Olisikohan tämä ehkä noin tuhannes versio mustasta maximekosta tämän kevään ja kesän aikana. Tällä kertaa pilkullisella jakulla asustettuna. Vuosi pari sitten joku jenkkinainen käytti vuoden yhtä ja samaa mustaa mekkoa joka päivä, ja sai vaihtelua tyyliinsä ainoastaan asustamalla. Seurasin tätä proggista suurella mielenkiinnolla koska naisen asusteet olivat inspiroivia ja kekseliäitä, ja hän kuvasi asunsa joka päivä nettiin. Nyt kun on joutunut käytännössä testaamaan tätä asiaa, pakko myöntää että en ehkä kestäisi kokonaista vuotta. Viikko pari ja sitten riittäisi.


Viikko pari alkaisi olla enää laskettuun aikaankin. Viime viikolla meillä kävi kylässä parikin ystävääni, joista kummallakin on lapsia. Molemmat kertoivat että juuri ennen synnäriä oli ollut jotenkin "jänniä tuntemuksia" ja nyt sitten kuvittelen kokevani näitä jänniä tuntemuksia joka mutkassa :D mutta voin vaikka vannoa että viime yönä vatsani tuntui erilaiselta kuin ennen. Lisäksi huomasin hymyileväni kuin idiootti keskellä yötä valveilla ja miettiväni että ihan pian tapaan ensimmäistä kertaa oman lapseni. Huimaa. Ja koska olen maailman kärsimättömin, tämä luonnollisesti tarkoittaa että menen pari viikkoa yliajalle.


 

Vaikka viikonpäivillä ei ole minulle mitään merkitystä enää tätä nykyä, huomaan silti sitkeän maanantaimasiksen väijyvän nurkan takana. Tapa ja tottumus? Taidan keittää ison kupillisen kahvia, kääriytyä viltissä sohvalle ja ottaa Diana Gabaldonin käpälään.

 

Kommentit (21)

Riepu

Ensimmäinen syntyy usein yli lasketun ajan. Näin myös itselläni ja monella ystävälläni on lyönyt. Itseasiassa kaikilla tuntemillani esikoinen on syntynyt reilusti yli lasketun, lopulta käynnistämällä :) ( kokemukseni sitten taas tästä käynnistyksestä ei ole ollenkaan paha, vaikka huhutaan että käynnistetty synnytys olisi rajumpi) nää on silti näitä, niin tapauskohtaista. Yhteistä silti on se, että tuo samainen loppuvaihe on kaikille yhtä jännää:)!

T-100

Oma esikoiseni syntyi päivää ennen laskettua aikaa. Poikkeus vahvistanee säännön...

Vierailija

Niinkuin loppuun tiivistin, tapauskohtaista. Mutta pitihän sitä toki päästä jonkun laukomaan :)

Hah, mie olen meidän perheen esikoinen ja tulin viikon etuajassa, sisko sitten 6 vuotta myöhemmin piti viimeiseen asti kiinni ja syntyi käynnistettynä viikon myöhässä. En ole kuullutkaan tuollaisesta että esikoinen menisi yliajalle.

Mulla oli perjantaina laskettu aika (eka tulossa) ja täällä sitä ollaan ja odotellaan edelleen! Eikä mitään supistuksia näköpiirissäkään, ainoastaan vihlontaa kohdunsuulla. Mutta öitä ei enää saa nukutuksi kun missään asennossa ei ole hyvä olla, närästää, särkee paikkoja, nenä on tukossa ja sitä rataa. Eli sais alkaa tulemaan jo!

Laura

Voin vaan kuvitela miten vaikeita ne vikat viikot on, kun odottaa synnytystä joka hetki. Mä en varmaan uskaltais lähteä mihinkään, istuisin kotona ja odottaisin :D

Mulla on aina ollut maailman pahimmat maanantaimasikset. Ja itseasiassa myös sunnuntaimasikset, koska tiesi että kohta on maanantai :P Mutta nyt oon niin kivassa työpaikassa, että maanantait ei tunnu yhtään pahalta :)

maria

onko linkkiä tuohon alussa mainitsemaasi mekkoprojektiin? :) tälleen sivuutin postauksen tärkeimmän pointin, mutta oli pakko kysyä... :D

senja

Tsemppiä loppurutistukseen! Minä olen kaikki kolme muksuani saanut viikoilla 40+2.
Loppuraskaus on kyllä täynnä jänniä tuntemuksia, omien tuntemusten ehdottomaan top3:seen kuuluu vauvan laskeutuminen. Oli aika veikeä tunne, kun seisoessasi tunnet kuinka vauva (ja maha) valahtaa yhtäkkiä reippaasti alaspäin ja yhtäkkiä ylämaha onkin tyhjä ja vauvan pepun tunsi navan korkeudella :D Siitä meni kuitenkin vielä pari päivää poika syntyi :-)

Mirre

Minulla oli neuvolan antaman lasketun ajan (4.4) lisäksi oma laskettu aika (2.4 ovulaation ja ultran perusteella), ja tyttö sitten päätti syntyä näiden aikojen välisenä päivänä :D

Mulla meni lapsivedet kahta viikkoa ennen laskettua aikaa. Mutta se oli ihan kiva, ei ehtinyt jännittää niin paljoa. :)
Ja hyvin sä piilotat tuon saman mekon! Ei ole kertaakaan tullut mieleen "Jaa, taas tuo sama mekko Nelliinalla päällä.." ;)

Onnenkissa

OIh! Heinäkuun lapsi tulossa. Syntyisi 15. päivä niin täältä saisi synttärikaiman. Onnea loppuodotukseen!

