Maalle muuton jälkeen tietoisuuteni hyötypuutarhasta on kasvanut moninkertaiseksi. Olen korjannut onnistuneen perunasadon, syönyt itse kasvatettuja yrttejä ja iloinnut runsaasta karhunvatukkasadosta. Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä, ja perinteisten kasvatettavien lisäksi olen varovaisesti alkanut ihmettelemään myös villivihanneksia.

Villivihannekset ovat yksinkertaisesti ilmaistuna luonnonkasveja, joita voi hyödyntää ravinnoksi. Aika moni meistä on kokenut polttavan tuskan humpsahdettuaan lapsena fillarilla nokkospuskaan. Tai vähintään siinä vaiheessa nokkoset ovat tulleet tutuksi, kun niihin on kielletty koskemasta tai muuten... ja on ollut pakko selvittää mitä se muuten tarkoittaa.

Eipä tullut muksuna mieleen että rikkaruohoina kohdellut nokkoset ja voikukat voisivat olla superfoodia, täydellisen ilmaista herkkua joka on lähes kaikkien saatavilla. Villivihanneksia yhdistääkin nimenomaan niiden loistavat ravintoarvot verrattuna tehoviljeltyihin vihanneksiin. Villivihanneksissa on runsaasti vitamiineja, kivennäisaineita, antioksidantteja, kuituja ja iso liuta muita elimistön terveydelle hyödyllisiä aineita. Niiden hyödyntäminen on ekologisesti kestävää.

Hortoilu eli villivihannesten ja -yrttien hyödyntäminen on mielenkiintoista ja vähän jännittävääkin. Mitä jos poimin vahingossa jotain myrkyllistä! Tästä syystä aloittelijan kannattaa joko ilmoittautua hortoilukurssille, tai hankkia jokin alan perusteos oppaaksi. Minä sain käsiini arvostelukappaleen kasvitieteilijä Sinikka Piipon Villivihannekset -kirjasta ja lukaisin sen yhdeltä istumalta. Runsaasti kuvitettu kirja oli melkoinen tietopaketti.

Kirjassa on käsitelty todella kattavasti hortoilun perusasioita aina eri kasvien käyttötavoista niiden keräämiseen (mistä voi ja kannattaa kerätä, mitä paikkoja tulee välttää), säilömiseen, kuivaamiseen ja resepteihin asti. Hifistelijöitä varmasti miellyttää täydelliset ainesosaluettelot ja villivihannesten käyttö eri sairauksien hoidossa.

Rohdot ovat kansanperinnettä parhaimmillaan. Tiesitkö, että poimulehtiteellä voi helpottaa PMS-oireita ja vaihdevuosivaivoja. Perimätiedon mukaan poimulehden kerrotaan myös tekevän ikääntyneestä naisesta neidon... jaahas, tiedän mitä kerään seuraavaksi :D

Sivuilla pureudutaan myös myrkyllisiin kasveihin kunnon kuvien kanssa, ja kerrotaan mitkä lajit on mahdollista sekoittaa toisiinsa jos ei tiedä mitä tekee.

Piipon Villilvihannekset ei kuitenkaan ole mikään varsinainen reseptikirja, vaan sanoisin sen olevan suunnattu niille, joilla on edes alkeellista ymmärrystä ruoanlaitosta. Saatetaan esimerkiksi opastaa korvaamaan pinaattilettujen pinaatti nokkosilla, mutta pinaattilettujen reseptin voi jokainen etsiä netistä. Ohjeet ovat kuitenkin niin helppoja, että ei tarvitse olla todellinen keittiövelho selvitäkseen alkuun. Aloittaa helpoista smoothieista ja siirtyy sitten innostuksen kasvaessa suolaheinäkastikkeeseen ja väinönputkihyytelöön.

Ja vaikkei ruoanlaitto olisikaan kiinnostuksen kohde numero yksi, sanoisin tämän olevan erittäin mielenkiintoinen tietokirja ihan vain yleissivistyksen kannalta. Tietotaito luonnossa selviämiseen ei takuulla ole huono asia.

Hortoilu on helppo aloittaa perusasioista. Meillä kasvaa pihassa pieni nokkospuska, jota en ole hävittänyt koska se sopii oikein hyvin boheemiin puutarhaamme. Tällä hetkellä nokkoskausi on täällä Hämeessä parhaimmillaan, joten nyt jos koskaan kannattaa rohkeasti kokeilla.

Nokkonen on melko miedon makuinen, joten se ei ole paha shokki mauttomiin kaupan salaatteihin tottuneelle. Nokkonen kannattaa kerätä silloin, kun se on vasta noin 15cm korkeaa. Alkukesän nokkonen on hentovartinen, joten lehtien lisäksi myös varret voi hyödyntää. Paras hetki nokkosten keräämiseen on kolmen aurinkoisen päivän jälkeen, jolloin se on ehtinyt kuluttaa nitraattivarastonsa. Aurinko ei ole välttämätöntä, kunhan katsoo ettei kerää nokkosta navetan takaa, tunkiolta tai muusta liian rehevästä paikasta, sillä nämä nokkoset sisältävät extramäärän nitraatteja.

Nuori nokkonen ei ole vielä erityisen polttava, mutta hansikkaat ovat pakolliset. Mitkä tahansa paksut hanskat käyvät, minulla oli ensimmäisenä käsillä ihan tavalliset nahkahanskat.

Jos haluaa olla varma, että nokkonen ei polta suuta, ne kannattaa ryöpätä ennen käyttöä. Tarkoittaa sitä, että nokkonen kastetaan hetkeksi suolalla maustettuun kiehuvaan veteen, joka vie siitä polttavuuden. Tehokas blenderi ajaa kuitenkin saman asian, eli minä yksinkertaisesti huuhtelin nokkoset ja nakkasin sellaisenaan tehosekoittimeen.

Meillä jäi viikonlopun grillikimarasta yli yksi tuore ananas, joten hyödynsin sen smoothiessa. Tämä nokkosmoothien resepti on  yksinkertainen:

-->  tuore ananas paloiksi ja suuri kourallinen huuhdeltuja tuoreita nokkosia blenderiin ja sitten surrr-rruur. Valmista. Ja hyvää! Eikä polttanut suuta, vaikka en ryöpännytkään. Ananas on niin makeaa, että se ei kaipaa enää hunajaa tai muista makeuttava seurakseen.

Nokkosta voi käyttää oikeastaan missä tahansa smoothiessa, missä on tottunut käyttämään esimerkiksi pinaattia tai muuta vihreää.

Innostukseni villivihanneksiin on niin suurta, että odottelen jo sormet syyhyten mitä kaikkea puutarhasta seuraavaksi nousee! Meillä on piha täynnä ties mitä villivihanneksia, en vain ole aikaisemmin tajunnut sitä.

Kommentit (5)

anniM

Parasta on että kukkapenkissä tai pensaiden alla rehottavia rikkaruohoja voi kutsua Villivihanneksiksi :D Meillä ainakin vanhalla pihalla näitä riittää.

Veronica

Nokkonen on mahtava villivihannes! Itsekin tuossa muutama päivä sitten valmistin maukasta nokkosmunakasta ja pakastin hienonnettua nokkosta tulevaisuuden varalle.

Elisa//

Kiitos inspiksestä! Omalla pihalla kasvaa vuohenputkea, jonka lehdistä saa ihanan salaatin tai leivälle päällyksiä. Maistuu hieman rucolan tapaiselta, tosi hyvä ja "rikas" maku :) Seuraavaksi käyn poimimassa talteen lähipellon nokkoset, laitan vaikka pakkaseen jos ei heti tule hyödynnettyä. Pakastuskin hävittää pistelyn, kuulemma.

Karoliina

Hortoilu taitaa olla kuuminta hottia just nyt :0) Tänään sopivasti käytiin tyttären (9v.) kanssa Marttojen Villivihannes luennolla kirjastossa. Ruuanlaiton kannalta nokkonen kiinnostaa tosi paljon ja innostus herbalismin opetteluun kasvoi taasen. Jokin tuon tapainen tietoteos täytynee hankkia~ Karoliina~ Aallottaren Uni

Nopnop

Kuulostaa hyvältä! Itse oon käyttänyt nokkosta perinteisesti sämpylätaikinassa ja perunamuusin seassa, toimii :) Hyvä lisä myös sosekeittoihin ja suolaisiin piiraisiin! En tosin tiedä katoaako kypsennettäessä kaikki vitamiinit heh.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat