Minä olin (olen) sen luokan Harry Potter -fani, että tein jopa varauksen sarjan kahteen viimeiseen kirjaan Suuren Suomalaiseen kun niiden myyntipäivä varmistui. Odotin julkaisupäiviä kuin kuuta nousevaa, ja kun lopulta sain kirjan käsiini, fillaroin heti kotiin lukemaan. Ja sen jälkeen keskustelemaan aiheesta ystäväni kanssa, joka oli samanlainen fanaatikko. J.K. Rowlingin tavassa kirjoittaa on jotain tavattoman maagista (niin maagista, että siedän jopa jaarittelua), ja tyyli ruokkii mielikuvitustani juuri oikealla tavalla että loin Pottereita lukiessani ympärilleni kunnon satumaailman. Siksi Potter-elokuvien katsominen on ollut vähän tylsää, koska ohjaajien näkemykset eivät luonnollisesti ole vastanneet omaani. Ankeuttajat eivät lennä! Piste. Minulla tosin on raivostuttava tapa kiintyä kirjojen mielikuvitusmaailmaan niin lujasti, että mahdolliset elokuvahahmot eivät toimi oikeastaan koskaan.


Kun näin kaverillä kirjahyllyssä The Casual Vacancyn (Paikka vapaana), ajattelin että joko nyt olisin valmis lukemaan kirjailijalta jotain muutakin kuin velhomaailman ihmeellisyyksiä. Olen vasta alkusivuilla, mutta jännitän jo nyt mitä tuleman pitää. Onko kirja ihana? Kamala? Osaako Rowling kirjoittaa muutakin kuin satuja? Vähän on huono kutina ensimmäisen sadan sivun perusteella, kun henkilöitä on marssitettu esiin niin paljon että niitä on jo vaikea muistaa. Ainakaan toistaiseksi kirja ei ole imaissut mukaansa, mutta toivotaan että se tästä vielä lähtee. Joudun tunnustamaan että vielä sadankin sivun jälkeen odotan edelleen että taikamaailma löytyy jostain Pagfordin kylän sivukujilta. Harry Potter, ole hyvä ja poistu lukukokemuksen tieltä.

 

Kommentit (45)

jenni

Tuo todellakin paranee loppua kohden. Tai no, eihän toi lopulta mikään helmi oo, mutta siihen tarinaan tulee selkeästi imua ekojen 100-150 sivun jälkeen. Itse tuskastelin just tossa samassa kohdassa, että eihän tästä tuu mitään, mutta sit selvisin kyseisen kohdan yli ja huomasin, että mua oikeasti kiinnostaa ne henkilöt ja mitä niille tapahtuu. Että tahkoa loppuun vaan. :)

Ja siis miten niin ankeuttajat ei lennä? Eikö ne kirjoissakin leiju ja liiku silleen lipumalla? :D

Lauravaan

Nimenomaan, ankeuttajat lipuu EI lennä :D Leffassahan ne lentelee pitkin taivasta ja kirjassa lipuu maan pinnan yläpuolella. Suurin virhe mun mielestä elokuvissa :D

Mervi

Minusta kirja oli lopulta hyvä kun vaan pääsi viimein vauhtiin! Alku oli tosiaan aika jähmeää, mutta tarinankerrontatyylissä oli jotain samaa kuin toisen suosikkikirjailijani Joanne Harrisin kirjoissa.
Niillä joille tämä ei ollut yhtä jännää luettavaa kuin Harry Potterit voisin muistuttaa yhdestä asiasta: Harry Potterit on kirjoitettu lapsille, aikuisille Rowling on sitten kirjoittanut vähän pohdiskelevampaa proosaa. :) Nuo dekkarit mitä muutama suositteli ovat myös hyviä, olen tykästynyt päähenkilötyyppiin älyttömästi kahden kirjan aikana enkä malttaisi odottaa seuraavaa osaa.
Rowlingin "aikuistenkirjat" kärsivät tosin huonosta suomentajasta, Ilkka Rekiaho on pilannut nämä ja muutaman muunkin hartaasti odottamani kirjan, kyllä huomaa että tyypin tausta on niissä gummeruksen isoissa sanakirjoissa joita koulussa kannettiin ysärillä mukana, hienoja sanoja on kyllä löytänyt suomennoksiin mutta lauseiden henki kärsii.
Vaan tulipa heti hirveä halu lukea Paikka vapaana uudestaan kun tätä postausta luin... :)

Anna M

The Casual Vacancy oli mielestäni ihan viihdyttävä kirja, vaikka odotukset olivatkin korkeammalla ja henkilöitä oli ihan liikaa. En varmaankaan tarttuisi tuohon kirjaan siis uudestaan. Sen sijaan Rowlingin dekkarit ovat mielestäni oikein hyviä, ja päähahmo Cormoran on samaan aikaan sympaattinen ja ärsyttävä.

Samaa mieltä kuin aikaisemmat. Aloitin itse joskus kirjan englanniksi, mutta jäi kesken sekavuuden vuoksi. Nyt olen kokeillut, menisikö tuo suomeksi paremmin ja juuri siinä jossain sadan sivun kohdalla täälläkin tahkotaan. Toki sekavuuden fiilistä ja henkilöhahmojen sekoittamista lisää se, miten harvakseltaan olen kirjaa lukenut. Yleensä luen yhtä teosta kerrallaan, mutta nyt on välissä tullut luettua aina muutakin. Kuvailemasi kaltaisena Rowling-fanina olen kuitenkin tuon päättänyt loppuun luovia ja hyvä kuulla, että se vielä paranee!

Huomasin muuten vasta pari päivää sitten, että tästä on jo filmatisointiakin tehty, HBO:lta löytyy. Sen ajattelin katsoa jahka kirja on luettu ja kaikki jaksot ilmestyneet. Vaikka kuulun ehdottomasti kirjat liikkuvan kuvan yläpuolelle nostajiin, luulen että tässä isossa henkilöhahmomäärässä suhteita on helpompi seurata kun henkilöillä on kasvot.

Heidi

Siitä HBO:n minisarjasta on tosin karsittu iso osa hahmoista pois, on siis tosi helppoa seurattavaa :D
Se oli myös tosi siloteltu kuvaus kirjasta, joten melko tylsähkö mun mielestä. Kirja oli huomattavasti parempi. Mutta sarjan sympaattinen pikkukylä ja maisemat oli sen verran upeaa katsottavaa, että ei aika sitä katsellessa kuitenkaan hukkaan mennyt.

Jostain syystä tämä oli ensimmäinen kirja pitkään aikaan, jota en vaan saa loppuun. Ei kertakaikkiaan uponnut, vaikka enää noin sata sivua olisi jäljellä. Sen sijaan Rowlingin salanimellä (Robert Galbraith) kirjoittamat dekkarit ahmaisin melkein yhdellä haukulla! Ah, rakastuin kyseiseen etsivään ihan täysin :)

Emma F

Omasta mielestani kirja oli hyva, ehka jotenkin jopa vahan shokeeraava (ei ehka viela ensimmaisen 100 sivun jalkeen) ja muistuu mieleen silloin talloin vielakin, vaikka lukukerrasta on ainakin vuosi muistaakseni. Ehka voi olla etta kolahtaa itselle vahan liian lahelle, koska taalla Enkuissa asustellaan mutta kuten sanoin, kylla ihan tykkasin.

Suosittelen myos Robert Galbraith:in kirjoja, eli siis niita mita J.K. Rowling on kirjoittanut Robert Galbraithin aliaksella. Tykkaan kirjoitustyylista paljon, ja jos Lontoota yhtaan tuntee, on mukava kun tapahtumat pyorii "tutuilla kulmilla".

Pirre

Täällä ilmoittautuu myös yksi Potter- fani! Luin myös itse ko. kirjan jokin aika sitten ja mielestäni se oli puuduttava. Kirjoitustatyyli oli samaa kuin Rowlingilta on tottunut lukemaan, mutta nyt ei juoni oikein sytyttänyt.. Liian sekava ja jotenkin pitkäveteinen :/

Paula

Ilmoita sitten, että oliko lukemisen arvoinen kirja! Mä loptin ton meinaan just about sen 100-150 sivun jälkeen, kunnoli vaan niin TYLSÄ!!! Harry Potterit oon lukenu about 5-10 kertaa läpi ja ne on vaan niin uskomattoman mukaansatempaavia, että ne jaksaa lukee kerta toisensa jälkeen :D

Enitta

Satuin bongaamaan kirjan erään hostellin kirjanvaihtohyllystä vuosi sitten. Nappasin kirjan välittömästi, mutten sen vuoksi, että olisin ollut aiemman tuotannon fani. Harry Potterit jäivät itsellä kolmeen kappaleeseen. Oli vain kiehtovaa löytää lapsuudesta tutulta kirjailijalta jotain tyystin muuta.

Tätä kirjaa oli hauska lukea juurikin siitä syystä, että kirjailijan tyyli on todella tunnistettava. Mutta mutta... Ei, ei kirja toiminut. En suosittelisi. Toivottavasti kerrot myöhemmin, miltä kirja kokonaisuudessa tuntui!

E

Mäkin suosittelen Robert Galbraith -kirjoja. Mulla on nyt toka menossa ja on tosi hyvä, ihan niin kuin ensimmäinenkin.

Västis

Jeps, minunkin kokemus tästä teoksesta oli, että alku oli tahmeaa. Kutakuinkin nuo ensimmäiset 100-150 sivua tuntuivat siltä, ettei pääse tarinaan ollenkaan sisään. Loppujen lopuksi hahmot alkoivat tulla tutummiksi ja koko kirja varsin kiinnostavaksi. Luinkin Casual Vacancyn aika nopeasti loppuun. Hahmoissa oli paljon sekä hyviä että huonoja puolia. Kirjassani on mielestäni paljon jopa inhorealistisuutta.

