Tämä on ehkä omituisin postausaihe ikinä (sanoo hän joka kuvaa kenkänsä joka päivä). Käsilaukun sisällön kuvaaminen. Ja älyttömyytensä vuoksi ihan mahtava, joten pitäähän se nyt toteuttaa kerran vuodessa.

Ihan ensimmäisenä kipatessaan laukun sisällön lattialle pitää tarkistaa mihin kissa on asemoinut itsensä. Koska se asemoi itsensä hyvin hätäseen keskelle ihan mitä vaan mitä tekee lattialla.


Siinä se roskaläjä mystinen laukun sisältö nyt sit on. Yllättävän vähän kuitteja tällä kertaa, yleensä kannan epämääräistä paperisilppua pienen toimiston verran mukanani.


Eräs karvarukkanen sieltä jo ehti singahtaa silmänräpäyksessä puhelimen päälle.


Burts Bees. Huulirasva jota siedän ilman allergista reaktiota. Yleensä aina mukana myös Móa the green balm, joka on uskomattoman mahtava töhnä. Kynsinauhat, huulet, kuiva iho, pienet haavat, kaikki hoituu Moalla. Eikä sekään aiheuta minulle allergiaa (hurraa!).

Lippulappusia. Pitää sisällään kaikkea mahdollista postilapuista kauppalappuihin, satunnaisiin laskuihin (joita unohtelen laukun pohjalle... missä myydään järjestelmällisyyttä?!) ja parkkilippuihin. Olin vasta ehtinyt siivoilla post-it laput laukustani, normaalisti niitä nimittäin riittää. Minulla on tapana liimailla kyseisiä lappusia laukkuni läpän sisäpuolelle muistuttamaan milloin mistäkin asiasta, kuten "muista pestä väripyykit" tai "muista etsiä jakoavain". Ei olisi elämää ilman post-iteja.

Kännykkä 1 (Nokian ikivanha rousku) ja kännykkä 2 (iPhone, joka sai minimaalisen kolauksen ja näyttö räsähti samantien murusiksi %¤¤#@!!)

Läjä meikkejä ilman meikkipussukkaa. Miten niin kerjään puuterin räjähtämistä laukkuuni. Kannan mukana puuteria siltä varalta että nenu alkaa kiiltämään, koska se on vakava asia. Ja Grimasin punainen huulipuna on aina mukana myös. Tällä kertaa myös huulipunasivellin ja huultenrajaus, jotka ovat unohtuneet laukkuun.

Kasa avaimia. Ei tarvinne selittää.

Vihreä harja/kampa+minipeili+pinnejä. Nämä ovat käytännössä aina laukussa, koska olen kävelevä hiuskatastrofi. Ei sillä, että viitsisin tehdä asialle päivän aikana mitään edes rankkasateeseen joutumisen jälkeen, mutta mukava tietää että halutessani voisin tehdä asialle jotain.

Purkkaa, vaikka hammaslääkärin kehoituksesta en saisi syödä purkkaa, koska poskilihakseni ovat niin tiukassa jumissa että rotweilerinkin puruvoima jää kakkoseksi. Mutta mitäs menivät lähettämään Cloettalta Syksyn uutuudet -PR-paketin, en voinut vastustaa Polka Mintin makuista Jenkkiä.

Neulaa ja lankaa. Isken sormeni tuohon pirun neulaan joka ikinen päivä, mutta en vaan muista ottaa sitä pois laukun sivutaskusta. Jalo tarkoituksenihan on ollut ommella löysääntynyt nappi ulkotakistani kiinni töissä jollain kahvitauolla, mutta sitä ei vaan tunnu tapahtuvan. Niin että älkää vaan luulko että olen niitä naisia, jotka kantavat pientä ompelupakettia varmuuden varalta mukana, en kykene moiseen järkeilyyn. Kykenen ainoastaan pistelemään itseäni toistuvasti sormeen ilman että ymmärrän poistaa neulaa käsilaukustani.

Nolot kettuhanskat. Foxy lady (oi kyllä) hansikkaat kulkevat laukussa aamuisten (sateisten) fillarimatkojen vuoksi, koska en halua tuhota sateessa hienoja nahkahansikkaitani.

PUB-muistitikku. Koska ikinä ei tiedä mihin sitä voi tarvita.

Johto. Ei mitään muistikuvaa miksi tällainen on laukussani.

Minihiuslakka. Koska väänsin Youtuben vintagekampausoppaan tahdissa noin 40 minuuttia yhtä helvatan otsakiehkuraa (opastajalla aikaa meni noin minuutti.....), ja totesin että hatara tekele saattaa päivän aikana tarvita vähän lisäapua.

Kalenteri. Tarkoitettu auttamaan asioiden muistamisessa, mutta unohdan käyttää sitä. Hyvä yritys kuitenkin, se on sentään mukana.

 

Kommentit (24)

Hemsku

Kuule helposti... Mullekin on hammaslääkäri sanonu etten saa syödä purkkaa. Esim. stressaajat saattaa purra hampaitaan yhteen yöllä eli narskutella.

Hemsku

Onks nää jotkut Seppälän? Mulla oli joskus ammoisina aikoina pikkuhousut joissa oli sama printti!

maaa

noihin rikkimenneisiin näyttöihin (jos puhelin muuten toimii) saa ostettua ebaysta uuden näytön (mun nokialaiseen maksoi parikymppiä) ja ytsta löytyy tutorial vidoita niiden vaihtoon :)

Ei se silti mikään helppo nakki ole itse sitä lasia vaihtaa.

Itselläkin on kertaalleen hajonnut iPhonen lasi ja päädyin vaihdattaan yhellä yksityisellä tamperelaisella jampalla joka tekee kaikkia Apple-korjauksia murto-osalla liikkeiden hinnoista.

Jos tarviit tietoja, laita spostia niin kerron lisää.

Kiitos tästä! Tiedän nyt etten ole ainoa joka kantaa mukanaan tavaroita joita ei tiedä omistavansa/muista miksi ne siellä käsilaukussa ovat ja lisäksi sain nauraa ääneen tätä postausta lukiessani useamman kerran. Rapsuterkut Nöpölle! Ihana kissamainen otus <3

Sallukka

Nolot kettuhanskat...reps! XD Muutenkin hauska postaus, kiitos tästä! Laukun sisältö kertoo omistajastaan joskus enemmän kuin tuhat sanaa. Lopuksi täytynee vielä todeta että joka ikinen postaus jossa esiintyy tuollainen kissa, on <3!!!!

Mä kanniskelin kerran auton renkaiden pultteja viikkoja käsilaukussa ennen kuin muistin laittaa ne auton takakontin sivulokeroon. Hitsi nuo pultit muuten painaa aika kamalasti suhteessa pieneen kokoonsa. Herätti melkosta hilpeyttä perheessä. Toinen aika paha oli kun tumppasin hiomakoneen käsilaukkuuni, mut se oli sen verran iso et sen muisti jättää kotiin samoin tein. :D

Milla

Mun kissa oli huomaavaisesti oksentanut eteisen lattialle jääneeseen käsilaukkuun, ehkä se erehtyi luulemaan sitä roskikseksi. :D :D :D

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

varoituksen sana, nimittäin kun mulla räsähti tuo näyttö ja paljain sormin tietty nappasin puhelimen käteen ja pyyhkäisin näyttöä niin mulle tuli tsiljoona pientä haavaa sormiin ja mikroskooppisen pieniä lasinsiruja sormet täyteen, eli kannattaa pitää iPhone kaukana pikkupalleroista :) en tiedä tosin onko eri versioissa eri matskut näytöissä, tämä minun luurini on 4S.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Mursu

Juuh, minä löysin yks päivä käsilaukusta kompassin.
Ja ei, en harrasta suunnistusta :D

Selene

Katsoin ilahtuneena kuvasta, että samat kettusormikkaat kuin minulla! Vai nolot! Minua ne aina ilahduttavat, omani vain alkavat jo olla loppuun käytetyt.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
Lokakuu