Tiia

Tsemppiä! Itse vasta haaveilen lapsista, mutta ihana jännätä mukana tätä sun odotusta :)

Tiitii

Hei! Satutko tietämään löytyisikö tuota 'musta mekko joka päivä'-proggista jostain? Googlettaa koitin, mutta ainakaan vielä ei ole onnistanut.

Tsemppiä loppuodotukseen! Oma esikoiseni yllätti 3 viikkoa etuajassa, ja osittain tästä johtuen odotin toisen lapsen syntyvän myös etuajassa. Olin valtava ja lapsi ihan valmis, mutta laskettuun aikaan asti neiti kuitekin viihtyi vatsassa (vaikka olin useita viikkoja koittanut kaikki S:t ja pari ylimääräistäkin ässää sekä ravannut lenkillä miehen tsempatessa mukana). Odottavan aika on niiiiiiiiiin pitkä. :) Mutta nauti näistä päivistä, kohta arki ihanasti muuttuu!

annika

Ah, voi aika ei kulu koskaan niin hitaasti kuin lasketun ajan lähettyvillä :D Mulla on kolme lasta ja vaikka viimenen syntyi 39+3, olin jo aivan tuohduksissa siitä ettei vauva varmasti synny ikinä. Ja toisaalta noita kaikenlaisia tuntemuksia on joka kerralla ollut, eikä välttämättä mitään oo silti tapahtunut. Iloa ja kärsivällisyyttä sulle näihin viimeisiin päiviin tai viikkoihin :) Vastasyntyneet on niiin söpöjä, mutta jos oot jo raskaana ollut tunteikas niin synnytyksen jälkeen saattaa tunteet heitellä todella hurjasti, voit varautua siihen. No, sulla varmasti on paljon neuvojia muutenkin :)

H

Toi on tuskaisaa ja ihanaa aikaa <3 Vauvan synnyttyä tuli tällä toisellakin kertaa sellainen "mikronostalgia" että voi että ku tuntuu että mahaa tuli ikävä ja äh :D

Vaikka meni sinne varsinaisen yliajan puolelle eli 42 viikkoa tuli täyteen, maltoin aika hyvin oottaa kun tiesin että vauva tulee kun on valmis tai kun häntä tarvitsee auttaa ulos jostain syystä. Oli se kyllä tällä toisella kerrallla helpompaa se malttaminen. Lähipiirissä ollut useampi keskonen, tuntuu hassulta että tämä oli vatsassa kaksi kuukautta pidempään kuin ne. Voimia loppua kohti! Ja kyllä mää ainakin pystyn nyt yhdeksän päivää synnytyksen jälkeen nukkumaan miltei mahallani näistä jättidaisareista huolimatta :D

Iiduska

Näillä keleillä ei ole ihmekään, että iskee maanantaimasis! Eihän se elämänlaatua laske, että ei paista aurinko, mutta kieltämättä ei ole kovin kesäinen fiilis.

Kerttu

Synnytyksen alkua ei kait voi mitenkään ennustaa "tuntemuksista", vauva tulee kun tulee:) Mulla ei ainakaan 3 lapsen kanssa oo ollu mitään oireita ennenkun sit synnytys yhtäkkiä alkaa. Koita relata ja nauttia, käydä leffassa ja vaikka jalkahoidossa. Pian tyyppi on sylissäsi:)

En ois ihan heti uskonut sanovani tätä näin nopeasti, mutta kyllä, tota aikaa on niin ikävä! (sanoo päivälleen 3kk vauvan äiti..)
Mä olin myös ihan varma että menee kaks viikkoa yli ja käynnistykseen, koska "niin kaikilla muillakin on esikoiset mennyt ja ois niin mun tuuria". 2 päivää ennen la:ta tuli kuitenkin juurikin semmonen jännä olo ja seuraavan päivän aamuna vitsailin miehelle että illalla lähetään muutetaan synnyttämään, vaikkei mitään viitteitä siihen ollut. Ja niinpä siinä kävi, samana iltana lähin synnärille näytille kun epäilin lapsivesien tihkumista ja sisällehän sitä jäätiin käynnistelemään. Poika tosin syntyi vasta parin päivän päästä, päivällä meni yli lasketun ajan (:

Hurjasti jaksamista tohon loppuaikaan, vaikkei sitä enää malttaiskaan odottaa niin nauti nyt viimisistä hetkistä ihan täysillä, kohta sitä masua ei enää oo ja sekö vasta outoa onkin oppia taas olemaan "normaalivatsainen"! (:

Annika

Olen seurannut mielenkiinnolla teidän odotusta, koska sain tietää suunnilleen samoihin aikoihin odottavani esikoistani, kun julkistit oman uutisesi blogissa. Tuntuu jännittävältä, että teillä alkaa olla h-hetki käsillä, koska se jotenkin konkretisoi myös omaa loppuraskautta. Odotan myös innolla teidän vauva-arkeanne!

Kaikkea hyvää loppuodotukseen ja tietenkin synnytykseen. Toivottavasti paranet kunnolla flunssasta ennen synnytyksen alkamista.

Terveisin,
Lukija rv 27+6

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011