Itsekin olen nähnyt tuon kyseisen dokkarin ja järkytys on ehkä liian lievä sana kuvaamaan omia tuntemuksia kyseisen ohjelman katsottuani. Millaisen maailmankatsomuksen omaa ihminen, joka alkaa leikkauttamaan omaa alakerrastoaan vastatakseen jotakin vääristynyttä ihannetta? Muistaakseni kyseisessä dokkarissa esiintyi vielä joku inhottava plastiikkakirurgi, joka arvioi toimittajan ulkonäköä aika epäkorrektisti. Jokainenhan on tietysti vapaa tekemään kehollaan mitä haluaa, mutta mie nostan kädet tässä vaiheessa ilmaan ja luovutan. Ei tätä voi vanha ymmärtää...:-)

PS. Aivan kertakaikkisen upea asu sinulla päälläsi. Tahtoisin niin tuollaisen mekon itsekin:-)!

Nykyaikana plastiikkakirurgian ihannointi ja arkipäiväistäminen on kyllä mennyt ällöttäväksi. Tuntuu, että moni pitää erikoisia piirteitä nykyään vain virheinä. Itse olin ostamassa juhlapukua, ja sopivan mallin etsimisessä meni aikaa koska olen hoikka ja lyhyt mutta muodokas. Myyjä, noin 50-vuotias rouva kysyi, onko minulla rinnoista johtuvia selkäkipuja, ja vaikka vastasin että ei, hän pian puhui plastiikkakirurgian mahdollisuuksista. Ja olen tosiaan 18-vuotias... :) Tuntui pahalta ajatella, kuinka kyseiset sanat olisivat voineet jäädä häiritsemään enemmän jotain heikkoitsetuntoisempaa ihmistä.

Onneksi on myös meitä, jotka ymmärtää luonnollisuutta ja sen, kuinka jokainen omaa yksilöllisen ulkonäön.. :)

Ihastuttava asu! ja etenkin todella kaunis mekko!:)

Mitä tuohon dokkariin tulee niin JÄRKYTTÄVÄÄ.... Olen aina jotenkin ajatellut, että mediakriittisyyspose on jotenkin liioteltua, ja että kyllähän ihmiset itse tajuavat, että hei tämä on photoshopattua ja leikeltyä... Mutta nyt kyllä tuli sellainen olo, että ei sitä kyllä ajattele, että noin paljon muokataan ihan kaikkea! Toki kaikki tietävät, ettei Jennifer Lopez ilman tunnin kestävää meikkausta ja kuvamanipulointia näytä ihan niin freesiltä, kuin Cosmon kanessa, mutta että kuvia käsitellään noin ronskinottein.

Ja mitä tulee tuohon alapäiden leikkauksiin, niin en itse ollut edes koskaan tajunnu, että noita Playboybubuja ja muita pornotyöntekijöitä oltaisi leikelty sieltä! Ajattelin aina vain, että jollain on normaalisiti tuollainen "kauniimpi" alapää.... Eli en ihmettele jos nuoriso luulee, että se on se aito-oikea, jota tulisi tavoitella.... Minulle tuli siis ihan puun takaa tuollaiset leikkelyt...

En usko, että on edes enää mitään paikkaa mitä ei olisi joskus leikelty ihmisruumissa..

Itse en leikkelisi mitään! Vain fyysistä terveyttä haittaavat (ahtaat nenät ja oikeasti todella lerput silmät) operaatiot hyväksyn itselleni.. Myös esimerkiksi onnettomuuden myötä vääntyneen nenän voisin helposti suoristaa...

Voi elämä, itsekin näin tämän dokkarin joskus vuosi sitten, ja olen kyllä ihan äimänä, tai ei sillä, ettenkö olisi äimänä muutenkin jatkuvalla syötöllä.. Ei voi ymmärtää nykyajan menoa monessakaan suhteessa, mutta kauneusihanteet ja niiden näkyvyys kyllä on varmaan räikein esimerkki nykymaailman ja -ihmisten kieroonkasvamisesta.