Kirjoitathan sitten mitä mieltä olit, kun olet saanut kirjan loppuun? ;) Kuten muutama muukin on sanonut, loppu oli jännittävä ja lopulta kirja oli mielestäni hyvinkin vaikuttava.

Halina

Sama homma täälläkin! Luovutin jo koko kirjan suhteen, mutta näiden kommenttien perusteella pitänee luke loppuun!:)

Rakastin pottereita, koska niistä löytyy hyvää huumoria, hyviä arvoja ja mahtavia realistisia hahmoja. Tiedätkö, se tunne kun tiedät täsmälleen omasta elämästäsi kuka on sinun maailmasi Dursley setä, Pimento, Hargrid, rouva Weasley, Dumbledore tai Malfoy ;)

reetta

Tämä kirja parani loppua kohden huomattavasti! Hyvä kun en muutamia viimeisiä lukuja lukiessani pidättänyt henkeä. Alku oli tosiaan melko hidas, mutta toisaalta se loi juuri "oikeanlaisen" kuvan tästä pikkukylästä.

ELINA

Samaa mieltä kuin useampi edellä. The Casual Vacancy ei valitettavasti kuulu Rowlingin parhaimpiin (toisaalta mikä voisikaan voittaa Potterit?). Suosittelen myös noita Rowlingin (Robert Galbraithin) dekkareita, ne ovat sen sijaan loistavia!:)

Vierailija

Täällä yksi Potter-fani ilmoittautuu! Ja oon lukenut myös tuon Paikka vapaana ja tykkäsin :) Se alku oli kyllä vähän tahmea ja henkilöistä oli alkuun vaikea pitää lukua, mutta kun pääsi vauhtiin, niin kirja pääsi oikeuksiinsa. Mun mielestä henkilöt oli tosi aitoja ja kerronta tietty hyvää koska Rowling. Loppu oli ainaki jännä ja yllättävä! ;)

confetti

Huono oli. Kahlasin tätä läpi varmaan kolme kuukautta pieninä annoksina ja tiukkaa teki. Normaalisti jättäisin sellaisella tahmeudella jo kesken, mutta (Potterfanina) kiinnosti periaatteen vuoksi.

Riikka

Hei! Menee nyt vähän aiheen vierestä, mutta oletko kuullut siitä Outlander TV-sarjasta, mikä on tehty Diana Gabaldonin Muukalainen-kirjasta (tai siitä kirjasarjasta)? Satuin löytämään sen tänään ja se näyttää ihan hyvältä, ja ajattelin vinkata siitä sinullekin, jos et ole vielä katsonut sitä. Muistan, että tykkäsit ainakin niistä kirjoista! :D
http://www.imdb.com/title/tt3006802/

Mippe

Olen itsekin Muukalainen-fani henkeen ja vereen ja suosittelen suurella lämmöllä tv-sarjaa! Se on hienosti tehty, upeat näyttelijät, loistava käsikirjoitus... ja ne skottimiehet, voi lääh (Samn Heughan, I look at you).

Mippe

... Kuumotuksissani lipsautin näköjään typon mukaan, siis SAM Heughan :D

anniina

Rowling jossain haastattelussa sanoi että kirjoittaa muita kirjoja muilla nimillä koska Rowling on niin Potter. On näköjään sitten kuitenkin kirjoittanut Omalla nimellään.

minnie

Minusta kyseinen kirja on turhaan parjattu. Johtunee varmaan siitä, että koska Potterit on niin hyviä, ovat lukijoiden odotukset turhankin korkealla. Kirja oli minusta oikein viihdyttävä, ei mikään mestariteos, mutta tykkäsin sen sanomasta ja loppua kohti tosiaan paranee. Mielestäni oli oikein kivasti ironisella otteella kuvattu erilaisia ihmistyyppejä. Itse luin suomeksi, vaikka sitä käännöstäkin on haukuttu juosten kustuksi. Mut ihan jees se sekin oli. Kannustan lukemaan loppuun! :)

jane

Tuo kirja paranee loppua kohden, vaikka olikin alku aika tylsä ja tahmainen. Ihan ok luettavaa, mut ei päässyt millekään lempparilistalle.

Ja oon kans tosi näreissäni siitä miten ankeuttajat on toteutettu noissa leffoissa! Ei yhtään sellaisia kuin itse ne kuvittelin...

Ronja

Itselläkin kesti juuri sen ekat 100+ sivua päästä vauhtiin, mutta sen jälkeen kirja kulki työmatkat mukana repussa, kun en malttanut lopettaa. Ymmärrän kyllä, ettei joillekin kolahda, kun on kaukana Potter-maailmasta, mutta omasta puolestani voin sanoa, että tykkäsin kovasti!

mii

Kiva tietää, etten oo ainut, jolle toi kirja ei oikeen iskenyt vaan palautin sen takaisin äidille luettuani vajaa 100 sivua. Kommenttien perusteella täytynee antaa kirjalle vielä toinen mahdollisuus. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011