Sitten jatketaan majakkasaaren merkeissä. Kylmäpihlajan saari on noussut merestä 1200-luvun tienoilla, ja nousee edelleen joka vuosi useamman millin. Jääkauden merkit on nähtävillä kallioissa joka puolella saarta.



Ensimmäiset kiveenhakatut merkit ihmisen läsnäolosta saarella ovat 1700-luvulta, sillä eräästä kalliosta löytyy haalealla kaiverrettuna Ruotsin veromerkki (kruunu). Tätä merkkiä on hankala löytää itse, mutta no hätä. Iloisena yllätyksenä meille tuli se, että saarella asustaa kesäaikan Rauman kaupungin palkkaama opas, joka kertoo mielellään saaren historiaa ja kierrättää pääkallopaikoilla. Me käytiin nyppäämässä opasta hihasta illemmalla, kun vesibussi oli vienyt päiväturistit pois ja saatiin ihan privaattikierros. Oppaan palvelut ovat maksuttomia.

Opas johdatti meidät myös jatulintarhaan, huomaatteko alla olevassa kuvassa mitään erikoista?


Kun katsoo tarkemmin, kivet on aseteltu labyrintiksi. Jatulin eli jättiläisen tarha on rakennettu saarelle kymmenisen vuotta sitten, keskiaikaisia häitä varten. Oikeita, keskiaikaisia jatulintarhoja on löydetty Suomesta juuri rannikkoseudulta, ja niitä epäillään käytettäneen erilaisiin riitteihin, mutta mahdollisesti myös hääleikkeihin. Kukaan ei koskaan myönnä tehneensä jatulintarhaa, vaan sen on aina tehnyt joku muu.

Keskiaikaiset riitit ja mystinen tunnelma on saarella läsnä koko ajan, ainakin jos on yhtä hurja mielikuvitus kuin minulla. Olen täysin vakuuttunut että joka puolella oli maahisia ja hypin kivien yli vähän turhankin vauhdikkaasti, silloin kun kiersin saarella yksinäni (Saku ja Anni olivat nukkumassa).

Vaikka en törmännytkään keijukaisiin ja peikkoihin, törmäsin ikävä kyllä tähän. Ja jouduin elämään loppuajan sen tiedon kanssa että peukalonpään kokoinen hämähäkki voi tippua niskaani tarpoessani katajien lomassa. Joskus tieto lisää tuskaa :D


Hämisten lisäksi saarella oli ihan tolkuton määrä lintuja. Lapintiirat lentävät tänne pesimään, ja valtaavat puolet koko saaresta. Sanoisin että jos ei ihan erityisesti hinkua tiirojen pariin, kannataa tulla saarelle silloin kun ne ovat jo lähteneet veke. Sillä pesimärauhan puoleinen saari näytti varsin mielenkiintoiselta, mutta sinne ei tietenkään ollut mitään asiaa. Olen myös täysin vakuuttunut että saarella oleva (kuulin huhua) hylkeenluuranko on juuri sillä puolella saarta, sillä en sitä ahkerista etsinnöistä huolimatta löytänyt.

Raumanmerellä on hylkeitä, ja erityisesti niitä tapaa köllötellä 3,5km päässä Kylmäpihlajasta sijaitsevalla saarella mitä koristaa kaunis punavalkoinen Satkarin Pooki eli valoton majakka. Jos on veneellä liikenteessä, sietää ehkä koukata sen saaren kautta.



Tähän aikaan kesästä jokaisella lintupariskunnalla oli paimennettavanaan pesue. Pörröisiä tipuja paapoivat niin joutsenet, valkoposkihanhet kuin haahkatkin. Jatkuva sirkutus ja säksätys olikin läsnä heti kun astui majakasta ulos, ja etenkin hanhet töröttivät kävelypoluilla kuin euroopanomistajat.


Vihreistä sen verran että allitsevat lajit ovat kataja ja tyrni, mutta myös pihlajaa ja pari mäntyäkin löytyi. Puita on istutettu saarelle vanhojen majakkatyöntekijöiden toimesta, ja löytyypä saarelta pari marjapuskaakin. Saaressa on ollut töissä myös emäntä, silloin kun luotsit vielä asuivat siellä vakituisesti. Marjapuskat taitavat olla sitä perua. Muuten luonto on karu ja kasvusto matalaa, eikä ihme sillä onhan saari uloin saari Rauman saariston isoista saarista ja avomeri kuohuu ympärillä. Ruotsiin Kylmäpihlajasta on matkaa 250km.





