Huh, kirjoitin ensimmäisen version tästä postauksesta viime syksynä. Tämä versio on noin kymmenes hahmotelma ja vieläkin se on mielestäni ihan raakile. En saa puserrettua kaikkia kiitoksia yhteen postaukseen, mutta yritetään.

Varmaan jo otsikosta arvaatte, että nykyisen blogin osalta kilometrit alkavat olla täynnä. Sopimukseni Kodin Kuvalehden kanssa päättyy 31.1. ja siirryn samalla bloggaajana osa-aikaiselle eläkkeelle. Siinäpä se tiivistetysti. 

Tässä seuraavaksi hieman taustaa sekä Nelliinan jatkot.

Lyhyt katsaus blogihistoriaan

Olen kirjoittanut blogiani vuodesta 2007. Ammattimaisesti eli sopimuksen alaisena vuodesta 2009, joten käytännössä olen ollut 10 vuotta ammattibloggaajana. Nelliina on ollut mahtava työpaikka. Toimeksiantajani on tässä vuosien varrella vaihtunut muutamaan kertaan, mutta valtaosan ajasta olen ollut aikakauslehtien alla. Ensimmäinen lehtikotini oli Olivia ja Olivian jälkeen muutin Kodin Kuvalehdelle, jossa olen viihtynyt viimeiset vuodet. Molemmille tahoille aivan valtavan iso kiitos, olin kuin lämpimässä halauksessa kummankin lehden alla. 

En pysty edes listaamaan kaikkea sitä positiivista, mitä bloggaaminen on vuosien varrella antanut. Harrastuksen muuttuminen työksi on ollut huikea kokemus. Työllistymisen lisäksi olen saanut elämääni paljon ihania ihmisiä ja maailman parhaat lukijat. Olen saanut suunnitella oman vaatemalliston, tehnyt töitä upeiden brändien kanssa, enkä edes aloita kaikista niistä elämyksistä ja kokemuksista, joihin en olisi koskaan päässyt mukaan ilman blogiani. Olen tässä hommassa niin pitkällä plussan puolella ettei sanat riitä.

Vaikka elämäni on muuttunut 13 vuodessa valtavasti, uskon kuitenkin että olen säilyttänyt palan sitä parikymppistä nuorta naista, joka perusti jännittyneenä muotibloginsa Vuodatukseen. Nyt keski-ikäisenä leidinä ja 5-vuotiaan tytön äitinä olen edelleen se sama vintage-, kirppis- ja kenkähörhö. Naururyppyjä on tietysti kottikärryllinen enemmän. Blogiuran aikana mies ja kissakin ovat pysyneet rinnallani, joten en ole säikäyttänyt kumpaistakaan kamerani kanssa :D

Se kun ruuhkavuodet saivat minut kiinni

Varjopuolena etenkin viimeisen puolentoista vuoden aikana on ollut ainoastaan ajanpuute ja siitä juontuva jatkuva riittämättömyyden tunne. Kiirettä piti aiemminkin, mutta yksi suurimmista muutoksista tapahtui kesällä 2018 kun vaihdoin työpaikkaa. Onnistuin saamaan unelmaduunini (jee!), mutta se tarkoitti samalla täyttä työviikkoa. Vanhassa työpaikassa tein blogitöiden vuoksi 80% työviikkoa, jolloin ehdin edes jollain tavalla järjestellä aikaani. Kulunut 1,5 vuotta on ollut ajankäytöllisesti sulaa hulluutta ja lähipiirini on ollut kauhuissaan jaksamiseni kanssa. Ette usko kuinka monta “Niina, sun täytyy nyt ymmärtää, ettet voi jatkaa tuota tahtia tai kuolet” –keskustelua olen käynyt.

Kun on kaksi kiinnostavaa työtä, sitä tekee kaikkensa että voisi tehdä molempia. Totuus on kuitenkin se, että olen ollut täysin ylikuormittunut blogin ja päivätyöni aiheuttamasta yhteistaakasta. En suosittele kenellekään työtilannetta, jossa vapaa-aikaa ei kerta kaikkiaan jää. Tai että kaikki vapaa-aikaa muistuttava aktiviteetti täytyy pohtia siltä kannalta, että saan samalla sisältöä blogiin. (Tuntuu typerältä kirjoittaakin näin). Tahtia jaksaa hetkellisesti, mutta johonkin on vedettävä raja. Minulle on ollut myös alusta asti ihan selvää, että varsinainen työni tapahtuu blogin ulkopuolella enkä ole koskaan edes harkinnut siirtyväni kokoaikaiseksi bloggaajaksi tahi vaikuttajaksi. Tarvitsen työyhteisön ympärilleni. Siksi oli helppo päättää, että blogieläke alkaa nyt enkä ala yhden naisen vaikuttajamarkkinointitoimistoksi.

