Sain eilen kuulla joutuvani polvileikkaukseen (molemmat rupupolvet samalla kertaa, diagnoosi on kondromalasia ja siihen liittyvät tuskat) parin viikon päästä. Tarkoittaa sitä, että kepit ovat ystävät hetken aikaa ja roller derby -halliin ei ole ihan heti asiaa. Tiesin kyllä, että tämä mahdollisesti on edessä ja olin periaatteessa vähän valmistautunutkin, mutta kun asia lopulta konkretisoitui leikkausajan sopimiseen, teki mieli oksentaa. Pelkään piikkejä, sairaala nostaa niskavillani pystyyn ja luonnollisesti odotan aina pahinta, eli että jotain menee pieleen. Olisi ihanaa olla järkevä henkilö joka suhtautuisi asioihin asioina, mitä yleensä olenkin, mutta sairaala ja kaikki siihen liittyvä on jäänyt järkikategorian ulkopuolelle minun tapauksessani.

Öö no sitten, liittyi tosi paljon asiaan mutta onpa kivaa kun on noin lämmin ja ehdin sittenkin käyttämään puolihihaisia takkejani. Punainen vanha takkini on ostettu Lontoosta ammoisina aikoina.



Taidan tästä mennä jatkamaan paperipussiin puhaltelua ja kehittämään lisää maailmanlopun skenaarioita kuinka en kävele enää koskaan. Vaikka oikeasti pitäisi keskittyä siihen, että KUN kaikki menee hienosti, pystyn taas laskeutumaan portaita, pyöräilemään, liikkumaan ja istumaan lentokoneessa ilman kipua. Se olisi mieletöntä! Tälläkin hetkellä tekee mieli lähinnä irroittaa koko polvet alkuviikon treenien jäljiltä, pakotus ja inha jäytävä kasvukiputyyppinen tunne 24/7 on jokseenkin syvältä.

Kommentit (40)

janina

Itse olin elokuussa polvileikkauksessa ja kepeistä pääsin eroon viikko sitten, nyt vasta muistan taas miten kävellään :D mulla on myös pahin piikkikammo ja olinkin hermoraunio leikkaukseen mennessäni, mutta mulla oli tosi ihanat hoitajat jotka teki kaikkensa ettei mua pelottaisi ja ahdistaisi niin paljon. Hyvin sullakin kaikki menee, tsemppiä! :)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

jännä että teitä on täälä jo kaksi leukaleikkauksen läpikäynyttä, ja mun miehelle on väläytelty myös kyseisen operaation mahdollisuutta jossain vaiheessa elämää. Sulla on sit nestemäinen laihdutuskuuri halusit tai et :D

Joo eiköhän tää lutviudu, ei ole kuitenkaan mitään aivokirurgiaa.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Kyllä sä näytät sisismmissäsi tietävän, miten asiaan on hyvä suhtautua: "Vaikka oikeasti pitäisi keskittyä siihen, että KUN kaikki menee hienosti, pystyn taas laskeutumaan portaita, pyöräilemään, liikkumaan ja istumaan lentokoneessa ilman kipua". :) Jospa tuo muuttuu vahvimmaksi fiilikseksi sitten, kun alkujännitys alkaa laantua ja tilanteen ymmärtää kunnolla. :) Joka tapauksessa, ihan mahdottoman paljon tsemppiä vielä! Jännittävä askel tämä varmasti on, mutta pääasia lienee se, että se askel on kivuton sen jälkeen! ;)

Täällä toinen kohtalotoveri, jolla kondromalasia molemmissa polvissa. Polvikipu on kamalaa, kun se estää normiarjen elämisen. :-P Minullakin tod.näk. leikkaus tulossa joidenkin kuukausien päästä.

