miki-kirjat ovat kyllä näppärän kokoisia matkalle, mutta muistaakseni tavallisia kirjoja kalliimpia. Leijapoika on hyvä kirja, mutta myös koskettava. Jos pidät näistä kirjoista pidät luultavasti myös Susan Abdulhawan kirjoista. Jeninin aamut esimerkiksi on todella hyvä.

Vierailija

Tuhat loistavaa aurinkoa saa myös täältä täydet pisteet! Todella koskettava ja mahtava lukuelämys jota mä ainakin muistelin vielä pitkän aikaa jälkeenpäin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat