Jos jossain hommassa voi ripustaa aivot narikkaan ja nauttia täydellisestä päänupin tyhjyydestä (ei mitään blondivitsilohkaisuja tähän eihän), niin haravoidessa. Minä yksinkertaisesti rakastan haravointia, ja sitä sorttia riittää kun pihassa on kolmisenkymmentä puuta. Jaksan edelleen vähän järkyttyä joka kerta kun mietin tätä hedelmäpuiden määrää. Meillä ei ole kuin yksi ainoa pihlaja hedelmäpuiden lisäksi, ja joku koristepuu mitä en ole vielä toistaiseksi tunnistanut.


Viime vuonna haravoin Anni kantorepussa, tänä vuonna tyttö on mukana pihatöissä niin innokkaasti, että pitäisi varmaan hankkia hänelle oma pikkuharava. Veikkaan tosin, että tämä innokkuus lakkaa siinä teini-iän kynnyksellä. Nyt ollaan myös päästy eroon siitä "syön kaiken mitä käsiini saan" -vaiheesta, niin että lapsen kanssa pystyy ihan oikeasti jo nykyään tekemäänkin pihatöitä. Kun vaan muistaa pitää ne silmät selässä, koska pikkutyyppi saa jalat alleen nopeammin kuin uskoisikaan.


Kas tässä on meidän talonpäädyn viidakko leikattuna alas. Japanintatar says byebye. Seuraavaksi kaivetaan sitten juuret veke ja katsotaan kuinka paljon sieltä ensi keväänä sikiää uusia taimia. Minusta vahvasti tuntuu siltä, että verrattuna toissa kesään tämä pirulainen tuplasi versonsa tänä vuonna.

q9lokak15

Haravoinnin lisäksi olen laitellut kukkia sinne tänne, piristämään loppuvuotta. Calluna kestää pakkasta jonkin verran, joten siitä riittänee iloa hetkeksi.



Hyödynsin kesän orvokeista jääneet tummapohjaiset ruukut, sopivat värimaailmaltaan oikein hyvin myös syksyyn. Olen aina aikaisemmin tökännyt kanervat/callunat parvekelaatikkoihin.



Myös krysanteemini ovat selvinneet ulkona hienosti, kun on muistanut nostaa niitä yöksi sisälle. Päivisin lämpötilat kohoavat kuitenkin niin korkealle että nämä kaunokaiset eivät ole lokakuusta moksiskaan.

Kommentit (2)

Toinen aivot narikkaan -työ on maalaaminen. Juuri maalaamani portaat oli aivan peestä maalata, mutta eipä ehdi ajatella mitään.. Ennemmin olisin ehkä haravoinut :)

Oi että tämä teidän pihapiiri on unelma. Heti kun tuon miehekkeen kanssa olla siinä vaiheessa, että ostetaan talo ja tehdään mukuloita, etsitään saman tyylinen talo ja pihamaa käsiin :) Vanhat talot on meidän unelma ja pientä remppaakaan ei karteta. Ja oma piha, sellainen pitää olla.

hanna
www.hannamariav.com

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011