Kun meidän pieni nyyttimme sanoi ensimmäisen sanansa, me olimme mieheni kanssa molemmat liikutuksesta ymmyrkäisinä. En olisi ikinä uskonut että onnellisuuteen todella voi pakahtua, aloin vihdoin ymmärtämään mistä kaikki "lapselliset" ystäväni meuhkaavat. Oman lapsen jokainen henkäyskin tuntui ihmeeltä, niin se vaan on. Ja minä en ole yhtään sen tyyppinen että vollottaisin tai herkistelisin asioista yleensä.

Anni oli niin sanotusti game changer. Tyttäreni on opettanut minulle kärsivällisyyttä, lempeyttä ja aiheuttanut niin huimaa tunteiden vuoristorataa, että entinen pokerinaamani alkaa olla täydellisesti mennyttä. Aikaisemmin pystyin hillitsemään itseni, tuli eteen mitä tahansa. Käsittelin tunteeni sitten itsekseni, myöhemmin.

Tällä hetkellä olen ihan sujuvasti tippa linssissä jokaisen jokeltavan vauvan edessä, ihan sama vaikka ympärillä olisi koko kauppakeskuksen ihmismassa. Olen juuri se riemuidioottina jokaiselle vauvalle hymyilevä täti, mitä en koskaan olisi uskonut olevani.

Annin ensimmäinen sana oli Nöpö. Nöpö on kissamme nimi, ja harmaa karvapuuhka aiheutti tytössä niin paljon riemua että se oli oikeastaan aika luonteva ensimmäinen sana. Minun lisäkseni myös kissavanhuksemme on kokenut omituisen pehmentymisen Annin myötä, se ei ole tyttöä kohtaan yhtään äreä vaan kärsivällisyys on arvon kuningattaren kohdalla suorastaan ällistyttävää. Jotenkin nuo eläimet vain tuntuvat ymmärtävän lapsia.

Viime vuonna Annin ensimmäinen huudahdus aamulla olikin usein NÖPÖ! PÖPÖ! Hän odotti sitä että makuuhuoneen ovi avataan ja kissa tulee tervehtimään ovelle tyypilliseen tapaansa.

Siinä missä lapsen ensimmäinen sana sai meidät itkemään, ensimmäinen lause taas sai nauramaan. Annilla on aika laaja sanavarasto ja hän höpisee lähes taukoamatta omia juttujaan, mutta yleensä niissä ei ole aikuisen korvaan päätä eikä häntää. Täydellinen lause kuitenkin muodostui tyttäremme suussa pappalan kahvipöydässä. Istuimme pöydän ympärillä ja juttelimme ihan normaaliin tapaan järkätessämme kippoja ja kuppeja paikoilleen, kahvia mukeihin ja niin edelleen, kunnes tytöllä ilmeisesti paloi hermo odottamiseen ja hän sanoi erittäin selkeällä äänellä sormi ojossa "ANNA KAKKUA!".

Meidän likan ensimmäinen lause oli "anna kakkua". Anni on selvästi ymmärtänyt mikä elämässä on tärkeää :D

Kerroin Annille eilen että huomenna mennään pappalaan kylään, ja tänä aamuna sängystä kuului ensimmäisenä iloinen rallatus "kakkua, kakkua, kakkuaaa..."

Olisi kiva kuulla mitkä ovat olleet teidän tai lastenne ensimmäiset sanat tai lauseet? Oma äitini kertoi juuri äsken puhelimessa että minä olin sanonut lamppu. Käytännön ihminen alusta asti :D 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (53)

Nellyssi
1/53 | 

Meidän pojan ensimmäinen pidempi lause oli "voi ei, nami loppu!" :D isänsä poika.

Chuuko
3/53 | 

Omat ensimmäiset sanani olivat mamma ja pappa (isovanhempani, jotka asuivat vielä silloin meillä, ei siis äiti tai isi) sekä Esko Aho! Taisi olla kyseinen poliitikko ysikytluvun alussa aika paljon telkkarissa ja radiossa kun päätyi ensimmäisten sanojeni joukkoon :'D

Hiramunda
5/53 | 

Täälläkin taidettiin ymmärtää koiraperheen elämän tärkeät asiat, kun ensimmäinen lauseeni oli kuulemma "Nallika on nallepoika", tarkoittaen Rambo-rottweileriamme :)) Minulla oli myös todella paha puheenkehityksenviivästymä (ravasin puheterapiassa 10v:ksi), mistä seurasi joukkio ihan itse luomiani sanoja. Äitini suosikki on "hampihainen" eli hampurilainen.

