Pääsen hakemaan joulukuusta kotiin huomenna, ja se on se joulun todellinen startti meillä. Aion hakea kuusen ihan vaan torilta. Ei ehkä vastaa suomalaisia perinteitä mutta on helppoa... ja laillista. Olen kuluneella viikolla nauranut vatsa kipeänä kavereiden muisteloille lapsuuden kuusivarkausreissuista. Ystäväni koko perhe laitettiin hangen korkeudesta ja pakkasasteista huolimatta umpimetsään etsimään täydellistä joulukuusta, joka ikinen joulu. Mikään näre ei kelvannut, vaan metsässä rämmittiin niin kauan että valioyksilö löytyi. 

Myös kuusen koristelun suhteen on ollut hämmästyttävän monia perinteitä tarjolla, joka perheellä omansa. Meillä koristeltiin lapsuudenkodissa kuusi vasta aattoaamuna, ja odottavan aika oli todella pitkä. Lempikoristeet polttelivat taskussa ja piti malttaa mielensä kun isä viritteli kynttilöitä. Taisin saada jonkun sortin kuusitraumoja tuosta aaton odottamisesta, sillä meidän nykyperinne on se, että kuusi koristellaan ainakin viikko ennen joulua :D Näin siitä saa myös nauttia mahdollisimman pitkään.

Meillä alkaa tyypillisesti heti marraskuun jälkeen ilmestymään kotiin kaikenlaista jouluun viittaavaa, kuten tonttuja, valoja ja kukkia. En ole mikään himokoristelija, vaan oikeastaan aika hillitty. Mutta pienetkin asiat riittävät tuomaan tunnelmaa. 

Nöpö kasvattelee talvikarvojaan siihen malliin, että karvahanuri alkaa olla jo sangen kuvaava nimitys. Kissa odottelee innolla lahjapakettien naruja, joita se vaanii päättäväisellä asenteella.

Suosin kotona oikeita kukkia, mutta nämä Pentikin mintunvihreässä vaasissa olevat punaiset joulutähdenoksat ovat poikkeus. Riittävän tuuheat kukinnot muodostavat yhdissä ihan kivan kimpun huoneen pimeimpään nurkkaan missä ei mikään aito kukka menesty. 

Rakastan yli kaiken hyasinttien tuoksua, joten pieniä hyasinttejä meiltä löytyy vähän joka puolelta. 

Tässä kurkitaan lintujen ruokintapisteellä hengailevaa kiukkuista oravaa. Pörröhäntä ajaa lintuja takaa ja naksuttelee minullekin vihaisesti häntä viuhtoen, jos yritän häätää sitä pois lintuja säikyttelemästä. Tällä hetkellä orava on vahvasti voitolla, mutta aion vielä suunnitella ruokintapaikkaan jonkun oravan kestävän patenttiratkaisun. Ootappa vaan sekin muhkeahäntäinen rotta!

Anni ei vielä ole ihan tajunnut joulua, vaikka tyttö touhottaakin innoissaan joulupukista ja tontuista. Kysyin Annilta hetki sitten mitä hän toivoo joululahjaksi ja vastaus kuului: leipää ja taskulampun. Varsin käytännölliset toiveet. Äidin tyttö :D Sakun mielestä on ihan kammottavaa, että toivon itse joululahjaksi imuria. Se ei kuulemma ole oikea joululahja. 

Kommentit (16)

Juiaa

Tämä postaus nauratti. Ihanaa, haha. Leipää ja taskulammppu, voiko parempia lahjoja ollakaan!

Vierailija

Lapset on parhaita. Siskon lapsi toivoi lahjaksi banaania, ei tosin vielä paljon muita sanoja osaakaan sanoa. :'D

heidiaa

Siis voi ei... Mäkin toivon imuria.
Oon niin monet naurut tuottanu toivetta kertoessa...
Kukaan ei koskaan toivo imuria eikä mitään kodinkonetta tai silitysrautaa. Imuri ostetaan vaan vihamiehille/naisille tai sille ilkeällä ja äkäiselle aviopuolisolle, kun halutaan v.... Näillä sanoilla moni on toiveeni kuitannut. ?

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Juu tuttua, tuttua! Työkaverini olivat ihan järkyttyneitä kun kerroin tästä imuritoiveesta ja kertoivat että mitään siivousvälineitä ja keittiölaitteita ei tosiaan anneta lahjaksi :,D Vitsikkäintä tässä on se, että oma mieheni on sitä mieltä että kenenkään ei tulisi saada lahjaksi imuria ja minä olen ihan hoomoilasena että hä, paras lahja ikinä :D

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Aba

Ihana karvahanuri =)  enemmänkin soisi näkyvän,jos ei piilossa lymyä.

Mukavaa joulunaikaa!!

Vierailija

Ihania lahjatoiveita sekä tyttärellä että äidillä. Kyllä joulunakin saa lahjaksi toivoa jotain käytännöllistä, vaikka onhan sitä tietysti sitten kiva saada jotain pientä mukavaa yllätyksenäkin :) Tuosta kuusen koristelusta, väitän vanhempieni täydellisesti traumatisoineen minut ko. asiassa. Ikinä en saanut lapsena laittaa koristeita niin kuin olisin ne halunnut : ei samaan oksaan, ei samalle puolelle, pitää olla tasaisesti... Mitä väliä? Olisivat antaneet koristella ja vaihtaneet vaikka salaa koristeitten paikkaa :D Ja ei, en ole ainut lapsi, sisaruksiin vain on kunnon ikäero. En vieläkään suostu koristelemaan vanhempien luona kuusta, tosin nykyään asia on vitsi. 

Vierailija

Rakastan sisustustyyliäsi, mutta minua häiritsee suunnattomasti miten tuo peili ei ole keskellä pöytää. Toivon aina että netin välityksellä voisi suoristaa pöydän, että peili olisi tasan keskikohdassa. anteeksi röyhkeyteni!

Senttu

Nyt jouduin kelaamaan koko postauksen uudelleen ja etsimään pöydän ja peilin, kun ei omaa silmää ekalla kierroksella häirinnyt. Mutta eihän tonttu sitten mahtuisi tuohon, jos pöytä olisi keskellä joten se lienee sitä hieman tuupannut!

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Hahah piti oiken kelata kuvaan että kuinka vinossa se pöytä oikein on kun en moista edes tajua :D se on joskus ollut kauniisti täsmättynä, mutta siirtynyt tonttujen ja muiden tieltä sivuun ja unohtunut sinne, varmaan kertoo minun luonteestani jotain etten moista edes muista :D

Tämä oli hauska juttu, ei yhtään röyhkeä :D

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Senttu

Meillä kanssa vanhempien luona kuusi tuotiin/tuodaan sisälle vasta aattona. Äiti käy sen valitsemassa ja merkkaamassa ennen lumien tuloa metsästä ja sitten vain koetetaan h-hetkenä muistaa, että mikä ja missäs se olikaan :D Nyt omassa kodissa meillä on muovikuusi ja neiti 2,5 veen kanssa koristeltiin se jo pari viikkoa sitten. En vaihda mitään jouluverhoja tai muutenkaan hörsötä koko taloa jouluun, niin onpahan edes kuusi tuomassa tunnelmaa ajoissa.

Henna

Itsehän toivoin myös imuria muutama vuosi taaksepäin. Sen myös sain ja tänäänkin tuosta iloitsen. Hyvä imuri tuo iloa pitkään, eli ei ollenkaan huono toive :D

Monsku

Itse toivoin muutama vuosi sitten mieheltäni joululahjaksi wokkipannua. Ja sen myös sain! Miehen työkaverit olivat olleet ihan kauhuissaan. "Ei sellaista saa antaa naiselle lahjaksi!" :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010