Nelliinan jatkot

Villi ja vapaa kotisivuni löytyy jatkossa osoitteesta Nelliina.com. Siirto on vielä vaiheessa, mutta säädän sitä aina kun hetkenkin ehdin. Saa käydä kurkkimassa, mutta kaikki on vielä vähän vinksin vonksin

Tammikuun viimeinen päivä eli ylihuomenna suljen valot täässä osoitteessa. Sitten pidän 10 vuoden lomat. Sitten opettelen olemaan vapaalla viikonloppuisin. Vietän paljon aikaa perheen ja ystävien kanssa. Liikunnanvihaajan täytyisi myös liikkua. Aloitan ehkä uuden harrastuksen. Neulon. 

Edellä mainittujen jälkeen vilkaisen Nelliina.comia uusin silmin. En lupaa mitään muuta kuin että päivittäiseen bloggaamiseen en enää ryhdy. Kerrankin voin sanoa, että jatkossa vähemmän on enemmän. Tämä ei ole loppu sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan ronski kevennys. Paluu juurille ja ennen kaikkea rakkaan harrastuksen pariin silloin kun siltä tuntuu. 

Kaikkein isoin kiitos sinulle, lukijani. Ilman sinua ei olisi ollut Nelliinaa. 

Ps. jos tulee ikävä, nappaa @nelliinan Instagram-tili seurantaan. Tai jos käyttelet Facebookia, Nelliina-sivu löytyy täältä. Ilmoittelen pääasiassa FB:ssä kun on jotain uutta kirjoitettavaa. 

Kommentit (58)

Katrinsessa
1/58 | 

Varmaan sen vuosikymmenen olen viihtynyt seurassasi, aivan paras olet enkä mitään muuta blogia ole näin pitkään seurannut. Kaikkea hyvää ja ihanaa Niina sinulle!

Se tökö.
2/58 | 

Sinä ja musta kahvi. Olitte kaikkeni. Joka aamu. Vain kahvi jäi.
Olit parhaista parhain. Tähdet ei putoo taivaalta.
T. Se tökö täält kaukaa saaristosta

Uneel
3/58 | 

❤️ Kaikki hyvä päättyy aikanaan, ja ymmärrän päätöksesi täysin. Olen ollut mukana menossa hyvinkin alkuajoista asti, lähinnä sivustaseuraajaana ja juurikaan kommentoimatta mutta sitäkin kiinnostuneempana on joka päivä tullut tarkistettua onko uutta päivitystä tullut. Olen seurannut sinua näin pitkään ihan siitä syystä että tyylisi kirjoittaa, olla ja elää on kiehtova ja aito. Aitouteen ei mielestäni kuulu se että koko elämä tarvitsisi avata lukijoille vaan on vain itse juuri sitä mitä on, ja aidosti kiinnostunut kirjoittamastaan sisällöstä.
Sinulta on tarttunut mukaan niin kirjavinkkejä, reseptejä kuin oivalluksia elämästä. Kuvasi ovat minulle se ”naistenlehden” kaunis sivu jota voi hiljaisella hetkellä ihailla. Iso KIITOS siis näistä vuosista ja ihania hetkiä nyt alkavaan uuteen lukuun. ❤️

Vierailija
5/58 | 

Terveen ihmisen toimintaa ottaa itselleen aikaa. Kiva kuulla, että silloin tällöin jatkossakin voi lukea juttujasi! Kaikkea hyvää, ihanaa lomaa! Lukemisiin!

NENNA
7/58 | 

Ihana että jatkat kuitenkin kevennetyllä tahdilla! Itseään täytyy kuunnella, eikä liian kova tahti ole koskaan hyväksi. Kiitos näistä vuosista ja parasta jatkoa! <3

Nipsis
8/58 | 

Täälläkin yksi pitkän linjan lukija, joka kiittää kaikista näistä vuosista :) Tämä on ollut se yksi ainoa blogi, joka on säilynyt matkassa no matter what. Jään mielenkiinnolla seuraamaan uutta sivua, sillä vähemmän on todellakin enemmän.

Hupeli
9/58 | 

Kiitos blogistasi. Olen nauttinut eniten kirjavinkeistä, matkakertomuksista ja karvahanurin kuvista, mutta lukenut kiinnostuneena kaiken muunkin. Omasta jaksamaisesta on ehdottomasti huolehdittava! Kaikkea hyvää ja kiitos lukuhetkistä! 

Vierailija
10/58 | 

Kiitos näistä vuosista Niina! On ollut huippua lukea sun juttuja vaikka elämäntilanne on täysin eri kuin teikäläisellä! Erityisesti taloprojekti on ollut kivaa luettavaa. Kiiitos ja jatketaan kevennetyllä linjalla! <3

Tunnetilan Nina
11/58 | 

Mä päätin myös vuoden alussa, että lopetan blogini 31.1. Tuon päätöksen julkisesti ilmoitettuani itkin kaksi päivää ja valvoin kaksi yötä, enkä voi, en vaan VOI sittenkään lopettaa. :D Postaan jatkossa harvemmin, mutta postaan kuitenkin. Ehkä siis hyvä, että joku blogikoti sinullakin kuitenkin säilyy. Ei kai me edes osata olla ilman...

Rhia
13/58 | 

Nelliinan vaatehuone oli yksi ensimmäisiä blogeja joita ryhdyin lukemaan vuonna 2008. Ja yksi niitä harvoja joita edelleen ehdin seurata. On ollut huikea matka kyllä ja joskus olenkin ihmetellyt että miten oikein ehdit tuon kaiken. Sulla on aito tapa kirjoittaa, sisältö on ollut monipuolista ja kuvat ovat kuin karkkeja. Siksi kai olen blogisi matkassa niin pitkään viihtynyt, kiitos! Uskon että tällainen muutos on välillä tarpeen. Lepuuta rauhassa, lukijat odottavat kyllä.

Halina
14/58 | 

Kiitos blogistasi, se on ollut oman arjen piristys vuodesta 2009! Muistan kuinka ylä-asteella koulun koneella lueskelin juttujasi ja jäin heti koukkuun :D Tämä on ollut lemppariblogini kautta aikojen ja oikeastaan ainoa, joka ei ole lopettanut - ennen kuin nyt. Mutta tuntuu hyvältä että jatkat ehkä vielä jossain muodossa, koska tuntuu kivalta lukea joskus kuulumisia :) On itseasiassa aika outoa että päädyin lukijaksesi, sillä en ole yhtään innostunut vaatteista/muodista. Silti tykkäsin kirjoitustavastasi ja olen oppinut kauttasi, että vaatteet ovat itseasiassa taidetta. Et koskaan pukeutunut ns. tylsästi (en kestä muotiblogggaajia, jotka kaikki näyttää samalta). Tykkäsin kun esittelit vintagetyyliä ja eri projekteja! Parasta on ollut kirja-, matka- ja reseptipostaukset, niitä tulee ikävä :D Jos ikinä jatkat blogia, ole kiltti ja perusta matka- tai kirjablogi!! Tai vaikka joku instatili kirjoille/matkoille :D Hassua miten tuntematon bloggaaja voikaan vaikuttaa omaan elämään, mutta postaustesi perusteella olen löytänyt monta kivaa tuotetta (kotimaisia yrittäjiä), kirjaa ja varasin jopa skotlannin matkan - oli muuten huippu reissu! :D Kun sanoit ettet ikinä halunnut tehdä tätä blogia pelkästään työksesi, niin (saako näin sanoa?) se oli itseasiassa aika virkistävä päätös monen mun blogin rinnalla. Koska sen erottaa kun kirjoittaa asioista omaksi huvikseen tai elinkeinokseen. Olen kaivannut niitä blogien alkuaikoja. Sitä kun tuntui, että olisi lueskellut kaverin päiväkirjaa tai höpötellyt ystävän kanssa. Joskus on jopa ikävä niitä suttuisia ja päättömiä paint-kuvia ja "mitä käsilaukkusi sisältää"-hömppä postauksia :D Ne oli jotenkin niin hauskoja! Vaikka tämäkin blogi on kasvanut matkan varrella, se on pysynyt silti aina ihanan tavallisena ja persoonallisena - ja ennen kaikkea sellaisena että sitä kirjoittaa ihminen, joka tykkää elämästään! KIitos siis kaikesta tästä ja nauti nyt ajasta perheen/ystävien kanssa! :)

~Marion~
15/58 | 

Vuodesta 2008 olen ollut mukana, ja tulen mielenkiinnolla kurkkimaan myös uutta kotisivuasi. Haikea fiilis kyllä, blogisi on ollut ainoita joita olen seurannut.
Kiitos kivasta blogista ja onnea uuteen! :)

manselikka
16/58 | 

Kiitos ihanasta blogista, jonka parissa olen kasvanut lapsesta nuoreksi naiseksi! Yläaste- ja lukioaikana olin tosi ujo ja minua voimisti se, että osittain Nelliinan vaatehuoneen takia uskalsin pukeutua niin värikkäästi ja erikoisesti kuin halusin ja siten tuoda itseäni esille. Tyylini on muuttunut tosi paljon, mutta lämmöllä muistelen pilkullista, värikästä ja leveähelmaista Nelliina-vaihettani.

Olen iloinen puolestasi, että uskalsit tämän ratkaisun tehdä, vaikka varmasti haikeaa oli. Jos yrittää ehtiä kaikkea, ei pysty antamaan parastaan oikein missään tai ainakaan ei ehdi nauttimaan asioista siten kuin toivoisi. Toivottavasti sinulle löytyy nyt paremmin aikaa rentoutua ja harrastaa kun ei ole paineita raportoida vapaa-ajasta lukijoille! Käyn tietenkin edelleen kurkkimassa uudessa osoitteessa silloin tällöin ja seurailen Instagramissa. :)

Milla
17/58 | 

Kiitos hirveän paljon näistä vuosista! Tottakai oma hyvinvointi edellä, sen ymmärtää varmasti jokainen lukijasi. Ja seuramaan jäädään siinä muodossa ja määrin mitä tuleman pitää, ota rauhassa ja nauti vapaa-ajastasi! <3

SaMa
18/58 | 

Olet ihana persoona ja tyylikäs tyyppi! Kaikkea hyvää tulevaisuuteen ja ota aikaa myös itsellesi <3

Ja neulominen on niin kiva harrastus, mindfullnesia parhaimmillaan!

Viliina
19/58 | 

Yli vuosikymmen on seurassasi tullut vietettyä ja pariin kertaan Tampereella moikattuakin. Pitää ottaa muut kohteesi seurantaan. Onnea uuteen vaiheeseen elämässäsi! Lepää, rentoudu ja nauti! <3 Terveisin punapehkoinen mekkoneitonen

lusene
20/58 | 

Kiitos näistä vuosista! Olen seurannut blogiasi suunnilleen siitä asti, kun aloit odottaa Annia, ja juttujasi on ollut ihana lukea. Ymmärrän tämän päätöksen kuitenkin hyvin. Ihanaa blogilomaa ja onnea uusiin juttuihin! Kiva, jos jotain luettavaa on mahdollisesti kuitenkin vielä tulevaisuudessa luvassa. Sitä odotellessa sitten.

Tuikke
21/58 | 

Näin tän kuuluu mennäkin, koska oot aina säilyttänyt tämän homman itsesi näköisenä. Nyt on tällainen elämänvaihe. Nainen tässä tilanteessa vaan tuppaa olemaan kiireinen, etenkin jos kaikki asiat elämässä on "parhaimmillaan".
Onnea matkaan ja tiedä vaikka "sitten eläkkeellä...?" 🤓

Suusuli
22/58 | 

Voi kamala,väärä hymiö tullut tuonne nimimerkillä suusuli 🙀 siinä piti olla ❤️

Oululainen ihminen
23/58 | 

Tulipa haikea olo, kun luin lopettamisestasi :( eihän se aika kaikkeen riitä ja onkin ihmetyttänyt, että elätkö jossain aikapyörteessä, jossa on enemmän tunteja päivässä kuin itselläni. Blogisi on ihan huippu, sinussa yhdistyvät upea, omaperäinen tyyli ja aitous. Postauksesi ovat myös hyvin kirjoitettuja ja niitä on ollut ilo lukea. Kiitos! Ja on ilahduttavaa, että jäät jollain tasolla harrastamaan meidän rakastavien lukijoiden ilahduttamista. Toivottavasti vanhat postaukset jää elämään, on monesti tullut palattua johonkin inspiroivaan asukuvaan/juttuun. Hyvää lomaa!

Naapinkainen
24/58 | 

Olet ainoa bloggaaja, ketä olen uskollisesti seurannut. Olet aito, uniikki ja inspiroiva!

Anni G
25/58 | 

Olen seurannut sun blogia varmasti ainakin kymmenen vuotta, ja se olikin varmasti yksi ensimmäisistä blogeista mitä oikeasti rupesin 'seuraamaan'. Vuosien varrella meikäläisen mielenkiinnon kohteet on vaihtuneet ja sun blogi on ollut lähestulkoon ainoa blogi mitä olen seurannut koko ajan siitä lähtien. En oikeen osaa sanoa syytä miksi, ehkä siksi että nelliinan vaatehuone on aina ollut virkistävän erilainen? Tai että sun kirjoitustyyli on aivan mahtava ja hauska? Tai että jotenkin sun blogiteksteistä välittyy sellainen aitous ja rohkeus olla oma itsesi, ja tuntuu että oot tehnyt tätä hommaa aina pilke silmäkulmassa (kalmasukkikset!)? Mene ja tiedä mutta kovasti tsemppiä tulevaan, elämässä pitää mennä aina eteenpäin ja panostaa niihin tärkeimpiin asioihin kuin siltä tuntuu! :) Jään kyllä mielelläni seuraamaan tuota uutta osoitetta silti!

Amy
26/58 | 

Täällä kanssa yksi joka seurannut alusta lähtien.
Kiitos hyvästä blogista ja vuosista! :)

Vierailija
27/58 | 

Täällä kaima, hei. Olen seurannut blogiasi alkuajoista lähtien, vaikka olenkin hieman nuorempi kuin sinä, enkä omista lapsia. (Kissan kylläkin.) En ole koskaan kommentoinut blogiisi, mutta blogitekstit olen kyllä lukenut ja instassa seuraan kuulumisiasi.

Kaikkea hyvää sinulle!

- Niina

karkkinen
28/58 | 

Kiitos ihanasta blogista, jota olen seurannut vuodesta 2008 lähtien. Jään seuraamaan edelleen :) 

Hellu
29/58 | 

Elämääni tulee Nelliinan kokoinen tyhjä kolo, mutta todellakin ymmärrän päätöksesi. Elämään pitää mahtua myös vapaata elämää ja kiireetöntä nautiskelua. Sitä toivon sinulle ja kaikkea parasta mitä ikinä haluatkin.

On ollut jokapäiväinen iloni tulla työpäivän päätteeksi kurkistamaan kuulumisesi. Nyt pitää keksiä jotain muuta sisältöä elämääni. Mutta onneksi jossain vaiheessa toivottavasti ehdit taas kirjoitella ja kuvailla mielenkiintoista elämääsi. 

Nöpölle halit, toivottavasti näemme vielä hänet jossain vaiheessa kuvissa. Ihanaa elämää perheellesi siellä puutaloidyllissä kauniin puutarhan keskellä. Kuvituksesi on ollut niin parasta.

Tästä tuli nyt tosi pitkä juttu. Mutta lyhyesti: Kauniit kiitokset näistä monista vuosista. 

Lukijasi jää odottamaan jatkoa.

Huilaa, keskity tärkeimpiin asioihin, nauti, ole onnellinen!

Nyyh

Vasabo
30/58 | 

Terveisiä länsirannikolta! Olen seurannut blogiasi hääsuunnitteluistanne lähtien, ja jäin heti koukkuun kirjoitustapaasi, elämänasenteeseesi ja aitouteesi. Moni muu on huomannut selvästi saman aiemmista kommenteista päätellen. Kiitos kaikesta, pysy omana itsenäsi <3

Parhaita blogimuistojani ovat sinun häämekkosi (aivan ihana, miten voinkin lähinnä pelkästään mustaan pukeutuvana tykätä siitä mekosta näin paljon?), liikunnanvihaaja-aikojen kommentti Sakusta kun hän pomppi lenkillä edelläsi aropupuna ja manasit miehesi alimpaan helvettiin (se postaus oli kirjoitettu niin tunteella että vieläkin naurattaa :D ) sekä kuningatar Nöpön makoilu sun mustissa vaatteissa auringonpaisteessa sen kerran kun vaate jäi vahingossa lattialle.

Oma mieheni ei ole ikinä tajunnut, miten olen voinut lukea jotain blogia näin kauan, mutta juuri nyt tuntuu kuin luopuisin pitkäaikaisesta ystävästä. Niin pelottavan stalkkerimaiselta kuin tämä kuulostaakin, niin olet kuitenkin ollut omalla tavalla iso osa elämääni. Olin pakahtua ilosta, kun julkistitte odottavasi Annia.

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

mustamekko
31/58 | 

Varmasti oikea päätös.

Löysin blogisi sattumoisin jo sen ihan alkuaikoina, ja sen jälkeen olen on/off juttujasi seurannut, ilolla. (Jos joskus olen ollut pidemmän ajan lukematta, jossain välissä on aina tullut mieleen että mitähän sille "Nelliinalle" kuuluu.)
Kiitos näistä vuosista!
Tsekkailen uutta sivua jatkossa!

Riikka Porista
32/58 | 

Kiitos kaikista näistä vuosista, olet kirjoittanut aina viihdyttävästi ja ottamiasi kauniita kuvia on ollut ilo katsoa. Jään kaipaamaan kurkistuksia maanläheiseen ja huikean lennokkaaseen arkeesi. Olet kuitenkin eläkkeesi ansainnut! Nähdään uudessa osoitteessa vielä joskus?

Mints
33/58 | 

Oikeastaan kaikki, mitä mäkin haluan tähän ilmoitukseen kommentoida, on sanottu jo edellä olevissa kommenteissa. Joku totesikin hyvin, että on virkistävää kun teet tietoisen päätöksen olla jatkamatta päivittäisen blogisisällön tuottajana. Sinulla on ollut hyvä blogi, joten eläke on ihan ansaittu ja ymmärrettävä. Mahtavaa, että olet rehellinen itsellesi ja meille lukijoillekin! Ja ihanaa meille, että eläköityminenkään ei tarkoita Nelliinan lopullista radiohiljaisuutta ☺️ kaikkea hyvää!

MariaO
34/58 | 

Huh, spooky. Juuri eilen mietin, blogiisi taas linkanneena, että kuinkahan kauan vielä jaksat jatkaa samalla tavoin. Olet ollut ihan suosikkibloggaajani sen yli kymmenen vuotta, mitä olen blogimaailmaa ylipäätään seurannut. En voi kun hattua nostaa sille aktiivisuudelle, monipuolisuudelle, maanläheisyydelle, huumorille ja rehellisyydelle, miten olet blogiasi kirjoittanut ja jakanut kanssamme kauneutta ja arkirealismia. Kiitos! Superkivaa lomaa ja tulen ihan varmasti seuraamaan tuleviakin juttujasi. Moikka!

ElinaM
35/58 | 

Voih, suuri haikeus, mutta ennen kaikkea suuri ymmärrys... Tajusin, että olet kulkenut rinnallani tämän blogin myötä lähes koko aikuiselämäni, jonka tunnen alkaneen siitä, kun valmistuin ammattiin ja aloitin työelämässä vuonna 2006 Tampereella. Joskus varmaan juuri vuonna 2007, kun töissä istuin koneella pitämässä taukoa, satuin löytämään vahingossa blogisi. Silloin vielä valokuvissa poseerasit ilman päätä :) Muistan miettineeni, että vitsit miten tyylikäs, rohkea ja kauniisti pukeutuva tyttö täällä Tampereella asuu ja elää noin hienosti oman näköistään elämää. Jossain vaiheessa kuviin ilmestyi myös pää ja näin sinut kokonaan :D Yhden ainoan kerran muistan kävelleeni sinua vastaan kaupungilla ja pupu meni pöksyyn, en uskaltanut sanoa mitään, vaikka olisin voinut kiittää hienosta blogistasi. Elämä on kuljettanut minutkin pois Tampereelta, hämeeseen Tammelaan ja perhe on kasvanut kahdella lapsella. Olen miettinytkin, että miten ihmeessä sinulla riittää aikaa kaikkeen, joten ymmärrän aivan täysin ratkaisusi <3 Ihanaa, että jätät silti takaportin auki omalla nettisivulla. Kiitos näistä vuosista!

Milwiina
36/58 | 

Olen blogiasi seurannut kanssa vuosia, aikalailla alusta alkaen.
Kiitos, kun olen saanut seurata samanhenkistä elämääsi.

Olen blogia lukiessani huomannut, että sinulla on kiire ja miettinyt muistathan huolehtia jaksamisestasi. Ihana kuulla, että keskityt itseesi, perheeseesi ja ystäviisi :)
En voi toivoa muuta, kun että saisin jatkossakin lukea mukavia juttujasi, joita julkaiset sinulle sopivina ajankohtina ja julkaisuväleinä.

Kaikkea hyvää toivotellen

Vierailija
37/58 | 

Ai että, tähän olisi niin paljon kirjoitettavaa <3 Olit ensimmäinen blogi, jonka löysin aikoinaan joskus vuonna 2008, kun olin vasta 8. luokalla. Teininä luin joka ikisen postauksesi samalla kun muodostin ideaa omasta tyylistäni pukeutujana ja naisena yleisesti. Siihen aikaan blogillasi oli aivan valtava vaikutus siihen, että minusta tuli ”mekkotyttö” ja myöhemmin todellinen Minna Parikka -fani, kun varallisuus ei ollut enää kiinni viikkorahosta :D Tähän päivään asti olen seurannut blogiasi, välillä hieman harvemmin ja sitten taas palannut takaisin aktiiviseksi lukijaksi.

Blogisi kautta ihastuin myös Tampereeseen ja erityisesti Milavidaan ja nyt lähivuosina suunnitelmana on muuttaa perheen kanssa (mihin muuallekaan kuin) Tampereelle. Tuskin tätäkään olisi koskaan tapahtunut, ellen olisi lukenut blogistasi Tampere-rakkaudesta ja päätynyt Tampereen reissuillani rakastumaan kyseiseen kaupunkiin.

Oikea päätös ja olet hengähdyksen ansainnut <3 Viikonloppujen rauhoittaminen pelkästään perheelle ja olemiselle on myös erinomainen tavoite. Kiitos näistä vuosista ja erityisesti siitä, että toimit todellisena roolimallina meille kaikille <3

Vierailija
38/58 | 

Voi eii, olet niin ihana inspiraation runsaudensarvi ollut minulle vuosikaudet!  Matkajutut, käsityöt, talo... Totta puhuen harvemmallakin tahdilla pärjäämme me lukijat (mutta kokonaan ilman - en uskalla ajatella sitä vaihtoehtoa :O), ei mikään ole kuitenkaan sen väärti että ajaa itsensä burnoutiin. Rukoilen että pilkahduksia sun neuleista ainakin näemme vielä jos ei muuta! Rennosti ilman suorittamista etiäppäin ja kiitos tarjoilemistasi elämän väripilkuista :*

Jansku
39/58 | 

Täällä myös yksi uskollinen lukija monien vuosien takaa. Harvemmin olen kommentoinut, mutta päivittäin kyllä lukenut. Kiitos ihanista reissuvinkeistä, leivontapostauksista ja maailman kauneimmista asukuvista. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, olet eläkkeesi ansainnut❤️ Jatkan seuraamista instan puolella ja uudessa osoitteessa.