Kuten edellisessä postauksessa kerroin, saaressa on ravintola. Mutta sen lisäksi myös pieni sievä kahvila, mistä saa Kylmäpihlajan nimikko pilssiä. Päivävieraat etenkin näkyivät jäävän kahvilan terassille nauttimaan suolaisesta meri-ilmasta.





Majakan alakerrasta löytyy pieni kappeli hääjuhlia ja muita kirkollisia tilaisuuksia varten. Kappelin seinässä on muistona Suomen lippu 1964 kuolleiden majakkatyöntekijöiden laivasta, joka upposi ihan saaren viereen. Vuosi 1964 oli Raumanmerellä erityisen surullinen, sillä ainakin kolme isoa onnettomuutta osui juuri tuolle vuodelle. Pahin tapahtui joulukuussa, kun Kuuskajaskarin varuskuntasaarelle matkalla ollut laiva törmäsi toiseen alukseen vain muutaman sata metriä rannasta ja upposi. Kyydissä oli 38 nuorta naista juhlamekoissan, he olivat matkalla Kuuskajaskarille varuskuntatansseihin. Vain 12 naista onnistuttiin pelastamaan, ja yksi urheilijaneito pystyi uimaan rantaan omin voimin.

Kun opas kertoi tuon edellisen tarinan, jouduin nieleskelemään muutaman kerran. Rauhan aikaan tapahtuneet onnettomuudet tuntuvat entistä traagisemmilta, vaikka sotatilakaan ei asiaa tietysti lievennä. Ensimmäisessä maailmansodassa Rauman edusta oli miinoitettu saksalaisten toimesta, ja sukellusveneet upottivat kymmeniä aluksia. Näissä tilanteissa miehistön annettiin kuitenkin jättää laiva ennen räjäytystä.





Kylmäpihlajan majakka on toiminnassa edelleen. Joka yö sen valot syttyvät, ja nykyään ne kantavat 15 meripeninkulmaa. Aikaisemmin kantosäde oli joka 45km. En tiedä mistä sain rohkeutta, mutta laitoin herätyskellon soimaan kahdelta yöllä, sillä halusin nähdä majakan valot toiminnassa. Näin kesäaikaan hämärää on vain puolen yön jälkeen muutama tunti, joten siksi tuo kello kaksi tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Minä olen maailman arkajalkaisin olento, johtuen aivan äärimmäisen vilkkaasta mielikuvituksestani. Pystyn pyöräyttämään itseni hetkessä keskellä kummitustarinaa tai oletettua murhamysteeriä, ihan vaan mielikuvituksen voimalla. Joten tästä syystä voitte varmaan kuvitella a) kuinka paljon todella halusin nähdä majakan valot ja b) kuinka paljon pelkäsin lähteä hiipimään alas pilkkopimeään rappukäytävään keskiyön jälkeen kun koko saari oli täysin autio ja hiljainen. Olin täysin varma että Saku joutuu heräämään aamulla käsissään mysteeri kadonneesta vaimosta, joka katosi majakasta yön aikana eikä häntä koskaan enää löydetty :D

Kun astuin ulos aavemaiseen hämärään ja astelin pala kurkussa ovelta suoraan kohti rantaa, noin metrin päästä majakan kulmalta lähti lentoon ihan helv.. iso lintu jonka ilmeisesti säikäytin hiivinnälläni oikein kunnolla. Vakuutan, että jos olisin vielä pari vuotta vanhempi, mystinen kuolemani olisi johtunut sydänkohtauksesta. Säikähdin sen helvatan linnun räjähtävää lentoon lähtöä NIIN paljon, että kädet tärisee vieläkin. Jos uskoisin merkkeihin, tuo olisi ollut se merkki että PALAA MAJAKKAAN HETI! Mutta järkeni sanoi että kun nyt tänne asti olen kerran päässyt, niin tossua toisen eteen. Peruutin majakasta niin kauas kuin uskalsin (valmiina sprinttaamaan takaisin ovelle) ja niin vain voin jatkossa mainita että olen nähnyt majakan valot.


Aikaisemmin illalla olin käynyt myös katsomassa auringonlaskun majakan näköalatasanteelta, eikä tuon veroista kauneutta varmasti hetkeen aikaan verkkokalvoilleni asetu.

