Jos totta puhutaan, niin en ole ihan kauhea fani risteilyille. Suuressa laivassa on kyllä sinänsä mukavaa, mutta laiva saa mielellään olla vain kulkuväline, jolla siirrytään paikasta A paikkaan B. Nuorena opiskelijana tuli humpattua Goomit ja muut legendaariset bileristeilyt jopa 48h meiningillä (kaksi risteilyä putkeen), ja hauskaa oli, mutta se oli silloin se. 

Koska emme ole vielä hakeneet Annille passia, meidän retket tänä kesänä rajoittuvat kotimaahan. Ja koska miehelläni ei ole kesälomaa, ei ulkomaille perheenä päästäisikään. Jotenkin sitten päädyin ehdottamaan reissukaipuun kalvamana ystävälleni Heidille risteilyä lasten kanssa. Heidin miehen työ vie häntä pidemmäksi ajaksi pois kotoa, joten olimme kumpikin vapaalla yksin lasten kanssa. Heidillä on 6-vuotias poika (kummipoikani) ja sylivauva, ja minulla vasta 3 vuotta täyttänyt Anni. 

Totesimme yhteistuumin, että rohkeasti vaan, lapsilla ainakin tulee olemaan taatusti kivaa keskenään pallomeressä ja vauva kulkee helposti mukana kantorepussa ja vaunuissa. Valitsimme arvalla Viking Gracen, koska siinä oli paras lähtöaika. Iltalaiva n. 21:00 Turusta oli sinänsä helppo, että ihan ensimmäisenä mentiin molemmat perheet nukkumaan ja seuraavana päivänä oli monta tuntia aikaa nauttia maisemista, leikittää lapsia ja syödä hyvin. 

Otin Annin kanssa parisängyllisen hytin, joka oli tosi hyvä valinta. Kivempi nukkua vierekkäin kun on tilaa. Hintakin oli varsin kohtuullinen 65€.

Oma suurin pelkoni oli oikeastaan se, että onko laiva täynnä humalaisia bileristeilijöitä ja sopiiko se lainkaan lasten kanssa reissaaville. Viikkari kuitenkin mainostaa lapsiystävällisyyttään, joten ajattelin että kokeillaan. Oli melkoinen yllätys kun terminaalissa kanssamme laivaa odotti porukka, joka koostui 90 prosenttisesti lapsiperheistä! Katselin ihmeissäni ympärilleni ja mietin, että ollaanko osuttu jollekin muksuteemaristeilylle vai mistä moinen. 

Kävi ilmi, että kesäaikana Viikkari panostaa ihan erityisesti lapsiperheisiin ja muuttaa konferenssitilat valtavaksi leikkikeskukseksi, jossa on monen ikäisille lapsille leikkihuoneita, pomppulinnoja ja ties mitä ohjattua toimintaa. 

Anni ja Miksu olivat ihan tulessa alusta asti, niin paljon leikkejä leikittävänä ja pallomeriä kahlattavana. Meidän tyttö halusi myös jatkuvasti kannelle ihailemaan merta, se oli sisämaan tytöstä niin ihmeellistä :D "Onko siellä haita?!" lapsen vilpitön riemu on niin liikuttavaa! 

Annin T-paita ja housut Aarrekidin Hidden Fox -mallistoa, saatu blogin kautta.

Lapsiystävällisyys tuli ilmi myös iltapäivädiscossa, josta löytyi drinkkilistat kokonaan alkoholittomina. Mocktailien eli alkoholittomien cocktailien suurena ystävänä oli ilman muuta pakko testata millaisen karpalomocktailin baarimikko taikoo. 

En tiedä mikä tuossa Viikkarin omassa maskotissa, Ville Vikingissä, oikein tenhoaa, mutta en ole koskaan nähnyt Annia niin haltioituneena kuin Villen nähtyään. Ville tanssitti lapsia jo terminaalissa, ja kun laivalla tuli mahdollisuus mennä halimaan pehmoista maskottia, tyttöä ei pidellyt mikään. 

Ville Viking myös tanssitti lapsia discossa ja voi sitä riemua, kun kädessä vilkkui discoranneke, ämyreistä tuli Robinin Boomkah ja valkoinen pörrökissa ohjasi nostamaan kädet ilmaan :D

Annin kanssa on suhteellisen helppoa reissata, sillä tyttö on pääsääntöisesti melko rauhallinen lapsi. Toki vauhti kiihtyy muiden lasten mukana ja uhmaikäisen harmikiukkukin välillä iskee, mutta noin muuten meno on äidin kannalta rentoa ja hauskaa.

Se, mikä Annille ei ole vielä ihan täysin valjennut, on ryhmäleikkipaikoissa vallitseva viidakon laki. Pallomerikomplekseissa ei todellakaan odoteta nätisti liukumäkivuoroa, vaan suurin osa lapsista änkee ja tunkee siltä mistä mahtuu. Siinä on meidän tytöllä vielä vähän ihmettelemistä, että se oma vuoro ei koskaan tule jos sitä ei määrätietoisesti ota. 

Itse olen sellainen "hirmuäiti", että menen mukaan leikkipaikkoihin katsomaan mitä lapseni siellä puuhaa ja komennan tasapuolisesti ihan jokaista vierastakin lasta, jolla alkaa mopo keulia liikaa. Tällä tarkoitan esimerkiksi muiden lasten heittelyä täyspuisilla junanvaunuilla, lyömisellä tai muulla turhan fyysisellä toiminnalla, joka voi tietää lääkärireissua. Se on selvä, että väsyneiltä ja ylikierroksilla käyviltä lapsilta hukkuu välillä käytöstavat, mutta siksi me aikuiset ollaan paikalla. 

Kaikkiaan reissu oli todella onnistunut, meillä oli tosi hauskaa ja lapsilla riittää reissusta kivoja muistoja pitkäksi aikaa. Oli todella positiivinen yllätys myös tämän kesäristeilyn ohjelma, joka riemastutti pikkuväkeä heti aamusta laivan satamaan tuloon asti. En tiedä onko viikonloput sitten kallistuneet enemmän aikuiseen bileväkeen, mutta viikolla laiva ainakin oli erittäin vahvasti lapsille suunnattu.

Kommentit (7)

Vierailija

Täydet propsit "hirmyäitiydestä"! Itse näen asian niin, että mielummin jonkun äiti komentaa kuin että leikkipaikassa tehdään kiusaa eikä kukaan puutu.

Ompas Anni kasvanut, vastahan teillä juhlittiin nimiäisiä :o <3

Vierailija

Voi tuli ihan mieleen omat lasten kanssa tehdyt laivareissut. Siellä oli ihan huippukivaa heidän mielestään ja minunkin. Lapset nauttivat täysillä. Emme olleet Viikkarilla, mutta Siljalla ja siellä oli jotain Harri Hylje -juttuja ja leikkipaikkoja joka lähtöön.

Vierailija

Myös ruotsin risteilyllä tarvitaan lapselle kuvallinen henkilötodistus, ainakin jos maihin menee! Paperit tarkistettiin kaikilta laivaan takaisin tullessa.

Alma

Pitikö puuvillatehtaan alekoodin toimia vielä tänään, kun olen nyt kolmella laitteella koittanut saada alekoodia käytettyä muttei onnistu?

Vierailija

Matkustusasiakirjoista; Ruotsiin (ja muihin pohjoismaihin)matkustettaessa vanhempiensa kanssa matkustaville alle 15-vuotiaille lapsille riittää asiakirjaksi kuvaton kela-kortti. En ollut uskoa, ennenkuin tarkistin asian ulkoministeriön tiedotteesta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat