Ampiaisia ei enää näy, joten karhunvatukoista ei tarvitse taistella ja niitähän riittää. Kuvittelin aluksi että niitä tulee vain muutamia koska seinänvierustalla ei ole ole kuin yksi kohta missä sitä kasvaa. Olen tässä viimeisen parin viikon ajan saanut marjoja aamujogurttiini joka päivä. Mutta nyt niitä alkaa kypsyä niin paljon kerralla että ei ehdi enää syömään sitä mukaa kun kerää, joten kokeilin huvikseni hukata marjoja myös omenapiirakan joukkoon kun tein äidille nimpparikahveja varten tarjottavaa.



Muunsin tuota aikaisemmin julkaisemaani omenapiirakan reseptiä sen verran että jätin kanelin pois, laitoin puolet vähemmän omenaa (tilalle karhunvatukkaa tietty) ja ripottelin marjojen päälle vähän sokeria ja vaniljasokeria. Tästä tuli niin hyvää, että piirakka ei todellakaan kauaa pöydällä nököttänyt.




Parasta tarjottuna vaniljajätskin kanssa.

Sitten vielä asiaa karhunvatukan leikkaamisesta. Plantagenin sivuilta hoito-ohje: Karhunvatukka tekee marjat edellisen kesän versoihin. Jos versot kasvavat hyvin korkeiksi, leikkaa ne 2 m. korkeudelta poikki, jotta sadon korjuu olisi helpompaa.  Voit myös poistaa jo marjoneet oksat, ja harventaa pensaita tarvittaessa joko syksyllä sadon korjuun jälkeen tai keväällä ennen lehtien puhkeamista.

Luojan kiitos googlasin (nykyaikaista puutarhanhoitoa) karhunvatukan ENNEN kuin läksin saksineni kasvin kimppuun sillä olisin ilman parempaa tietoa leikannut veke nimenomaan ärsyttävät uudet megapitkät versot jotka ovat tiellä koko ajan marjoja poimiessa. Että siinä olisi sitten ensi kesän sadolle sanottu heihei :D

Kommentit (4)

Teidän piha on aivan käsittämätön aarreaitta! Onnelliset! Meillä ei edelliset asukkaat olleet pätkääkään kiinnostuneita puutarhasta ja sen antimista. Pihallamme ei ollut kahta aneemista kukkapenkkiä ja paria marjapuskaa lukuunottamatta mitään muuta kuin nurmikkoa, jota myyjä höyläili tyytyväisenä ajettavalla ruohonleikkurillaan ;) En voi ymmärtää, ettei edes yhtä omenapuuta ole tullut mieleen lähes 30 vuoden asumisen aikana istuttaa... arghhhh. Mitään viidakkoahan tästä pihasta on turha haaveilla, kun on sen verran aakeelaakee ja karu maapohja (vanha ratapiha), mutta yritetään nyt kuitenkin istutellen puita ja puskia joka vuosi jotain. Kyl se siitä sitten pikkuhiljaa iloksi muuttaa.... :)

LauraL

Voi nam, mulla on joku kumma fiksaatio noihin karhunvatukoihin. En tiä mistä se tulee kun ei kellään tutulla ole noita pensaita ollut ja lapsesta asti oon kuitenkin tykäny niistä, pitää ilmeisesti istuttaa omaan pihaan ja jäädä odotteleen satoa.

annika

Oon just miettinyt miksei piirakoihin tuu ikinä laitettua kuin yhtä lajia kerrallaan ja miettinyt sopivia yhdistelmiä :) Toi on ihana tilanne, kun löytyy omasta pihasta syötävää. Varmaan tarvis ison pakasteen vaan :D

Tuidel

Nam! Näyttää mielettömän hyvältä, vaikka en ole ikinä karhunvatukkaa päässytkään maistamaan. Teillä kyllä todellakin on aivan mieletön piha!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011