Maailma on etsinyt Harry Potterin seuraajaa siitä asti, kun J.K Rowlingin menestyssarjan viimeinen osa tuli uunista ulos. Tällä kertaa hattua sovitellaan Jessica Townsendin Nevermoor-sarjan päähän. 

Luin vime viikolla ensimmäisen osan, Morriganin koetukset, kun Saku toi sen yllärinä kaupasta tuliaisina. On oikeastaan todella tylsää, että kirjaa verrataan heti kättelyssä mahtavaan Potteriin, sillä aika harva lopulta pystyy odotukset lunastamaan. Mielestäni Morrigan ei ole lainkaan Harry Potterin manttelinperijä, kirja on selvästi ihan itsenäinen maailmansa. Taikamaailma toki, mutta taikuus ei ole Rowlingin yksinoikeus. 

Morrigan Korppi on kirottu lapsi. Kaikkien pelkäämä, perheensä hyljeksimä. Kirottujen lasten on määrä kuolla yhdentenätoista syntymäpäivänään ja sitä ennen heitä voi syyttää suunnilleen mistä vain, kuten kilometrin päässä tapahtuneesta kahvikupin särkymisestä. Mustana kissana kuolemaa odotellessa olo ei ole häävi, ja ystävistä voi vain unelmoida. 

Ennen kuin nuori neiti Morrigan ehtii kupsahtaa, salaperäinen punahiuksinen mies tulee väliin mekaanisella hämähäkillään, ja juoksuttaa Morriganin toiseen maailmaan, Nevermooriin. Taikaa pursuavassa maailmassa Morrigan ei ole enää outolintu, vaan muillakin ihmisillä (ja eläimillä) on erilaisia kykyjä. Tässä vaiheessa tarina periaatteessa kuulostaa Harry Potterilta, mutta vain tiivistelmän osalta. 

Morrigan asettuu asumaan hotelli Deukalioniin, joka on täynnä eriskummallisia asiakkaita. Ihastuttava Fen on magnifikatti, jättikokoinen kissa, joka vastaa hotellin taloudenhoidosta. Hotellin isäntänä ja Morriganin suojelijana huseeraava Jupiter Pohjoinen puolestaan kuuluu salaperäiseen Meineikkaaseen Seuraan, ja sen seuran jäseneksi Morriganinkin on päästävä, tai muuten koittaa lähtö Nevermoorista.

Morriganin koetukset on hyvä kirja ja tarina jaksaa kantaa, mutta se on selvästi vähäeleisempi ja lapsekkaampi kuin vaikkapa nyt se Harry Potter. Epäilemättä Morriganin tarina kasvaa päähenkilön mukana, onhan kyseessä tällä hetkellä vasta 11-vuotias lapsi. 

Ainoa häiritsevä asia kirjassa oli oikeastaan se, että kukaan lapsi ei voisi selvitä selväjärkisenä sellaisesta lapsuudesta, mikä Morrigan Korpilla on. Edes mustan huumorin keinoin. Mutta ehkä liioitelluilla ikävyyksillä voi kätevästi korostaa tarinan sadunomaisuutta samaan tyyliin kuin Roald Dahl.

Kommentit (2)

Huolestunut lukija

Eikös sama sadunomaisuuden korostaminen kurjuudella päde myös Pottereihin? Miten yksikään lapsi todellisuudessa kykenisi elämään koko varhaislapsuutensa komerossa perheessä, jossa häntä jatkuvasti mollataan ja vähätellään? Ja vieläpä selvitä siitä täysin tervejärkisenä ja hyvällä itsetunnolla...

Persoonallisesti ärsyttää muutenkin, kuinka jokaista lapsille tarkoitettua fantasiakirjaa myydään "uutena Potterina". Silloinhan lukija välittömästi vertailee kirjoja keskenään, vaikka ne ovat täysin eri teokset. Se halventaa uusia kirjoja, joita ei oteta omina tarinoinaan, vaan pelkkinä yrityksinä luoda Potter-ilmiö uudestaan. 

Newermoorin ensimmäinen osa odottaa omallakin yöpöydällä. :) Toivottavasti on hyvä!

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Kyllä ehdottomasti, kurja alkuasetelma löytyy myös Potterista, mutta Morriganilla on vielä astetta kurjempaa. Hän odottaa suoraviivaista kuolemaa 11-vuotiaana ja kaikki ihmiset kaihtavat häntä, jos hän astuu jalallaankaan ulos. Eli tavallaan tilanne on vielä absurdimpi. 

Olen täsmälleen samaa mieltä, on kurjaa kirjailijoiden kannalta että jokaisesta vähänkin taikuutta liippaavasta teoksesta kaivetaan aina verrokiksi Harry Potter.

Kerro sitten mitä pidit Nevermoorista, kun olet lukenut sen :)

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat