Kerroin aiemmin keväällä kuinka olen istuttanut ihan innoissani elämäni ensimmäistä kertaa daalioita. Taimet lähtivät ihan hurjaan kasvuun ja ovat nyt jo puolimetrisiä, vahvoja ja tuuheita. Olen käynyt joka päivä juttelemassa niille mukavia, että jaksavat varmasti kasvaa ja kukoistaa, kun kukinta-aika lähenee. 

Alkuviikosta huomasin että joku oli nakertanut alalehtiin pieniä reikiä, ja meinasin saada slaagin. Käänsin jokainen lehden ympäri, ja jumaleissön sentään daalioitani mutusti poskeen useampikin pieni etana! Olettaisin että lehtokotiloita, mutta varsin pieniä vielä. Kotiloille koitti lähtö nopeammin kuin ehtivät rouskis sanoa, poimin jokaisen tuholaisen pois kasvieni kimpusta. 

Pari päivää meni rauhassa, mutta jatkoin silti etanatarkastuksia varmuuden vuoksi. Annas olla kun viikonloppu koitti, ja kävelin tuttuun tapaan daalioideni luokse. Jotain pienen pientä mustaa pistettä jokainen latva täynnä! Kirvoja! Satoja kirvoja! 

Armottoman googlauksen jälkeen kävin kirvojen kimppuun vanhalla Marttojen ohjeella, mäntysuopaliuoksella. Suihkin kirvoja mäntysuovalla parin tunnin välein ja toisella kädellä nypin kotiloita. Mrrh... 

Mikä hiivatti on, että juuri daaliani keräävät kaikenkarvaiset örriäiset kimppuunsa kun muut kasvit saavat olla ihan rauhassa. Istutin vielä alkukesällä samettiruusuja daalioiden ympärille, sillä niiden kerrotaan keräävät kaikki hyönteiset. Eivät muuten kerää. 

Yhden päivän suihkuttelun jäljiltä yli puolet kirvoista olivat saaneet tarpeekseen ja joko olivat heittäneet veivinsä tai muutaneet muualle. Tänä aamuna löysin kirvojen kimpusta vielä leppäkertun, ja nyt näyttää siltä että 90 prosenttia kirvoista on poissa. 

Kirvat eivät kuitenkaan ole kokonaan kadonneet, joten pitää ilmeisesti jatkaa mäntysuopasotaa vielä. Jos kirvat eivät ole ensi viikonloppuun mennessä poissa, nypin ne vaikka yksitellen irti. Daalioihini ei kajota, hemmetti :D Niina vastaan kirvat, aion voittaa tämän skaban.

Jos teillä on takataskussa tehokkaita kotiloiden tai kirvojen häätövinkkejä, otan ilolla vastaan.