Aluksi ihailin talonpäädyssä kasvavaa viidakkoa, mutta kun tajusin että mitä komein bambuvartinen kasvi on ilmeisesti japanintatar, alkoi hymy hyytyä. Tätä Itä-Aasiasta kotoisin olevaa vieraslajia on istutettu eurooppalaisiin puutarhoihin koska se kasvaa huimaa vauhtia ja todella näyttävä, mutta innokkailta puutarhureilta on jäänyt funtsimatta homma loppuun asti. Tattaret luokitellaan nykyään haitallisiksi vieraskasvilajeiksi, sillä ne leviävät nopeasti ja vievät elintilan kaikilta muilta kasveilta. Ihan ensimmäisen merkin tämän kasvin poikkeuksellisesta kasvuvoimasta sain keväällä, kun maasta puski ensin vain pari vartta ja jäin kiinnostuneena seuraamaan mitä sieltä oikein on tulossa. Kahdessa viikossa paksut varret olivat kasvaneet yli metrin korkuisiksi. Siitä vielä kaksi viikkoa eteenpäin ja tilanne olikin jo viidakko.

japanintatar

Maanpäälliset osat ovat yksivuotisia, eli ne kuolevat loppusyksyllä ja joka kevät kasvu alkaa pisteestä nolla. Juurakko toki elää omaa elämäänsä vuodesta toiseen. Meidän pihassa japanintatar kasvaa yli 3 metrin korkeuteen. Tässä on syyskuun kasvusto komeimmassa kukassaan:






Ilmeisesti japanintatarta voi pitää Suomessa koristekäytössä pihassa siinä missä mitä tahansa muutakin perennaa, kunhan ei anna sen levitä. Tatar leviää juurista, joten pitää olla tarkkana ettei jakele puutarhatöiden myötä juurenkappaleita ympäriinsä. Pienikin pala voi aiheuttaa uuden viidakon. Karuin juttu tässä on se, että tämä kasvin juuret ovat järjettömän voimakkaat, ne voivat kasvaa jopa 10 metrin mittaisiksi ja lävistää asfaltin. Briteissä japanintatar ja jättitatar on julistettu totaaliseen pannaan, koska niiden juurakot rikkovat talojen perustuksia. Että tosikivajee että tämä kasvaa meillä talon kyljessä...!

Se voi olla että meidän viidakko saa lopulliset lähtöpassit kun talon sivut pitää kaivaa jossain vaiheessa auki joka tapauksessa (putkitöitä luvassa), silloin on hyvä sauma ronkkia juuret huolellisesti ylös.

Mutta on se paskiainen kaunis siitä huolimatta, vaikka vihulaiseksi luetaankin. Japanintatar kahisee tuulessa jotenkin aavemaisen kuuloisesti, olen säikähtänyt sitä moneen otteeseen kesän aikana. Sellainen kahina ei kuulu suomalaiseen luontoon, siihen kiinnittää huomiota ihan eri tavalla. Ja kyllä, olen katsonyt myös liikaa Grimmiä ja säikyn jokaista rapsahdusta.


Kommentit (7)

Elina

Huh, kyllä luontoäiti taas näyttää mahtinsa! Hullua, miten hirveä voima jollain kasvilla voi olla. :D

Minna

Meillä oli pihassa valtaisa jättitatar, nimensä mukaan se on ihan kuin tuokin, mutta vaan vielä isompi.. Se kasvuvoima ja vauhti on jotain ihan uskomatonta, nuo todella kasvaa silmissä. Kaivinkone ei saanut kyseistä rehua katoamaan, mutta nykyään sen saa pidettyä kuitenkin kurissa. Jokainen pienikin verso napsitaan pois heti kun näkyy.

Kaikista koskaan kohtaamistani haittakasveista tämä on kyllä ylivoimaisesti sitkein vastus. Esimerkiksi koko tontin vallanneen jättibalsamin hävitys oli nopeaa ja helppoa tähän verrattuna.

Niin ja kannattaa etukäteen sitten selvitellä mihin sen koneen ylös kaivaman juurakon voi kuskata. Se on nimittäin todellinen ongelmajäte.

Tuttu juttu, minäkin tykkäsin tataristani tosi paljon kun siitä kasvoi niin vehreä "lehtimaja" mutta kun kuultiin, mikä hirmu se on, se kaivettiin ylös ja taistelu jatkuu... Ja sen kasvamisen todella näki!

glyfosaatti

Tätä ei todellakaan kannata vain kaivaa ylös ja kuskata jonnekin, vaan myrkyttää!!! Siis esim roudupia, tai muuta vahvaa myrkkyä ohjeen mukaan käytettynä kulkee juurakkoon ja tappaa kasvin sisältäpäin. Normaalirikkaruohoihin en näyttäis edes merisuolaa, mutta nämä vieraslajit on todella sitkeitä. Meidänkin pihasta tuota on hävitetty nyt koko kuus vuotta mitä olen tässä asunut. Ja aina vaan puskee jostakin... Kun ylöskaivettua juurakkoa vie esim hyötykäyttöasemalle tai muualle missä vastaanotetaan puutarhajätettä, pitää kertoa mikä pirulainen kyydissä on, että osaavat olla varuillaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat