Eikö niin, että tämän kylmän kalsean lokakuun keskelle kaivataan nyt jotain kuumaa, kuumempaa, Sorrentoa? Olen vahvasti sitä mieltä että kyllä näin on. Eli palataan vielä kerran heinäkuiseen Italiaan. Tämä saattaa olla iso virhe, koska minkäänlaista reissua ei ole luvassa lähitulevaisuudessa, ja tämä on loistava keino saada matkakuume aikaiseksi.

Kun viime keväänä aloin miettiä mihin lähtisimme kesälomareissulle, kyselin ympäriinsä suosituksia Italiasta. Olin saanut päähäni että Italia on the kohde, mutta mikä paikka siellä. Erinäisistä tiedonmurusista viisastuneena teimme matkapläniä Rooman kautta Sorrentoon, ja hetkeäkään ei tarvinnut katua. Reilu vuorokausi tulikuumassa Roomassa oli ihmeellinen ja sen jälkeen alkanut matka rannikolle kruunasi reissun.

Sorrentoon pääsee kätevästi Roomasta junalla. Rooman päärautatieasemalta Terminiltä nappaa junan ensin Napoliin (liput, junatyypit ja hinnat: TrenItalia). Halvimmillaan matkan pääsee lähijunalla reilu 10 eurolla (matka kestää melkein 3h) ja kallein lippu huipputasokkaalla pikajunalla maksaa vajaa 50e (matka-aika reilu 1h). Jokaiseen budjettiin löytyy varmasti sopiva vaihtoehto. Minä olen matkannut Italiassa sekä noilla halvoilla junilla että ykkösluokan junilla ja molemmat vievät perille. Toinen mukavammin, toinen hikisemmin. Eli lähinnä kannattaa miettiä kuinka arvossa pitää ilmastointia 40 asteen helteessä ja tietysti onko oma istumapaikka vai huojutko pahimmillaan käytävällä, joku pissaa viereesi lattialle ja joku toinen pöllii sun sipsit :D nämäkin on tullut koettua(!). Mutta jos ei matkusta ruuhka-aikoina, halvat junatkin ovat ihan jees, ei tarvitse liikaa pelästyä.

Jos ei halua jonotella asiakaspalvelutiskeille juna-asemilla, voi ostaa lippunsa myös automaateista. Tai etukäteen netistä ja tulostaa lippunsa. Kaikkia on testattu, kaikki toimii. Isoilla rautatieasemilla olen ostanut liput yleensä automaatista, pienillä kahden raiteen asemilla asemakioskista. Jos kuitenkin tietää aikataulunsa jo etukäteen, suosittelen lipun ostoa netistä jo Suomessa, näin saa varmasti vierekkäiset paikat. Italian junissa tuntuu nimittäin olevan aina vähän tunkua.


Napolin pääasemalta matka jatkui kohti Sorrentoa junaa vaihtamalla. Tässä vaiheessa piti hylätä valtion rautatiet ja siirtyä yksityisen Circumvesuviana-junayhtiön palveltavaksi. Asemalla on hyvät opasteet kerrosta alaspäin Vesuvianan terminaaliin, mistä pitää ostaa liput (maksoi muutaman euron) ja sitten siirrytään raiteille odottamaan seuraavaa junaa.

 


Circumvesuvianan junat ovat kälysiä lähijunia, vähän kuin metroja, joten luksusmatkaa ei kannata odottaa. Näköalat ovat kuitenkin Vesuviusta kiertävällä radalla ihan huikeat, joten tunti kuluu sujuvasti nenä kiinni ikkunassa. Tämän junareitin varrelta löytyy myös Pompeijin pysäkki, minne kannattaa tehdä päiväreissua ihan ehdottomasti. Pompeijin matkakertomukseni löytyy täältä.


Kun niistä maisemista mainitsin, niin juna kulki esimerkiksi vastaavan sillan yli (paitsi vielä korkeamman) kuin ikkunasta kuvattu yllä näkyvä, ja siinä keskellä siltaa oli pysäkki. Holy Shit! Kovin korkeanpaikankammoisena tuo kyseinen pysäkki ei välttämättä olisi kovinkaan toivottu kotipysäkkinä :D

Sorrento on Circumvesuvianan päätepysäkki, joten ohi ei ainakaan voi ajaa vaikka kuinka unohtuisi ihailemaan maisemia. Sorrennossa meidän hotelli oli Conca Park, joka oli hinnaltaan melko keskitasoa, n. 100e/yö yhteensä kahdelta hengeltä (puolet halvemmallakin saa hotelleista huoneita, mutta silloin yleensä joutuu tinkimään uima-altaasta mikä oli minulle ehdoton edellytys). Concan aamiaisbuffet oli suorastaan ällistyttävä, kun vertaa yleensä edullisten eurooppalaisten hotellien aamupalaan. Buffetissa oli tarjolla mittatilausmunakkaista lähtien kaikkea mahdollista, ja ruokaa minä ainakin arvostan melko korkealle.


Sorrento on melko pieni kaupunki, joten hotellin sijainnilla ei sikäli ole juuri merkitystä (ei tarvitse olla ihan ydinkeskustassa), liikkuminen paikasta toiseen on helppoa kävellen. Me ei tarvittu taxia kertaakaan, vaikka liikuttiin melko paljon hotellin, kaupungin ja rantakallioiden väliä. Conca Park sijaitsee pääkadun päässä, eli siitä oli tosi helppo lähteä vaeltelemaan kaupungille.


Sorrentoa ympäröi vehreä vuoristomaisema ihan joka suunnasta, ja näköalat merelle ovat huikeat. Kakkoseksi ei jää tosin itse kaupunkikaan, kapeat kujat levittäytyvät sokkeloisena labyrinttinä joka puolelle, koskaan ei voi olla varma löytääkö enää takaisin siihen ihanaan pieneen ravintolaan, missä eräänä iltana söi. Sorrenton omituisuus oli lähes täydellinen kadunnimien puute, eli jossain vaiheessa luovutin kartan lukemisen yrityksistä kokonaan ja annoin mennä vaan.


 


 


 


 


 


 


Iskä, missä mun 600 Fiat oikein luuraa! Olen sanonut isälleni jo vuosia sitten että pitää silmänsä auki, jos vastaan tulee sievä pikkufiiu, ja Italia ei ainakaan vähentänyt fiiukuumetta.


 


Katukissoja oli verrattain vähän, mutta kyllä ne silmäparit aina jostain parvekkeennurkalta löytyivät. Laihat kisut saattoivat toki myös kuulua jollekin, ne näyttivät yleensä todella hyväkuntoisilta hoikkuudesta huolimatta.


Eteläisemmästä Italiasta ei voi selvitä näkemättä sitruunoja siellä, sitruunoja täällä. Sitruunoista valmistetaan myös paikallinen alkoholijuoma Limoncello, jonka kirpsakka raikas maku sopii kuumaan kesäpäivään erittäin hyvin. Sietää maistaa, vaikka ei liköörien ystävä olisikaan.

Sitruunamatkamuistoja oli tarjolla melkein missä muodossa tahansa. Löytyi saippuaa, esiliinoja, printtituotteita, laseja, lautasia, you name it. Sitruunoilta ei vaan voi välttyä.


 


Meidän isoin virhe oli pantata yleiselle uimarannalle menoa vasta toiseksi viimeiseen päivään, koska jos olisin tiennyt kuinka i h a n a ranta Sorrentossa on, olisin suunnistanut sinne joka aamu. Ranta-alue on ilman muuta pieni, koska kallioseinämä levittyy paria metriä vajaa mereen asti. Ja suurin osa rannasta on maksullista aluetta (kannattaa tosin silti maksaa 12e /pvä rantatuolimaksu edes yhtenä päivänä, ja ottaa nokka kohti aallonmurtajilla olevia rantatuoleja). Yksi rantakaistale ja laituri on kuitenkin yleistä uimarantaa ja se on ilmainen. Tämän huomasi erityisesti siitä, että paikka oli täynnä iloisia ja äänekkäitä paikallisia.

Italialaisilla ei ole minkäänlaista personal spacea, rantapyyhe levitetään vaikka 30cm tyhjään rakoseen ja naapurille morjestetaan reippaasti. Jäyhä suomalainen oli aluksi ihan kauhuissaan tästä asiasta, mutta maassa maan tavalla ja pian huomasin itsekin tunkevani pyyhkeeni siihen mihin mahtuu, enkä hysteerisesti etsiväni kauimmaista nurkkaa missä ei vaan ole ketään iik!


Meri. Nyt ymmärrän miksi merta kuvataan välillä sanoilla oli kuin linnunmaitoa. Vaikka vihaisit rantaelämää koko sydämestäsi, Sorrentossa mereen pulahtaminen on ihan pakollista. Veden lämpötila on miellyttävä, suolaisuuden vuoksi ei tarvitse ottaa kuin muutama uintiliike silloin tällöin ja kellua menemään. Kirkas vesi ja minikivinen pohja ovat mahtava yhdistelmä, verrattuna hiekkarantojen hiekkaan, mitä löytyy hiuksista vielä kuukausi loman jälkeenkin.

Olisin voinut killua tuolla vaikka kuinka monta tuntia putkeen.


Meren lisäksi suurimman vaikutuksen minuun teki ruoka. Rakastan hyvää ruokaa, ja Italiasta sitä löytyy. Kannattaa pitää silmällä erityisesti niitä ravintoloita, missä näkyy olevan paikallisia, ei niinkään punottavia turisteja. Joten pois pääkadulta.


Le Grazie (Via S. M delle Grazie 28/30). Etsikää tämä ravintola käsiinne, jos olette Sorrentossa. Kaupungin paras 4 formaggi -pizza! Se on yhdellä keskustan kapeimmista mukulakivikaduista, ja sitä ei varmasti löydä jollei ole etukäteen merkannut paikkaa karttaan.


Proseccoa kylmässä.



Yritin oikein miettimällä miettiä jotain kritisoitavaa, mutta en keksi muuta kuin hotellien uima-altaalla pyyhkeillä rantatuoleja koko päivän varaavat idiootit (ovat altaalla itse ehkä max. tunnin). Ja sekään ei ole Sorrenton vika.

Suosittelen idyllistä Sorrentoa erityisesti pariskunnille ja matkaseurueille, jotka haluavat nauttia olostaan rentoillen, tuijotella merelle ja syödä hyvin. Bilemekka tämä pieni rantakaupunki ei ole, samoin mietin lasten kanssa kulkevia, että on syytä ainakin pitää pikkuiset melko tiukasti lähellä paikallisen liikennekulttuurin vuoksi. Kadut ovat kapeita ja niillä ajetaan täysillä, jalkakäytävät puuttuvat lähes kokonaan, ja rantaelämä tarkoittaa lähinnä keikkumista korkeilla laitureilla. Tietysti hotellin valinnalla voi vaikuttaa asiaan paljonkin, mutta tämä tiedoksi jos Sorrentoa perhekohteeksi harkitsee.

Jaa että paheniko matkakuume? Eipä.

Kommentit (21)

Fiiutar

Hei, olisi täydellinen kunnostettu museorekisteröity
Fiat 600 vailla uutta kotia. Jos tosiaan kiinnostaa, niin
meilaile!

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

kiitos vinkistä, mutta museorekisterissä oleva ei tule kysymykseen, etsin käyttöautoa :) ja tosiaan kun tuo isäpappani on automiehiä, niin kuntokaan ei tarvitse olla ihan niin justiinsa. (Hän itse voi olla tästä eri mieltä, mutta kai se tyttärelleen heltyy pientä remppaakin tarvittaessa tekemään.)

Ei vitsi, olispa suhteellisen hauska löytää pirssi muotiblogin kautta heh :D

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Embo

Mmm, tää palautti uskon siihen että merituuli vois olla myös miellyttävä juttu. <3 Äsken kotimatkalla ei meinaan ollu..

Eiiii! Just kotiuduin Milanosta ja jäin kaipailemaan aitoa Italiaa ja nyt sulla on täällä tälläisiä kertomuksia! Tuonne suunnataan varmasti seuraavaksi!

Ei hitto mikä yhteensattuma - me oltiin perheen kanssa viikon lomalla Sorrentossa kesällä 2005, ja majoituttiin tossa samassa hotellissa! Katoinkin kuvasta että onpas tutun näköinen uima-allas.. :D Ei tullut yhtään vietettyä aikaa siellä, krhm. :DD Tykkäsin Sorrentosta ihan pirusti, ja Pompeijista! Käytiin siellä myös.

Tosta lasten kulkemisesta, mun pikkusisko oli 11v. kun oltiin Sorrentossa (ite olin 13v.), ja meillä ei ainakaan ollut mitään suuria ongelmia missään vaiheessa. Mitä nyt äiti hysteerisenä vilkuili meidän perään niillä pienillä kujilla.. :D Tosin vissiin tarkotit ihan sellasten pienten lasten kanssa matkaavia? (Me ollaan kyllä muutenkin oltu isäpuolen mielestä tosi "omituisia" lapsia, jaksetaan kulkea koko päivä jossain ja illalla vielä istuskella parvekkeella, eikä olla nirsoja ruuankaan suhteen. "Toista se oli minun nuoruudessani" ja silleen.. :D)

Voi kun ihania kuvia ja lomatunnelmaa, ei yhtään joo tee mieli lähteä tuonne kun katselee ulos vesisateeseen :) ...kylmään sellaiseen.
Italiaan olisi kyllä kiva palata taas jonakin kesänä :) On se vain jotenkin niin erityinen paikka !!

Fiiutar

Museorekisterin voi kai vaihtaa tavalliseksi? Kyseessä jotain 1960-luvun lopun yksilö, mittarissa n 70000 ja
kulkenut hyvin, mutta ollut nyt pois museoliikenteestäkin kymmenisen vuotta, ajanpuutteen vuoksi. Nostalgiassa löytyy ja siisti on.

Ihania kuvia ihanasta paikasta. <3 Ja ensi kerralla käyt vielä Amalfissa, niin voit verrata! :) Seuraava kirja muuten sijoittuu Roomaan, jos haluat palata nojatuolissa myös ikuiseen kaupunkiin. ;)

Salla

Sorrento on ihana! Olin siellä joskus nuoruudessani, ja voin lämpimästi suositella sinkuille paikallisen lomaheilan hankkimista. Silloin saa asiantuntevan matkaoppaan, romanttisia hetkiä yliluonnollisen kauniissa maisemissa ja skootterikuljetuksen kaikkialle:) Täytyy kyllä ehdottomasti palata tuonne joku päivä perheen kanssa. Vesuvius ja Pompeji vetoaisivat lapseen ja mieheenkin.

Hanna

No ihan kamala paikka. Kamalan kuumaltakin näyttää kuvissa. Ei tuonne. Heh, siis ihan päinvastoin! Varmasti ollut loistoreissu! Reissukuume on korkea, onneksi sitä voi sentään lääkitä. Ei toki parantaa... :)

Taikku

Hienoja kuvia! Tekisitkö joskus postauksen valokuvauksesta? Mitä kameraa ja linssiä käytät, ja toisaalta mitä kuvankäsittelyohjelmaa käytät kuvien muokkaamiseen? Vinkkejä ja ohjeita kaipaisin myös kauniiden kuvin ottamiseen :) Millä asetuksilla, jne...?

Olga

Kiitos matkakuumeen nostatuksesta...;-) Kesäinen junalla Italiaan reissu jäi syystä ja toisesta vain unelmaksi (selviydyimme loppujen lopuksi vain Sveitsiin asti) ja tammikuussa lisäännymme pikkuisella vauvelilla, joten saas nähdä koska pääsee taas reissuun...Siksi ahminkin nyt erityisen ahnaasti näitä muiden matkakertomuksia! :-)

Kiva matkapostaus! menikö se Napoliin menevä juna korkeilla vuorilla tai varmaan vasta se juna kun vaihdoitte? minua ei haittaa mutta kun matkaseuralaisella on korkeanpaikonkammo :D
ja noihin junalipun ostoon liittyen tietyissä toimistoissa tulee toimistolisämaksu eli +10e lipun hintaan. Sorrentoon päin on kyllä joskus lähdettävä! viime matkalla kohtasinkin kaksi sieltäpäin kotoisin olevaa :) toinen heistä oli varsin tympääntynyt jäädessään Veronan kohdalla pois ja toinen taas on koristanut seinänsä kotipaikkansa kuvilla, en ihmettele..

Too

Sorrentossa juuri vierailleena vaihtoehtoinen reittivinkki Suomesta Napolinlahdelle: lento Napoliin Capodichinon kentälle, josta Alibus-kenttäbussilla (4 euroa/hlö) suoraan Napolin Beverellon satamaan (matkan kesto 15-30 min.). Sieltä Gescabin/Alilauron aliscafo eli kantosiipialus Sorrentoon (n. 13 euroa/hlö, matkan kesto n. 40 min.). Aikataulut löytyvät googlettamalla. Leikkaa Rooma-vaihtoehdosta kentältä kohteeseen -matka-ajasta hieman aikataulujen osumisesta riippuen ainakin puolet. Napolin satamasta ja Sorrentosta pääsee myös Caprille ja Ischialle, joka on loistovaihtoehto tukikohdaksi Sorrentolle, varsinkin jos pitää auringonpalvonnasta termisissä kylpylöissä!

Kirsti Ilo-Henriksson

Hei !
Miten kävisi toisinpäin Sorrennosta lentokentälle Rooma, Fiumicino (Terminaali 3) ?Paljonko pitää varata aikaa matkaan ?

Jonna

Moi Niina! Sain ystävältäni vinkin blogistasi, kun hän kuuli, että myyn rakkaan pikku-fiiuni. Vihreän Fiat 600:ni alkuperäiset penkit on peitetty ammattilaisella teetetyillä, Vallila Interiorin Tiikerililja-kankaasta tehdyillä päällysteillä ja muutenkin se sopisi täydellisesti muotiblogin pitäjälle, koska on söpö kuin karkki ja erottuu muista kaltaisistaan. Kankaan kukat ovat oranssit ja kokonaisuus on varsin pirtsakka. Toivon kovasti, että auto muuttaisi hyvään kotiin. Koska tarkoitukseni ei ole käyttää blogiasi myyntitarkoitukseen otathan yhteyttä, jos haluat, että lähetän lisätietoa. :) t. Jonna
ps. blogitekstisi ja kuvat ollivat oli inspiroivia, olen itsekin Italia-fani!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012