Piti ihan pukea kunnon takki ylle kun poikettiin viime viikolla moikkaamassa työkavereitani Finskulla, oli sen verran rapsakka keli. Minulla on ollut vähän ikävä työpaikan kahvihetkiä vaikka otankin kaiken irti tästä äippälomasta ja verkkaisesta päivärytmistä nyt kun kerrankin on mahdollisuus. Mutta minä oikeasti pidän myös arkirutiineista ja kahvittelut (lue: maailman parantaminen) taukotilan pöydän ääressä on yksi niistä. Töihin herääminen, aamutoimet aina samaan aikaan ja kaikki se arjen perushärdelli on kivaa. Arki on kivaa.

Olen ollut vähän ihmeissäni kun tuo meidän likka onkin varsin aamu-unista sorttia ja nukkua tuhistaa vähintään yhdeksään asti, siinä missä minä taas olen aamuvirkku. Yhdeksään tai jopa kymmeneen nukkuminen on suorastaan päivän tuhlaamista! Niin että ei ole ainakaan minulta perinyt unenlahjojaan. Itseasiassa siskoni on tuollainen aamunukkuja, ja oli ehkä maailman hauskinta lapsena tehdä jos jonkinlaisia jäyniä unikeolle viikonloppuaamuisin. Ei ole ihan yksi taikka kaksi kertaa kun systeri on herännyt mitä kummallisimmista asennoista. Se ei oikeasti herännyt edes siihen että kieritin sen puoliksi lattialle, kutitin höyhenellä nenää (tämä on maailman ärsyttävintä, miten siihen ei muka herää :D) tai soitin rokkia täysillä ja hypin sängyssä. Saa nähdä tuleeko Annista samanlainen. Vaikka koko talo katoaisi ympäriltä, unet vain jatkuvat.

y12syys14

Nahkahihainen Rock and Bluen vanha parkatakkini on lämmin ja tuulenkestävä eli varsin passeli syyskelien rento rotsi. Meinasin kirjoittaa vihreä, mutta olisiko tuo sittenkin enemmän ruskea? Ehkä vähän molempia.





Olipa kyllä todella hassua poiketa töissä ja miettiä että olen poissa vielä monta kuukautta. En tiedä vielä tarkasti kuinka pitkään olen kotona, mutta joka tapauksessa tässä on käsillä pisin tauko työelämästä sitten valmistumisen. Tai oikeastaan sitten täysi-ikäistymisen, olin koulunkin ohella koko ajan duunissa. Tämän tauon aikana saan seurata läheltä kuinka Anni oppii joka päivä uusia asioita, nauraa kihertää, heiluttaa ensimmäistä kertaa helistintä ja jaksaa kannatella päätään kuin vanha tekijä. Life is good :)

Kommentit (10)

S

Mäkin oon sellainen ihminen, että oikeestaan koko elämä pyörii tällä hetkellä rutiinien ympärillä. Oon kuin joku pikkulapsi, poikkeustilojen ollessa päällä alan kärttyisäksi, kun en saa ruokaa tasan ruoka-aikana tai täytyy herätä väärään aikaan :D

Ja mitä aamu-unisuuteen tulee..... Koko mun perhe on aamuvirkkuja, joten en tiedä mistä olen tämän oman yökukkujageenini saanut, mutta on siinä äiti ja isi saaneet jokusen harmaan hiuksen mun valvomisten kanssa :D Vuosia elin jatkuvassa jet lagissa, kolme lukiovuotta, pari välivuotta päiväduunissa ja ammattikoulu menivät niin, että saatoin nukkua 3-4 tuntia yössä. Sitten viikonloppuna 14 tunnin yöunia kuittaamaan viikon aikana kertyneitä univelkoja. Mutsi joskus vuosia-vuosia sitten totesi, että pääsisitpä sä vaikka yököksi johonkin sairaalaan duuniin :D No, hoitoalalle en halunnut, lähdin opiskelemaan teollisuusalaa, ja monen sattuman kautta päädyin kuin päädyinkin jatkuvaan yötyöhön. HALLELUJA!! Vihdoin, siis vihdoin mä NUKUN!! 8-9 tunnin yöunet (tai päiväunet, heh) on nykyään ihan vakio, vähemmän ei käy. Kestosilmäpussit alkaa pikkuhiljaa olla historiaa.

Voisin avautua kokonaisen kirjan verran aiheesta, mutta suoraan sanottuna v*****aa että tämä yhteiskunta pyörii aamuvirkkujen mukaan. ''Opettelet vaan meneen aikasin nukkuun!'' Yeah right! Been there, tried that, never gonna happen :D

hanne

Mä nyt en ihan vielä muutaman kuukauden iässä alkais ennustaan, kuinka aamu-/iltauninen lapsesta tulee....

Meidän poika nukkui ensimmäisen vuoden kuin tukki aina 10 asti ja sen jälkeen oli itkuherkkä ja aamuvirkku jo 5 jälkeen aamulla

K

Hei, monessa muussakin blogissa on Bloglovinin kautta sama "ongelma" (tarkemmin mietittynä taitavat olla Lilyn ja Olivian blogeja kaikki, joissa asiaan olen kiinnittänyt huomiota). Itse en ole kokenut sitä huonona tai korjausta vaativana, kun mielellään kuitenkin luen tekstin saamia kommentteja, mikä ei Bloglovinin kautta onnistu. Yksi klikkaus ja lataus enemmän, mutta mulla ei toistaiseksi oo ollut liian kiire sitä tehdä :)

Marja

Moikka! Ihanan lämpimän näköinen asu. :) Aloin lukea puolisen vuotta sitten ja tämä on nykyään kyllä aivan ehdoton lempiblogini!

Tuli tuossa mieleen kun mietin erään toisen blogin mobiilinäkyvyyden tökkimistä, niin jostain syystä myöskään sinun blogi ei ainakaan mun androidissa pelaa Bloglovinin appin kanssa: tekstiä näkyy vain pieni pätkä ja loput täytyy lukea netin kautta. Pätsiniemen postaukset taas näkyy kokonaan. Varmaan tästä on joku muukin kommentoinut joskus, joten sorry jos tulee toistoa. :) Ajattelinpa vain infota josko tälle olisi jotain tehtävissä, vai onkohan fiba Olivian nettisivuissa?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010