Oletteko joulukortti-ihmisiä? Minä rakastan niitä. Ikävä kyllä olen maailman epätoivoisin (ja lyhyillä hermoilla varustettu) askartelija, joten täältä suunnasta on turha toivoa itse tehtyjä kortteja. Kokeilin sitä ihanuutta eräänä vuonna ja jäi viimeiseksi kerraksi. Liimaa, kimalteita ja koristekonfetteja löytyi tukastani varmaan vielä uuden vuoden jälkeenkin...

Kortteja on kiva lähettää, mutta vielä kivempi niitä on saada. Olen surullinen nykyisestä suuntauksesta, että kortit lähetetään yhä enemmän ja enemmän sähköisesti. Ihan oikea käsinkosketeltava postikortti on niin paljon ihanampi! Ja koska koko muu elämä on jo suunnilleen siirtynyt nettiin, on mielestäni ihan oikeutettua edes jouluna laittaa kusti polkemaan.

Tuli hetkellinen ikävä vanhoja kirjekavereita ympäri maailmaa, joille kirjoitti kirjeet käsin ja vei ne postiin monen kilometrin päähän kotoa! Maailman paras tunne oli löytää postilaatikosta monen sivun käsinkirjoitettu vastaus postileimoineen, lähetysmaana Italia tai Kanada.

On kuitenkin erittäin ok saada sähköinen joulukortti, jos se on näin helkkarin nätti:

joulukorttiparikka-520x317
joulukorttiparikka-520x317

Minna Parikan postituslistalaisille tullut joulukortti on loistava idea! Henkilökunta toimii veikeästi mallina yrityksen tuotteille. Vasemman reunan Heidi -niminen neitokainen ansaitsee vuoden ihanin myyjä -tittelin. Parikan Bulevardin putiikista poistuu aina hymyillen, kun Heidi on ollut paikalla :)

Kommentit (20)

sannuli

Tää ei nyt liity mitenkään mihinkään mutta voisitko tehdä postauksen talvitakeista jossain vaiheessa? Meikäläinen on painellu koko talven nahkaisessa prätkärotsissa ja se on välillä vähän kylmä! :S Kaipaisin vinkkejä miten pukeutua tyylikkäästi myös yli 10 asteen pakkasella...

Kyl mä koiran kaa lenkillä pukeudun lämpimästi mustaan coretex-ulkoiluasuun mut se takki ei oikeen muuhun sovellu ku ulkoiluun/reippailuun!

Rakastan joulukortteja!! on niitä tullut askarreltuakin, mutta ei joka vuosi jaksa/ehdi. Olen ehdottomasti OIKEIDEN korttien kannattaja, vaikka sähköiset ovatkin helppo ja nopea tapa. On siinä silti ihan eri fiilis saada kortti hypisteltäväksi. <3

Mä miellän itseni puolittaiseksi joulukortti-ihmiseksi, sillä tykkään tehdä itsetehtyjä kortteja muutamille kaikkein läheisimmille. Tosin se askartelu jää aina ihan viimeisiin iltoihin. Loput saavat valitettavasti ihan vaan kaupasta ostetut, sillä en itsekään jaksa nyhrätä kymmeniä kortteja käsin. Tosin heillekin koitan valita vähän Tiimari-kortteja persoonallisemmat. Tästä tuli mieleen isäni, joka vain kääntää korttipinon ylösalaisin ja kirjoittaa niihin osoitteet, vilkaisematta kortin kuvaa ollenkaan ;)

Hehe mä mietiskelin just tänä vuonna noit postikorttijuttuleita aika paljon ku sain mahdollisuuden suunnitella postikorttimalliston ankille, meidän suvussa lähetellään vissiin nyt aika samanlaisia kortteja tänävuonna :D (noita kun pysty tilaa tuolt http://lahja.fi niin esim mutsi tilas 50 kpl, mahtaa tulla monena vuotena perättäin samoi korttei :D) mut eipähän tosiaan tarvitse alkaa itse tekemään ainakaan 2010/11/12 joulunkortteja

tjeu: http://www.marimur.net/2010/11/christmas-byme.html

tyttö

Täysin samaa mieltä, on ihanaa saada jouluna ihan oikeita joulukortteja!! Eipä mulla muuta, innolla odottelen taas seuraavan päivän "kenkäjoulukalenteriluukkua":D

slimmi

Sama kaunis kuvakortti pamahti minullekin sähköpostiini :) Heidi myi minullekin ensimmäiset Parikkani ja oli kyllä hymyileväinen neitokainen!

Tykkään askarella itsekin joulukortteja ja aloitan hyvissä ajoin niiden suunnittelun. Mielestäni itsetehdyssä joulukortissa on ideaa, tosin mukavinta olisi näprätä kaikille oma persoonallinen joulukortti :) siihen ei vielä ole poweri riittänyt.

