Hyvän kirjan tuntee siitä, että tarina tempaisee mukaansa niin kokonaisvaltaisesti, että lukijalta katoaa ajantaju ja tietoisuus todellisuudesta. Johanna Valkaman Linnavuoren Tuuli oli juuri tällainen lukukokemus. Olin todella harmistunut, että se loppui! Siinä on itseasiassa se toinen hyvän kirjan merkki, viimeisen sivun jälkeinen haikeus. Kirjan piti olla juhannuskirjani, mutta lukaisin sen yhdeltä istumalta jo päivää ennen juhannusta... innostuin hieman. 

Linnavuoren Tuuli on Nokialla asuvan Valkaman toinen romsku Metsän ja Meren suku -kirjasarjassa. Se on itsenäinen jatko-osa viime vuonna julkaistulle esikoisromaanille, Itämeren Aurille. Auri oli todella viihdyttävä sekin, mutta nyt kirjailija on selvästi saanut runosuonen kunnolla auki, sillä Linnavuoren Tuuli kulki eteenpäin kuin soljuva puro.

Oman lisämausteen Valkaman kirjoihin tuo paikallisuus. Pirkanmaalla koko ikäni asuneena on yksinkertaisesti mahtavaa lukea seikkailutarinaa, joka kulkee tutuissa maisemissa. Vesilahti, Lempäälä ja Sääksmäen Rapolan linnavuori ovat kaikki tuttuja paikkoja, puhumattakaan meidän mökkijärvestä, Vanajasta, jossa on tullut pulikoitua koko ikä. Olen aina ollut kiinnostunut mytologiasta, jota näistä kirjoista ei puutu. Parantajat, noidat, Iku-Turso, vanhat suomalaiset muinaisjumalat ja haltijat ovat osa arkipäivää rautakauden Suomessa, niin myös näissä kirjoissa. 

Linnavuoren Tuuli on Hämeen parantaja Aurin tytär, joka ei suostu asettumaan perinteiseen naisen rooliin. Mutta toisaalta häntä ei kiinnosta suunnata myöskään äitinsä jalanjäljissä parantajaksi. Tuuli on viikinki-isänsä kaltainen vahvaluontoinen villikko, joka viihtyy parhaiten metsällä jousi selässä ja pitää huolen itse itsestään. 

Valkaman punomassa tarinassa Tuuli päättää karata veljensä matkaan, puolustamaan Hämettä Karjalaisia vastaan. Kauhukseen hän kuitenkin saa kuulla isänsä sopineen tyttärelleen naimakaupat. Tuulia ei avioliitto tuntemattoman sulhon kanssa kiinnosta, hän haluaa kulkea vapaana ja puolustaa kotiaan kuuluisien viikinkitaistelijoiden, kilpineitojen, tavoin.

"Kuolenmanpelko oli herättänyt Tuulissa jotain uutta. Tuntui kuin koko maailma olisi yhtäkkiä sykkinyt lämpöä ja elämää, joka veti häntä palavasti puoleensa."

Kommentit (4)

Ekohippi

Suomalainen, laadukas. Muutan kohta ensimmäiseen kämppään, missä on sauna, olis ihan mahtavaa voittaa kylpytakki ja pyyhkeet ❤

Vierailija

Nämä näyttävät tärkeältä ystävältäni, antaisin hänelle lahjaksi ?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010