Tuli mieleen pari vinkkiä & suositusta, jos et ole vielä hoksannut näitä kokeilla:

1) Käy ihmeessä askeltutkimuksessa Askelklinikalla (ks. kuntofysio.net, Näsilinnankadulla ihan Tre:n keskustassa), siellä on osaavaa väkeä. Suosittelen fysioterapeutti Eero Hyväristä, on todella ammattilainen ja selittää mahtavan selkeästi! Askelklinikalla käydessä koin, että ensimmäistä kertaa ryhtiäni, alaraajojani ym. asiaa katsottiin kokonaisuutena ja ymmärsin miten oman kroppani tietyt rakenteelliset jutut vaikuttavat polvivaivaani. Fysioterapeutti sanoi myös, että tämän vaivan kanssa on paljon tärkeämpää saada lihasten kireydet pois kuin keskittyä pelkästään siihen "vahvista reisilihaksia" mantraan. Askelklinikalta saa myös tarpeen vaatiessa tukip0hjalliset.

2) Toinen asia mitä voin lämpimästi suositella on hierojalla käynti, jota fysioterapeutti suositteli erittäin tärkeänä asiana jalkalihasten kireyksien poistamiseksi venyttelyn lisäksi. Se kamala kasvukipu 24/7 on käytännössä lähtenyt kokonaan pois (noin kuukauden kuluttua huomasin säryn poistuneen!), kun olen käynyt hierojalla 1krt/vko. Lisäksi olen venytellyt kerran päivässä ja tämä on hierojan mukaan vielä parantanut tuloksia. Hieronnan ansiosta myös mm. portaiden kävely ja pyöräily on helpompaa. :-)

3) Foam rollerin (=pilatesrullan) hommaaminen ja sillä alaraajojen hieronta on myös hyvä apukeino, netti on pullollaan hyviä ohjeita. Tämä on oiva keino myös päätellä kuinka kireät jalkojen lihakset ovat. Ennen hierojalla käyntiä rullaus oli yhtä tuskaa ja kidutusta, hyvä kun muutaman sekunnin pystyin tekemään yhtäjaksoisesti kun lihakset olivat kireät kun viulunkielet. Nyt hieronnan avulla lihakset ovat rentoutuneet ja rullaus on jopa miellyttävää puuhaa. :-) Joskaan mielestäni rullaus ei silti korvaa hierojalla käyntejä!

Tsemppiä leikkaukseen ja malttia toipumiseen! Olisi mukava jatkossakin kuulla toipumisprosessistasi ym. kondromalasiajutuista, kohtalotoverin juttujen kuuleminen auttaa. :-D Ja ihan OT-juttuna iso kiitos blogistasi, se on täydellinen sekoitus persoonallisuutta, älykkyyttä, naisellisia juttuja ja elämänmakuista otetta. Jutuistasi ja kuvistasi tulee hyvälle tuulelle! :-D

Hollamäki

Kyä sä pärjäät jos mä selvisin synnytyksestä!
(Jouduin sentäs oleen siellä sen viis päivää panikoimassa että nytmäkuolen...)

Ääks, hurjasti tsemppiä leikkauksiin ja toipumiseen! Siun polvista tulee varmasti entistä ehommat ja oot takasin luistimilla ennen kuin huomaatkaan! :)

Em

Hei! itselläni sama diagnoosi, mutta koska leikkauksen hyödyt eivät kuulemma kyseiseen vaivaan yleensä ole pitkäaikaisia, en itse sitä halua.
MUTTA onko sinulla tutkittu mistä se on aiheutunut? koska multa lopulta fyssari keksi vaivan johtuvan väärästä jalanastunta tavasta (astunkin PAHASTI linttaan!) ja kivut loppuvat vain hankkimalla yksilölliset tukipohjalliset!

tsemppiä kuitenkin leikkaukseen, jos tästä ei ole hyötyä!

Iiduliinu

Tsemppiä! Kannustan samalla idealla kuin Chatte: Mun ylä- ja alaleuka irrotettiin kesäkuussa ja siirrettiin paremmalle kohdalle. Aluksi masensi, kun syöminen ei onnistunut, näytin Lalli Leipäjuustolta (Prätkähiirien pahis) ja sattui, mutta nyt näytän taas ihan nätiltä :D En olis kyllä uskonut pahimman masisteluvaiheen aikana.

Eli pointtina oli se, että taatusti tuut leikkauksen jälkeen tuskastumaan, kiristelemään hampaita ja varmaan itkemäänkin, mutta Suomessa on osaavia kirurgeja. Todennäköisesti kaikki menee ihan hyvin :) Joten oikein paljon onnea matkaan, kohta se on jo ohi ja saat aloittaa toipumisen!

sokeri

Itse sain oman polvioperaation yhteydessä Mehiläisessä aivan loistavaa hoitoa! Kovasti tsemppiä ja kyllä se siitä, vaikka toipuminen saattaa viedä vähän aikaa. Huolehdi vaan kuntoutuksesta, niin siitä tulee entistä ehompi! Tää munkin on nyt tosi hyvä, ei ääntele enää. :)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

oikeasti en pystyisikään, mutta kun päätän että pystyn niin minähän prkl pystyn, ja sitten mua on siunattu suhteellisen kovalla kivunsietokyvyllä. Joka ikinen kerta kun lentää polvilleen derbyssä, tuntuu siltä kuin joku iskisi puukolla polveen, ja treenien jälkeen ei saa jalkoja koukkuun, mutta elämä on. Juoksu on ainoa mikä oli pakko lopettaa (toivottavasti hetkellisesti vain) koska herranjumala että se sattuu, tuntuu just siltä mitä diagnoosikin on että luut rouhasee yhteen eikä välissä ole mitään :D

Suosittelen kysymään ortopediltä että olisko polvien siivouksesta sulle hyötyä, koska mä ainakin odotan että tämä rutina ja pakotus toivottavasti helpottaa sen myötä ja lääkäri oli sitä mieltä että näin käy.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Helen

En mitenkään halua pelotella, mutta mies tuossa vieressä kiljaisi heti kun sanoin että sulta operoidaan molemmat polvet yhtaikaa... Itse saman (tai no, saman ja saman, et maininnut miten leikataan mut miehellä tähystettiin) läpikäyneenä sanoo, että kaikki kävelystä alkaen on kyllä ihan hirveetä pitkään sen jälkeen. Miehelle paras kokemus on ollut polven avoleikkaus, josta toipui paljon nopeammin kuin noista tähystyksistä. Hurjasti tsemppiä jo etukäteen!

Mea

Hoitsu sanoo nou hätä! Aattelet vaan sitä päivää kun polvet on vihdoin kivuttomat ja fiilis on ku voittajalla. :) Hyvin se menee!

jamie

En tiiä ootko kuullut, mutta Goshin Extreme art eyeliner ollaan lopettamassa ja sitä ei saa oikeen enää mistään : (( Oisko sulla mitään ideoita onko jollain muulla brändillä joku vastaava eyeliner?

Jennifer

Moi! Mulla sama diagnoosi, polvia leikattu yhtäaikaa x 2 ja vain vasenta vielä kerran, kun piti poistaa irrallinen rustopala. Tähystyksestä toipuu nopeasti. Olen nyt 34, leikkaukset on tehty kun oli 15, 17 ja 19. Nykyään polvet kohtuu kunnossa, juosta pystyn, mutta isoilla painoilla kyykkääminen tai jalkaprässi ei onnistu. Tsemppiä! Siivouksesta on varmasti apua!

aJattar

Tsemppiä leikkaukseen! Ehkä munki pitäis kerätä rohkeutta ja mennä näyttämään näitä kenkkupolvia, jonneki :)