Riina

Kirjeet ja kortit on ihania erityisesti paperisena ja oikeassa elämässä:) Itse pidän yhteyttä japanilaiseen ystävääni kirjeiden lisäksi facebookin kautta, mutta kyllä kirjeet vievät kuitenkin voiton ns. aitoudellaan, vaikka vaativatkin vähän enemmän työtä postituksen kanssa. Niin ja kuten sanoit ei ole kivempaa kuin löytää postilaatikosta kirje japanilaisilla postimerkeillä ja ystävän omalla käsialalla<3

Mia

Ei liity millään lailla asiaan, mutta näin viime yönä unta, että ostin viiskymppiä maksavat parikat! Ah, ihana uni se olikin! :D

pörri

Ikävää sanoa näin, mutta loukkaannuin seuraavasta lauseestasi: "Ja koska koko muu elämä on jo suunnilleen siirtynyt nettiin, on mielestäni ihan oikeutettua edes jouluna laittaa kusti polkemaan." Isäni on postinjakaja ja vähän ikääkin on jo tullut. Hän on aina aivan kuolemanväsynyt koko joulun, ja ylitöitä tulee päivittäin 3-4 tuntia. Hän jakaa postit kerrostaloihin joissa suurimmassa osassa ei ole hissiä. On siis ehkä hieman itsekästä ajattelua moinen.. Ja jos et tiennyt, kyllä postinjakajilla löytyy töitä ihan näin arkenakin, olisiko sinusta mukavaa pyöräillä kinoksissa ilman kiitosta ja kunnioitusta?

Emilia Os

Hei Nelliina, haluaisin kysyä yhtä asiaa. Sä laitat tänne sun blogiin usein kuvia muilta sivuilta, niin mitkä tekijänoikeudet pätee noihin kuviin? Saako niitä vapaasti esittää omassa blogissa/omalla sivulla jos kirjoittaa lähteen?

Postinjakaja

Mä en voi sietää postikortteja tällä hetkellä =D Vietän välivuotta nyt postinjakajana ku jotain duunia täyty saada ja herään joka aamu 5.05 ja lähden töihin siinä kuuden maisssa ja palaan 17.00 paikkeilla himaan :D Että se siitä vapaa-ajasta ku ihmiset lähettää jouluna Suomessa jokuset 50 mijoonaa postikorttia... :-D

Riina

"Ja jos et tiennyt, kyllä postinjakajilla löytyy töitä ihan näin arkenakin"
Ei löydy tarpeeksi. Postimäärät vähenee kokoajan ja itella vähentää henkilöstöä (=kantopiirit jaetaan yhä suuremmiksi ja niiden lukumäärää vähennetään)Joulusesongin puuttuminen todennäköisesti siis vain huonontaisi postinjakajien tilannetta.

Heidi

Kiitos Nelliina ihanista sanoista, pelasti mun muuten kohtuu ankean tenttiinlukupäivän :) Ja helppohan se on hymyillä, kun seurana on parhaat asiakkaat ja henkeäsalpaavat popot. Joulunodotusterkut!

p.s Jospa sieltä pukinkontista löytyisi tänäkin vuonna lahjakortti, niin pääsisit taas käymään? hih!

Mju

Eikös se osoita suurta kiitosta myös niitä postinjakajia kohtaan, kun arvostaa perinteistä postikorttia ja sitä, että se kolahtaa omasta postiluukusta? Vaikka Potterit on luettu, niin ei kai kukaan kirjepöllöihin usko?
Kurjaa, jos työntekijöitä ylikuormitetaan, mutta heidän työolonsa ei parane, jos asiakkaat kaikkoavat ja jättävät korttinsa lähetämättä. Tai jos ilman työtä on onnelisempi niin sitten...
Monella alalla eletään näin jouluna vuoden kiireisintä aikaa. Tai jos se aika ei ole nyt, niin kiirettä pukkaa joskus muulloin (kevätjuhlat, vappu, juhannus, kesä...). Ihanaahan olisi, jos niitä lähimmäisiä muistaisi useammin kuin vain vain kerran vuodessa. Heittäisi kirjeellä tai kortilla ihan ilman mitään juhlapäivää. Sesongit nyt vain on kestettävä. Toivottavasti tahti helpottaa kaikilla aloilla niiden jälkeen.

Pauni

Täällä tuskarrellaan nuo kortit itse, aina onnistun saamaan turhan kunnianhimoisen inspiksen ja käy niin kuin juuri nyt: huomenna pitäisi laittaa kortit postiin eikä yhtään valmiina... Aargh! Yritän jopa väsätä töissä jotain aina kun kukaan ei näe (hyi minua...). Mutta lisäksi oli pakko tulla kommentoimaan Heidi-myyjästä. Olen täysin samaa mieltä kanssasi neidistä! Kesällä yritin metsästää itselleni kihlajaiskenkiä ja kyseinen neito oli todellakin ihana ja auttavainen!

Nonna

Niin, voi että, mihin ihmeeseen ne kaikki kirjekaverit oikein jäi?? Olisipa ihanaa, kun vieläkin olisi edes muutama jäljellä! Nyt ei taida enää edes saada mistään oikeaa KIRJEkamua. Meillä hommattiin niita englannin open kanssa ja minä sain kirjeitä ainakin Japanista, Turkista, Uudesta Seelannista ja Itävallasta. Se oli ihanaa!

Meikäläisen setäkin on postinjakaja ja on siirtänyt joulukottien lähettämisen täysin vaimolleen =) . Mutta ei hän kyllä ole valitellut joulukorteista, mukavaahan se on jakaa välillä muutakin kuin laskuja!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011