Vierailija
6/53 | 

Tytön ensimmäinen sana oli nenä, mutta ekaa lausetta en muista. Tyttö alkoi laulamaan, ennen kuin osasi puhua lauseilla, ja saatto muistaa ulkoa pitkiäkin lauluja. 1,5v neuvolasta on videota, jossa laulaa heponhirnahtaan alusta loppuun kiikkuessa. Sääli sikäli, etten muista ekaa lausetta.

Fiia
7/53 | 

Meidän flikan ensimmäinen sana oli "tippu", kun tutti tippui suusta. Mies parkaisi kauhuissaan vastaukseksi ETTÄ MIKÄ OLI, hänen korvaansa kun tyttäremme viaton ensisana kuulosti pelkästään eräältä v-alkuiselta, ei-niin-viattomalta sanalta... Onneksi asian laita ei ollut ihan näin :'D
Ihana Anni! Voin muuten allekirjoittaa täysin tuon lapsen saamisen edellytyksenä tulevan jäätävän herkkyyden kaikkea lapsiin liittyvää kohtaan. Mun kyynelkanavia koetellaan jatkuvasti, kun ne suloiset pallerot esimerkiksi kaupungilla aina vaan hymyilee ja jokeltelee takaisin yhyy :D

lusene
8/53 | 

Minun ensimmäinen sanani oli kuulemma jotenkuten oikein lausuttu "kiitti". Käytöstavat kunnossa alusta lähtien!

Annillakin on selvästi elämän prioriteetit jo kohdallaan.

Aino
9/53 | 

Ihana :D Meidän tytön ensimmäinen sana oli kukka <3 kun kesällä ihasteltiin voikukkia. Ja ensimmäinen lause oli pienellä äänellä "äiti auta" kun neiti oli jumittunut sängyn laidalle 90 asteen kulmassa roikkumaan ja varpaat oli sentin verran lattiasta ilmassa :D

Kirsi
10/53 | 

Lapsia ei itselläni vielä ole, mutta oma ensimmäinen lauseeni jaksaa naurattaa. Sanoja oli mullakin runsaasti, mutta ensimmäinen lause alkoi odottaa itseään. Kunnes kerralla täräytin oikein kunnon pitkän lauseen: "Aakko laitto mun lapaset helkkaji!". Tämä siis eräänä aamuna, kun isoveljeni Jarkko oli toden totta ottanut mun lapaset :D

mummi
11/53 | 

Tyttäreni ensimmäinen lause oli "pestään naama" ja pojalla "anna pullaa". Molemmilla sanoisin, että aika hyvin on luonteisiin sopivat olleet jo nuo ensimmäiset lausahdukset.

Caiza
12/53 | 

Minun ensimmäinen sanani oli hauva. Johtunee siitä, että perheemme cockerspanieli oli tuohon aikaan paras ystäväni.

Terhi_
13/53 | 

Ekaa poikamme lausetta odotellessa vielä :D

Poikani on myös asian ytimessä, koska eka sana oli kisssssa(meillä 3 katinronttia) ja toinen pupu (unipupusta kyse siis). Päätöntä älämölöä tuolta vuosikkaalta lähtee kyllä nykyään sitten useamman sanan muodossa. Löytyy sieltä äiti, isi, äijä, mummmmu, oho! (yleensä kun tulee pieru ;) )ym. mutta ei vielä niitä lauseita...

Itselläni eka sana oli nenä :D

Kajsa
15/53 | 

Meidän tytön ensimmäinen selkeä useampi sanainen lause oli "hyi hyi, kakka haisee pahalta" oltiin tällöin siivoamaan hevosten boxeja ?

Vierailija
16/53 | 

Ah! Minun ensimmäinen sanani oli myös perheemme koiran nimi! Ja kyllä se koira oli sellainen kiltti otus, että ei tosikaan. Kuulemma antoi meidän suunnilleen vetää itseään korvista, ja tuli vahtimaan sängyn viereen kun joku meistä lapsista oli nukkumassa.

heiskav
17/53 | 

Tyttären eka sana tais olla perus anna, äiti tai muu vastaava. Ekat kahden sanan lauseet tuli yhtä aikaa. "Sienna pelaa" ja "tuu pelaan". Yläkerrassa oli tilaa pelata sählyä, niin kävelemiseen tuli lopullisesti varmuus siinä samassa.

Vierailija
18/53 | 

Esikoisen eka sana oli äiti, kuopuksen eka sana (hieman mielikuvituksellisemmin) apua :D Mistä lie kertoo... Ekoja lauseita en muista joten niissä ei kai ole ollut mitään ihmeellistä. Mutta 'anna kakkua' oli myös eka lause jonka kuulin mun kummitytön suusta aikanaan, aina kun nähtiin niin se ujosteli eikä oikein puhunut mitään. Mutta kahvipöydässä oli pakko avata suu :)

HeidiS
19/53 | 

Ihan loistava eka lause :D itse kiireisenä pikkutyttönä olin asian ytimessä, kun ensimmäisen lauseen kajautin ilmoille potalla istuessa: "äkkiä kakka äkkiä" :D ja perään vielä kohteliaasti äitille "äkkiä akku kakka". Todella mieleenpainuvat, mutta ei niin kauniit ensimmäiset lauseet; )

Marizka
20/53 | 

Tytön ensimmäiset sanat oli klassisesti äiti ja pallo. Ensimmäistä lausetta en muista. Tyttö on nyt 2-vuotias ja laulaa sujuvasti mm. Tuiki, tuiki tähtönen, Popsi, popsi porkkanaa ja pravuurina luonnollisesti Mauno mato! :D Lapset on kyllä niin mainioita! :)

Emerendia
21/53 | 

Esikoisen eka sana oli 'lamppu' Toisen 'tissi' ja eka lause 'hyvää yötä' -näillähän pärjää

Vierailija
22/53 | 

Täällä ei ole vielä ensimmäistä sanaa sanottu. :) Mutta ihana Anni ja Annin takki! Mistä se on?

AdaT
23/53 | 

Meidän pojan ensimmäinen sana tuli ihan muutama viikko sitten ja se oli "Ei-ei-ei" hänen seisoessa ihanaakin ihanempien kaukosäädinten edessä kummitätinsä luona. Ja ei muuten koskenut niihin :)

prettymurmel
24/53 | 

Kenkä oli mun ensimmäinen sanani. Kissojen nimet tuli kyllä mullakin pian perässä. Asian ytimessä olen ollut siis pienestä pitäen! :D

Siiri-i
25/53 | 

Itsehän en ikävä kyllä enää muista mikä oli pojan ensimmäinen sana. Ehkäpä poppa? Myöhemmin sieltä on kuitenkin tullut sellaisia älynväläyksiä että vielä näin muutama vuosi jälkeenpäinkin naurattaa. Poika ei mm. kaksi-kolmevuotiaana muistanut mikä kärpäslätkä on joten hän kutsui sitä sujuvasti hämähäkkimailaksi :) Onneksi näitä on tullut laitettua vauvakirjaan ylös, voi sitten vanhoilla päivillä vielä hihitellä.

anni-iina
26/53 | 

Ihana! Mullahan ei ole omia lapsia, mutta omat ekat sanani ja samalla lauseeni olivat samaa sarjaa teidän Annin kanssa. Mummoni leipoi tuohon aikaan paljon ruisleipää itse, ja aina mummolaan kylään mennessä sanottiin ensin "päivää" ja sitten saatiin lähtiessä leipää. Tottakai olin sitten välittömästi saapumisen jälkeen tomerasti mummolle tokaissut että "päivää, leipää" ja nyökytellyt tyytyväisenä päälle. 

Vierailija
27/53 | 

Meillä taisi tytön ensimmäinen sana olla äiti tai leipä. Herkkuhimosta olisi voinut luulla että eka sana olisi "pulla".
Ensimmäinen lause oli "love you" tai "sit down", jälkimmäinen lausutaan isän jämäkkyyttä apinoiden :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012