Et ole todellakaan ainoa joka hengittelisi pussiin tuossa tilanteessa! Hui kauheeta! Itselläni on polven kierukka operoitu eikä polvi sitten palautunutkaan ennalleen. Meni jäykäksi. Avautu vasta kun ortopedi ja fyssari rupes jumppaamaan sitä. Oota vaan kun pääset pyöräilee ekan kerran operoidulla polvella, siinä vasta jännä fiilis! :D

Anna

Mun on toinen polvi leikattu kaksi kertaa (lumpio oli vähän liian liikkuvaista sorttia ja meni sijoiltaan jatkuvasti) ja olen ihan tasan samanlainen paniikkipallero kuin säkin - ja hyvin meni silti. Tosin olin sen verran pannarissa että kiva leikkaussalihoitaja nukutti mut, ettei tarvinnut olla hereillä - yksi lempi-ihmisistäni sinä päivänä :D Mutta elämä leikkauksen jälkeen on niin paljon parempaa kuin ennen sitä, ja se kannattaa pitää mielessä (:
Tsemppiä, muista mainita että olet panikoija ja pyydä kunnon rauhoittavat, niin tulee jo paljon mukavampi reissu!

Katja

Kääk, miten oot pystyny harrastaan tollasta liikuntaa tähän asti?? Mulla on sama diagnoosi polvissa enkä pysty juoksemaan, tekeen kyykkyjä, crosstrainer ei tule kysymykseen eikä se laite salilla missä istutaan ja nostellaan säärien päällä olevia painorullia. Hoitokeinoja ei ole löytyny, käsketty vaan syömään glukosamiinia.

Milenna

Tsempitykset täältäkin, toivotaan parasta ja pelätään pahinta, niinhän se menee...
Ihana takki, btw :) Ihanaa syksyn odotusta..

Janika/Catitude

Molemmat polvet samalla kertaa? Melkosta! No mutta meneepähän sitten yhdellä derby-tauolla! Tsemppiä leikkaukseen, hyvin se menee!

Jonanna

Tsempitykset täältä sängyn pohjalta! Samoilla linjoilla ylemmän kirjoittajan kanssa, ajattele sitä kivutonta tulevaisuutta! Voin kertoa, että elämä keppien kanssa kuullostaa luksukselta tällä hetkellä..itse kaaduin moottoripyörällä jonka seurauksena jalka leikattiin ja käsi on kantositeessä. Toinen puoli ruumiista siis toistaiseksi pois pelistä...elämä on aika haastavaa! Tässä nyt odotellaan että olkapää murtuma paranisi jotta pääsisin niillä kepeillä liikkumaan =) Sairaalat oli kammottavia paikkoja mullekin kunnes nyt sattui tämä vahinko eikä ollut oikein muutakaan vaihtoehtoa :D Kaikki menee hyvin! Älä murehdi :)

Chatte

Tsemppiätsemppiä, hyvin se menee! Kannattaa vaan miettiä sitä, miten elämänlaatu paranee pitkässä juoksussa. :)

Itse olin kolme viikkoa sitten leukojensiirtoleikkauksessa. Ja kyllä jännitti. Pelotti, etten pysty enää koskaan syömään, aukomaan suutani, ja että koko suun alueelta menee tunto. Ja tietenkin eniten jännitti sitä, miltä tulee näyttämään leikkauksen jälkeen. Kaikki sujui kuitenkin loistavasti, kuukauden päästä saan jopa syödä tavallisten ihmisten ruokaa! :D

Nojoo, oli vähän ohi aiheen. Pointtina oli, että ei kannata jännittää turhia! Suomen kirurgit ovat älyttömän hyvin koulutettuja, ja osaavat varmasti hommansa. :)

Linda Lemon

Oivoivoi, tsemppiä! Multa on myös leikattu polvi joten I feel you. Mutta hyvin se menee ja ajattele vaan sitä tulevaa kun ei tarvi enää kärvistellä kipujen kanssa. Tsemppiä ja positiivisia ajatuksia! :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012