Vierailija
40/58 | 

Kiitos näistä vuosista ja ihanasta blogista. Minäkin olen seurannut blogia miltei sen alusta asti ja aina on luettavaa riittänyt. Olen itsekin kasvanut blogisi mukana tällaiseksi keski-ikäiseksi naiseksi. Ihan mahtavaa on ollut lukea elämästäsi, käsitöistä, kirjoista, vaatteista kaikesta. Todellakin, jään kaipaamaan, mutta ymmärrän kyllä tilanteen. Elämä vie ja jos sen antaa viedä liikaa, se tapahtuu pian muualla. Rentoudu ja ota aikaa itsellesi. 

Kristin
41/58 | 

Kiitos mukavasta blogistasi, ainoa blogi jota olen liki päivittäin seurannut mutta harvoin kommentoinut mitään. Olen sinua reilusti vanhempi mutta ihailen tyylitajuasi ja ihania mekkoja ja kenkiä. Pari kertaa olen sinut livenäkin bongannut täällä Tampereen seudulla. Kaikkea hyvää jatkossa sinulle ja perheellesi, jään odottelemaan mitä tuleman pitää.

Vierailija
42/58 | 

Blogisi on ensimmäinen, jota olen alkanut säännöllisesti seurata. Rakastin alun (sydän)kuvioisia mekkojasi ja parvekkeella otettuja kuvia! Blogisi on tuonut paljon visuaalista iloa ja sen avulla huijasin itseni avaamaan koneenkin aamuisin kun tein gradua vuonna 2010. Ensin blogisi lukeminen, sitten pikkuhiljaa kirjoitushommiin. Olen seurannut tekstejäsi ja mekkojasi vuosia ja nauttinut! Olet onnistunut teksteissäsikin säilyttämään itsenäisyyden ja pitämään asioita ominasi. Haluaisin jatkossakin kuulla seikkailuistasi, mutta samalla kannatan lämpimästi lopettamispäätöstä. Aika omalle itselle ja perheelle on hyvä esimerkki muillekin tämän hetken maailmassa. Kiitos näistä vuosista Nelliina!

Virpi P.
43/58 | 

Kiitos Niina kaikista näistä vuosista! <3 Olen roikkunut mukanasi vuodesta 2009. Olet inspiroinut minua lukemattomin tavoin. Löysin oman tyylini ekaa kertaa kunnolla 10 vuotta sitten sinun avullasi. Päädyin mieheni kanssa rakkaista rakkaimpaan kohteeseen eli Skotlantiin ekaa kertaa sinun avullasi. Olet upea, fiksu, tyylikäs ja hauska ja sinua tulee todella ikävä. Olen kuitenkin kiitollinen, että olet jakanut osaa elämästäsi meidän kanssamme näin kauan. Nyt todellakin sinun on ajateltava itseäsi! Sydämellinen kiitos sinulle kaikesta. Olet vaikuttanut varmasti moneen enemmän kuin uskotkaan. :)
Pelkkää rakkautta teille koko perheelle!
PS. Olen ollut rakkaan mieheni kanssa yhdessä 13 vuotta ja hänkin tietää keitä ovat Saku ja Nelliina. Käytämme aktiivisesti sanaa karvahanuri sinun ansiostasi. :D

Vierailija
44/58 | 

Suuret kiitokset kivasta blogista! Kaikki blogissa käsittelemäsi aihepiirit ovat olleet mielenkiintoisia. Olet ansainnut kunnon loman!

Vierailija
45/58 | 

Kiitos mielenkiintoisesta, värikkäästä, hyväntuulisesta blogistasi! En ole kova kommentoimaan, mutta luin blogiasi aktiivisesti monta vuotta. Mukavia "eläkepäiviä" 😄

Valkoinen tähdikki
46/58 | 

Kiitos kaikista blogivuosista ja antoisia "eläkepäiviä", Nelliina! Jään kaipaamaan blogiasi, mutta ymmärrän ratkaisusi täysin - on vain viisautta tunnistaa oman jaksamisen rajat. Kaikkea hyvää sinulle (ja perheellesi myös!) <3

MM
47/58 | 

Kiitos kaikista ihanista ja laadukkaista postauksista! Täälläkin oltu mukana jo vuodesta 2008. Olet ainut bloggaaja mitä olen noilta vuosilta saakka seurannut. Olet osannut kirjoittaa mielenkiintoisesti ilman, että sinun on tarvinnut raottaa liiaksi yksityiselämääsi. Käytän ohjettasi mitä itse postaan someen: Kerron vain sellaista mitä voisin sanoa bussipysäkillä ventovieraalle ihmiselle. Onneksi sinulta jää vielä tuo nelliina.com ja instan seuraamismahdollisuus niin ei tarvitse ihan tyhjän päälle jäädä. :D Toivotan kaikkea hyvää elämääsi ja kiitos suuresta inspiraatiosta mitä blogisi on elämääni tuonut! <3

HannaH
48/58 | 

Elämä jatkuu! Jee! Nyt vaan kuvia ja videoita instaan milloin huvittaa, eikä MITÄÄN ressiä :) <3

Ellukoo
49/58 | 

Kiitos näistä vuosista <3 Olen edelleen lukijasi vaikka harvemmin ehdin kommentoimaan :) Ihanaa ettet ihan kokonaan lopeta! Mutta oma terveys, jaksaminen ja perhe on oltava ykkösenä, sen mukaan päivität blogiasi tai olet päivittämättä :)

-saya
50/58 | 

Ai että, tämä oli ihan ensimmäinen blogi, jota aloin yläasteaikoina seurata. Ikävä tulee, mutta ymmärrän päätöksen :) Kiitos näistä vuosista!

Vierailija
51/58 | 

Tykkäsin blogistasi ihan valtavasti. Olen seurannut sitä varmaan yli 10 vuotta. Suru tuli puseroon, kUn luin jäähyväiset. Kaikkea hyvää ja toivottavasti jaksat taas muissa kanavissa loman jälkeen jatkaa.

Anna Oulusta
53/58 | 

Tyylitaivaan päättömistä kuvista muistan bonganneeni ekan kerran ihanat asusi - onpa siitä vierähtänyt aikaa! Blogisi on ollut piristystä päivään, helpotusta Tampere-ikävään ja vertaistukea, kun häät ja muksut ovat sattuneet tapahtumaan blogissa suunnilleen samaan aikaan kuin omat. En kyllä tiedä, olenko ikinä kommentoinut! Nytpä sen tein. Aitous on parasta! Onnea tuleviin kuvioihin.

Atomi
54/58 | 

Voi Niina, jään niin kaipaamaan. Olen seurannut Nelliinaa kauan, siitä lähtien kun sinusta oli juttu Hesarissa (Nyt-liitteessä) ja luin vielä juttua edeltävät postauksesi. Tutustutin myös tyttäreni ja useat ystäväni blogiisi. Tykkäsin Liikunnanvihasjasta ja Nelliinan puutalosta ja Nöpön kuulumisia odottelen kissaihmisenä inolla. En varmastikaan kuulu blogisi kohderyhmään, olen siihen yli-ikäinen mutta osaat kirjoittaa niin universaalin kiinnostavasti etkä tunnu olevan muutenkaan rajoittunut että sinua tykkää seurata monen ikäinen. Olen ihmetellytkin aikasi riittävyyttä joten ymmärrän päätöksesi. Kaipaan silti!!! Kiitos ja kaikkea ihanaa elämääsi<3

Riina
55/58 | 

Kiitos Nelliina tarinoistasi ja kuvistasi. Uskomatonta, että niiden äärellä on kulunut jo yli kymmenen vuotta!

Vintage-tyylin sävyttämät mekot ja asusteet, rennon tyylikkäät vanhan talon sisustusvinkit ja persoonallinen olemuksesi ovat tuoneet ripauksen nostalgiaa ja tyyliä, luovuutta ja leikkisyyttä, väriä, kultaa ja kimallusta meidän lukijoidenkin moninaiseen arkeen. Kiitos ja hyvää jatkoa!

AaHoo
56/58 | 

Kiitos mahtavasta blogista! Olit eka blogi, jota aloin aikoja sitten seuraamaan ja nykyäänkin yksi yhden käden sormiin mahtuvista seuraamistani blogeista.

Vierailija
58/58 | 

En muista kuinka monta vuotta olen ollut matkassa mukana, mutta kiitos niistä jokaisesta! Toivottavasti kuullaan vielä jatkossakin <3 Olen myös sitä mieltä, että blogit on parhaita, kun niistä ei tarvitse stressata. Monesti huomaa, että laatukin paranee, kun se ylimääräinen sisällön tuottamiseen liittyvä stressi katoaa ja päivittäminen keskittyy vain niihin juttuihin, jotka on ihan pakko saada jakaa myös muille. Eli nyt otat kaiken sen ajan, jonka tarvitset ja katsellaan sitten uudemman kerran, miltä maailma näyttää. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Elokuu
Heinäkuu
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012