Tänä keväänä aikani on ollut töiden vuoksi kortilla, en ole ehtinyt tekemään puoliakaan niistä puutarhatöistä mitä olin itselleni valmiiksi listannut. Mutta onneksi homma on pitkälti vapaaehtoista, enkä jaksa ottaa aiheesta liikaa stressiä. Pihan suhteen asenteen on syytä olla vähän sen suuntainen, että ei ne hommat tekemällä lopu. Pikkuhiljaa hyvä tulee.

Tosin haaveilen jo nyt eläkepäivistä, jolloin kuvittelisin ehtiväni kuopsuttamaan pihaa aamusta iltaan :D En tiedä pitääkö tämä mielikuva paikkansa, että eläkkeellä on aikaa. Moni on todennut, että silloin vasta kiire onkin. 

Puutarhassamme on yksi kesannolle päässyt kukkapenkin jäänne, ja se on keskellä kauneinta nurmikkoa. Tämä oli ykkösprioriteettini tälle keväälle hyötypuutarhan lisäksi ja onneksi edes sen ehdin tehdä, yhteistyössä miehen kanssa. Voitte ehkä kuvitella että tätä näkyä ei jaksa kovin montaa vuotta katsella: 

Siinä on heinä poikineen. Kukkapenkin toisella puolella on ruusuja ja vuorenkilpiä, ja niiden takana vastaavanlainen mutta pienempi kukkapenkki, jonka myös kaivoin ylös ja istutin siihen ruiskukkia. Ajattelin pitää pienemmän pläntin leikkokukkavarastona. 

Saku kaivoi ruohopaakut ja muut rikkaruohot ylös, ja ruohojen alta paljastui kauniit reunuskivetkin. Näppärää, ei tarvinnut hankkia niitä erikseen. Reunakivet olivat vajonneet niin syvälle, että niistä ei näkynyt kulmaakaan. 

Kun kaivuuhommat oli tehty, ajelin puutarhamyymälään hakemaan 5 säkkiä uutta multaa ja valikoiman erilaisia kukkia. Tajusin siellä paikan päällä että pieni ennakkosuunnitelma olisi voinut olla fiksu veto,  erityisesti jos olisin mielinyt monivuotisia perennoja. Nyt päädyin vähän kokeellisempaan ratkaisuun. 

Ensiksi nostin toisesta kukkapenkistä ylös komean syysleimun juurakon ja jaoin sen kahtia. Näissä vanhoissa perennoissa on se hyvä puoli, että niitä voi muutamien vuosien välein jakaa, eikä tarvitse ostaa aina uusia. Näin ne myös saavat juurilleen ilmavuutta ja uutta tilaa kasvaa. 

Eli vanha juurakko lapio/talikkohommina kukkapenkistä ylös, siten että juuria ei sorkita isommin poikki. Jakamisen suoritin sanomalehden päällä. Osan juurakosta voi palauttaa alkuperäiselle paikalle ja osan siirtää muualle, toisiin kukkapenkkeihin. Vähän jännäsi onnistunko murhaamaan syysleimun kokonaan, mutta kyllä sieltä on alkanut vihreää onneksi puskea. 

Ostin hetken mielijohteesta kukkapenkin etureunaan samettiruusuja, koska ne ovat mukavan nostalgisia. Ovat viihtyneet komeasti kukkivina paikoillaan jo kolmisen viikkoa. Niiden lisäksi ostin kokeeksi pari daaliaa ja freesioita, ja kylvin keltaisia päivänkakkaroita ja auringonkukkia. Elän myös toivossa että samettiruusu on luomutorjunta-aineena maineensa veroinen. Sen tuoksun sanotaan karkoittavan tuholaisia ja öttiäisiä, joten toivon että daaliani saavat kasvaa rauhassa. 

Daaliat lähtivät välittömästi ihan hurjaan kasvuun, niiden taimet ovat jo 20cm korkeita! Kauhean jännää tämä puutarhurina toimiminen, uuden kasvun seuraaminen on kuin Kauniita ja Rohkeita katsoisi. Juoni etenee tosin nopeammin. Jos daaliakokeiluni onnistuu, tiedän hurahtavani tähän touhuun kaulaani myöten. Pionin lisäksi mikään ei ole niin kaunis kuin daalia. Syksyllä pitää vaan muistaa nostaa juurakot ylös ja kellariin, sillä ne eivät siedä pakkasta. 

Freesiat ovat ainoita joista ei ole kuulunut mitään, auringonkukatkin ovat jo vauhdissa. 

Hyötypuutarhan laitoin kuntoon viikkoja sitten, tänä vuonna elän toivossa että uusia perunoita saisi ehkä jo juhannuksena. Toukokuussa peitin istutukset vielä hallaharsolla, sillä öisin lämpötilat olivat nollassa. 

Kokeilin tänä vuonna ensimmäistä kertaa sipulien kasvattelua ja nehän lähtivätkin kerrasta kasvuun oikein kunnolla! Parissa viikossa pikkuruisesta sipulista puski varsia niin etten ollut silmiäni uskoa. Minulla olisi pihan perillä sipulilaattikkokin, mutta tökkäsin nämä tällä kertaa perunamaan reunaan. 

Ruukkupuutarhakin on saanut hieman uutta kukkaa viime viikon aikana, laitoin heti lomareissun jälkeen punaisen perinteiset pelargonit talon seinustalle ja vanha maitohinkki sai tänä vuonna vaaleanpunaisen marketan. 

Polveilevan puutarhapäivityksen loppuun vielä 10 pisteen kysymys. Mikä ihme tämä seuraava jättikasvi oikein on? Se näyttää vähän raparperilta ja kukintokin on saman näköinen valkoinen hörsylä. Kasvusto ilmestyi yhtäkkiä keskelle laajaa perennapenkkiä ja sen lehdet ovat huomiotaherättävän suuret ja pyöreät. Olisin äkkiseltään arvannut ruttojuureksi, mutta sen lehdet eivät kuvien perusteella ole ympäripyöreät kuten nämä ovat. Tämä meidän pihan kasvin lehdet ovat noin puolimetriä halkaisijaltaan ja se kasvaa yli metrin korkeuteen. Kukat heiluvat puolessatoista metrissä. On aika komia näky keskellä kukkapenkkiä. 

 

Kommentit (10)

Tuumummi

Suurilehtinen kasvisi on nimeltään kilpiangervo. Aika helppohoitoinen perenna, joka ei siedä talvimärkyyttä.

MiiaMatilda

Juu äkkivilkaisulla tosiaan näyttää tuo kuvan kasvi ruttojuurelta, mutta kyseessä on tosiaan kuitenkin kilpiangervo ;) Mahtavan näköinen varjoisamman paikan perenna, kaikkea ihanaa teidän pihalta löytyykin!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011