Ikivanha lukija muistaa: koru on ginasta :D

Itse olen nyt asunut vuoden Etelä-Koreassa, jossa kauneusleikkaukset ovat aivan arkipäivää: yli puolet yliopisto-opiskelijoista on käynyt jossakin kauneusleikkauksessa. Vanhemmat maksavat nämä toimenpiteet, jotta lapset menestyisivät opiskelu- ja työelämässä paremmin. Eniten täällä tehdään nenän ja pään pienennyksiä sekä silmien suurennuksia. Etenkin tuo päänpienennysleikkaus on todella kivulias usean kuukauden ajan. Lisäksi täällä vallitsee aivan älytön laihuuden ihannointi. Korealaiset ovat muutenkin ruumiinrakenteeltaan länsimaisia hoikempia, mutta he eivät erään paikallisen dokumentin mukaan halua näyttää normaalipainoisilta vaan anorektisen laihoilta. Siinä dokumentissa sanottiin aivan suoraan, että normaalipaino on rumaa. Tässä linkki tuohon pätkään:

http://www.youtube.com/watch?v=1vVR_s6Uv1A&feature=share

It's a crazy world we're living in.

En halua katsoa tuota dokkaria, jo pelkkä teksti saa aikaan pahan mielen!

Kaikkien ihmisten pitäisi pyrkiä siihen, että oma keho tuntuu hyvältä ja sen kanssa on hyvä olla, silloin se myös näyttää oikeiden ihmisten silmissä hyvältä. Kauneus tulee oikeasti sisältä päin, kunpa nuoret ja vanhemmatkin sen ymmärtäisivät sen.

Pinta on pintaa ja kuva on kuva. Ihminen on jotain ihan muuta vai kuka haluaa olla pelkkä kuori. Mitä silloin saa ihmissuhteista?

Inhottaa ulkonäköpaineet, jotka ovat nyt saavuttaneet nuoret miehetkin. Hesarissa oli juttu, että miehetkin ovat alkaneet poistaa karvojaan (nuoret naiset eivät kuulema tykkää karvaisista miehistä) ja murehtivat vartaloaan.

On kyllä varsinkin naiskuva muuttunut ja sen huomaa ihan vain katsomalla vaikka vanhoja pätkiä missikisoista tai 80- luvun rock- videoita. Itse asiassa monet 80-90- luvun elokuvat ovat aika ihania, kun niissä ihmiset ovat vielä niin tavallisia ihmisiä. Esim. iki-ihana Missä olet Susan...

Kiitos, kun linkkasit ton dokkarin. Haen nyt aamupalaa ja katson sen saman tien, vaikuttaa sen verran mielenkiintoiselta. :) Veikkaan, että munkin fiilis tulee olemaan se, että heitän näyttöä kahvikupilla :D

Tuo dokumentti oli järkyttävä. Lähinnä alkoi ahdistaa. Tuntui myös inhottavalta huomata, että oma toleranssi tuohon kaikkeen on laskenut. Ja kuinka helposti sitä menee mukaan tuon epärealistisen kauneuden ihannointiin. Tunsin aikamoisen piston sydämessäni, tai tarkemmin rinnassani. Olen jonossa rintojen pienennysleikkaukseen ja aloin aika vahvasti epäilemään motiivejani. On totta, että tällä kuppikoolla leikkaaminen on ihan perusteltua fysiologisesti ajateltuna. Mutta kuinka paljon siihen motiiveihini liittyy sitä, että koen itseni vääränkokoiseksi? Ainakin vaateostoksilla tulee aina tämä kokemus: isoa etumusta ihaillaan, mutta sellaisen omaaville ei kuitenkaan ole vaatteita (,jotka olisi ainakaan kauniita).

Huoh. Mikä vuodatus, mutta minusta on tärkeää, että näistä asioista aletaan entistä enemmän keskustelemaan.

Hyi yök, en pystyis varmaan edes katsomaan moista dokkaria saamatta raivokohtausta. Kävin juuri uunituoreen ( :D ) poikaystäväni kanssa kaupassa etsimässä kylpyhuonekalusteita mulle, ja kun ympärillä oli paljon peilejä, se sanoi, että olen ihana, kun en ala valittaan, että yök, näytän kamalalta. Olin ihan hämmästynyt, tekeekö naiset sellaista?? Ei tulisi ikinä mieleenkään haukkua omaan ulkonäköäni!Joo, ja sitten mua pidetään outona ja itserakkaana diivana, kun olen erittäin iloinen siitä, miltä näytän. Oksettaa koko ajatuskin, että naisten pitäisi lähtökohtaisesti olla tyytymättömiä itseensä. Elätän vielä toivoa, että tää sairas kauneuskirurgia touhu vähenisi jossain kohti.