Majakkavierailu oli aivan huikea ja ainutlaatuinen, kyllä todella kannatti lähteä maalta merelle. Majakkahenkilökunta oli poikkeuksellisen ystävällistä ja avuliasta, mutta nyt olen jo todennut että kaikki asiakaspalvelijat täällä Raumalla ovat poikkeuksellisen ystävällisiä. Mistä tämä oikein johtuu, saako nämä tyypit täällä enemmän aurinkoa kuin me hämäläiset mörököllit?

Paras ajankohta majakkavierailulle olisi todennäköisesti elokuu, kun illat pimenevät kunnolla mutta on vielä lämmintä päivällä. Siinä vaiheessa tiiratkin ovat poistuneet ja pääsee tutkimaan koko saaren. Saarella on mahdollista vuokrata majoituksen lisäksi hauska pieni tynnyrisauna ja palju meren ääreltä, joka olisi kyllä ihan ehdoton lisä majakkakokemukseen jos olisi reissussa esimerkiksi kaveriporukan kanssa.

Jos heräsi kysymyksiä, kysykää pois :)

Kommentit (9)

Janika

Siitä onnettomuudesta, mihin ne juhla-asuiset naiset oli joutuneet, oli joku aika sitten juttu lehdessä. Siinä oli haastateltu yhtä eloonjäänyttä. Hitsi kun en muista mikä lehti se oli, mutta siitä ei ole ihan kamalan kauaa (villi veikkaus että 6kk sisään) Heti muistin sen jutun kun luin kirjoituksesi siitä.

Minä olen ihan samanlainen mielikuvituksen kanssa. Välillä itteäkin naurattaa että "taas mennään..."

Upea luonto, upeat maisemat - varsin houkuttelevan näköinen paikka. Hämähäkkifobisena en tosin haluaisi törmätä kuvaamaasi elukkaan, vaan mieluummin liehuisin menninkäisten, maahisten ja haltioiden kanssa kilpaa. :D

Aamuruuhka

Sympaattisen oloinen paikka, joten menin googlailemaan ja katsomaan Facebook-sivut... ei olisi pitänyt :( Oletko huomannut, minkälainen keskustelu sivuilla on käyty viime vuoden lopussa? Se on kuvakaappauksena tuolla arvosteluissa, itse sivuilta se on poistettu. Keskustelu alkoi päivityksestä, jossa paikan omistaja jyrkästi kieltäytyy vihkimästä homopareja saarella, vaikka saarella on kappelikin. Kuulemma "yhtäkään homoparia ei saarella ole vihitty, eikä tulla vihkimään!". Tyyppi sai tietenkin hurjaa palautetta takaisin, ja vastasi poistamalla negatiiviset kommentit ja suhtautumalla niihin todella alentuvasti. Että sellasta asiakaspalvelua, ilmeisesti sitä hyvää palvelua saavat vain tervetulleet heteroparit :( itseltä jää valitettavasti reissu väliin.

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

What! Se kappeli tosin on käsittääkseni Rauman seurakunnan, tai ainakin heidän aloitteestaan rakennettu. Ja kirkon kanta aiheesta on mitä on, ikävä kyllä. Tympeä lausunto joka tapauksessa :/

Se tuli vielä mieleen että majakassa on vaihtunut yrittäjä muistaakseni kolme kertaa ainakin, eli kuinka vanha tuo lausunto on, onko tämän nykyisen vai edellisien, se kannattaa ehkä vielä tsekata. Jäin lisäksi miettimään että saarella on järkätty keskiaikaiset häät jättiläisen puutarhoineen, että miten tuollaiset pakanauskomukset sitten ovat ok jos kanta muuten on vanhoillinen.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Savolainen

Ei vitsi, minäkin eksyin pitkästä aikaa viime kesänä Kylmäpihlajaan! Yhden yön reissu majakkasaarelle kahdestaan varamummun kanssa oli pari vuotta toteutusaikaa vaatinut rippilahja, sillä joskus ehkä 7 vuoden ikäisenä olen ensimmäistä kertaa päässyt tutustumaan Kylmäpihlajaan ja rakastuin siihen jo silloin. Parhaita reissuja, mitä Suomessa voi tehdä!

Kevätsammakko

Näin entisenä raumalaisena oikeen sydäntä lämmitti törmätä näihin postauksiin täällä. Sen verran on pakko tulla pätemään, että se kauempana oleva paikka on Santkarin Pooki, ei Satkarin. :)

Kaisa

Mistä toi Sakun päällä oleva ananastakki on? Näin sen jo päälläsi aikaisemmassa postauksessa ja se on hieno!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010