Pitää vielä lisätä, että tarkoitin nuorilla parikymppisiä, joista yhä useamman mielestä ilmeisesti miehenkin kuuluu olla karvaton.

Musta se on tosi erikoista, mutta olenkin jo 30! :) Minusta nämä kolmekymppiset miehet on juuri sopivia ulkoäöstä huolehtimisen suhteen eli panostavat siihen kyllä enemmän kuin isänsä sukupolvi, mutta ei mene siihen ääripäähän, missä kaksikymppiset tuntuu jo olevan... Ja sama se taitaa meidän naistenkin kohdalla olla.

Ai sä olit ottaut kalevalan-kisaan oman korusi mallin :) Millä kameralla kuvaat, järkytys tätä kuvalaatua!

Olen nähnyt ko. dokkarin ja pisti todella vihaksi. Peruskouluun pitäisi saada Photoshopin peruskurssi, jolla näytettäisiin kuinka muotikuvia (ja dokkarin perusteella muitakin kuvia..) muokataan. Tuskin yhdessäkään kuvassa mallin ihoa ei olisi siloteltu, rintoja suurennettu ja reisiä kavennettu. Ja sitten uskomme kiltisti, että nämä kuvakäsitellyt ihmiset ovat aitoja ja ihailemme heitä. Voi elämä!

Katsoinpa juuri äsken tuon dokkarin sitten. Reaktiot oli jotain järkytyksen ja suuttumuksen väliltä... facepalmailin täällä itsekseni :D Ihan järkyttävää! En ollut ikinä edes kuullut mistään hemmetin häpykummun rasvaimuista aikaisemmin. Ja se äiti... "Hämmästyin kun huomasin ettei vakuutus kata toimenpidettä lääketieteellisesti välttämättömänä". Oh really? Ja harmitti sen dokumentin tekijän puolesta (idiootti plastiikkakirurgi!), mielestäni hän oli todella kaunis ja vielä muodokaskin. Ei mitään vikaa!

Satuin just kattomaan tuon dokkarin areenasta, ennen kuin tulin lukee blogia. Vituttaa niin äärettömästi. Oon itse entinen syömishäiriöinen ja vaikka olen pahimmista fiksaatioista päässyt jo eroon ja olen terve, niin ei niistä ajatuksista mitenkään pääse eroon.

Laitoin itse linkin Facebookiin, mutta onpa hyvä, että olit laittanut tänne. Dokkari saa nyt ison katsojalauman, jos se vaikka herättelisi naisia.

Tuli mieleen tuossa katsellessa että onkohan jo olemassa muokkaus/kauneusihannevapaita naistenlehtiä? Siis että niissä esiteltäisiin vaatteita ja tyyliä mutta tavallisten ihmisten päällä? Tai siis esim. hel-looks on normaaleja ihmisiä täynnä mutta silti kiinnostava koska heillä on siisti tyyli..

Ihan näin lauantai-illan ratoksi katselin ton dokkarin... ja aikas suu auki sai tuijottaa...

Jotenkin heräs kysymys, et miten toi naisten sukuelimien silpominen on yhtäkkiä ihan "hyväksyttävää ja jopa tarpeellista" kun se tehdään länsimaisella "luksusklinikalla", ja naisen " omasta halusta", mutta kuitenkin sitä pidetään rikollisena ja järkyttävänä rääkkäyksenä (jona siis itsekin sitä pidän) kun se tehdään vanhojen tapojen ja uskomusten takia, niin kuin esim monissa heimokulttuureissa... Kyllähän ko dokkarin äitikin oli vakuuttunut, että tyttären häpyhuulten silpominen on välttämätöntä, jo hygieniasyistä?!? En oikein osaa pukea sanoiksi...

Oli kyllä todella pysäyttävä. On niin surullista mitä nuoret naiset ovat valmiita tekemään itselleen. :(