Meillä on perheessä aika reippaanlainen kahtiajako: urheiluhullu ja liikunnanvihaaja. Ei varmaan tarvinne arvata kumpaan leiriin minä kuulun. Se, mistä mieheni kokee suurinta riemua, minä koen suurinta tuskaa. Pelkästään himourheilun ajattelu aiheuttaa tuskaa :D 

Huonompi juttu, että perheen selkäsairas olen nimenomaan minä. Ja sehän tarkoittaa, että juuri minunlaiselleni rapakunnon rajamailla olevalle säännöllinen liikunta olisi pakollista. Antaisin oikean käteni, että olisin luontaisesti osa ihanaa hikeä, ihanaa poltetta reisissä, ihanaa viherpöperöä ihanaa -kulttia. Mutta en ole. 

Koko historiastani löytyy vain yksi ajanjakso, jolloin olen aidosti nauttinut liikunnasta, ja sen myötä hyvästä kunnosta. Roller derby. Sitten jouduin polvileikkaukseen, koska rustoni menivät palasiksi juoksuharrastuksen aloittamisen jälkeen, jonka aloitin ollakseni parempi derbyssä. Ei mennyt ihan kuin Strömssössä se. 

Olen velttoillut viimeiset vuodet liikunnan suhteen kiireeseen vedoten - teenhän kahta työtä ja lapsi ja remppa ja kaikkea. Ei pysty, ei ehdi. Sitten menin töihin paikkaan, jonka alakerrassa on työntekijöitä varten oma kuntosali. Vapaassa käytössä. Ja joka perjantai toimistolla ohjattu jooga. Siinä alkoi vähän tekosyyt loppua kesken, ja punttiksen ovi tuijotti meikäläistä syyttävästi aina ohi kulkiessa. 

Joten siinä vaiheessa, kun työkaveri ehdotti jokaperjantaista aamusalia (startti klo 6 aamulla), sanoin että selvä, ilmiinnyn paikalle. Hei kuudelta aamulla salille, kyllä tästä jotain pisteitä on pakko herua? Salil eka. Tosin TGIF ei ole enää ihan entisensä. 

Punttiksen seinäkangas kuvittaa mielentilani. 

Viime perjantaina erittäin kevyen ensimmäisen saliaamun jälkeen mietin, että eihän tämä nyt niin kauheaa ollut. Masentavaa oli enimmäkseen se, että 20 kilon painot olivat vaihtuneet viiteen kiloon, joita niitäkään sain hädin tuskin sarjaksi asti. Hauis, missä olet?

Kuvittelin myös harhaisesti, että iisimpi aloitus ei tuo mukanaan ihan kauheaa kokovartalotuskaa, mutta olin väärässä. Salin jälkeisenä aamupäivänä kahden tunnin näppäimistön hakkaamisen jälkeen siirryin rentona kuin rautakanki kohti portaikkoa, ja olin vähällä kaatua naamalleni rappusiin. Jalkani kieltäytyivät kertakaikkiaan ottamasta vastaan käskyjä koukistaa polvea. Urheilu - harrastajat kuolevat portaisiin. Urheile, ja siirry käyttämään hissiä. 

Vaikka tein treenin maltilla, on tämä kokovartalojumi kestänyt nyt jo kohta viikon. Jooga, kevyet kävelylenkit tai muu palauttava nyherrys ei auta, olen totaalisen jumissa. Mutta pian koittaa taas perjantaiaamu, että pääsen toistamaan saman järjettömyyden. Ihanaa. 

Liikunnanvihaajan terveiset teille kaikille, älkää päästäkö itseänne tähän tilanteeseen. Etenkään keski-iässä. 

Kommentit (9)

Unska

Niina! I know your pain! Pitkästä aikaa salikortti taskussa ja kokovartalokipsi ekasta treenistä 😅

Jep

Mitä ihmettä, juuri aiemmin tänään kauppaan kävellessä ajattelin Liikunnanvihaaja -blogiasi, kun se jostain pälkähti päähäni. Taisi muuten tulla siitä, kun ajattelin itse olevani "imurinvihaaja". Vähän ällikkä pamahti samaiseen päähän kun nyt tuon otsikon näin :D
Lihasjumiin on muuten olemassa todella toimiva keino. Itselläni se on aina toiminut 100% kun olen sitä käyttänyt, mukaanlukien sen, kun monen vuoden pyöräilytauon jälkeen maastopyöräilin kaiken maailman mäissä 3 tuntia. Nimittäin maitohapot eliminoivat alkaaliset mineraalisuolot. Jauhe jota aikoinaan käytin ravintolisänä oli jotakin esim. tätä tuotetta vastaavaa (en muista enää nimeä) (https://foursalts.com/product/four-salt-can/). Käytin sitä siis ravintolisänä kehon alkalisointiin, ja huomasin siis sen myös eliminoivan nuo liikunnanjälkeiset maitohapot täysin. Sen jälkeen käytinkin sitä lähinnän vaan liikunnan jälkeen (tai ehkä liikunnan jälkeen illalla ennen nukkumaan menoa tms), olisinko 1-2 tl ainetta ottanut. Aamulla herätessä olo normaali ja vetreä. Viimeisen purkin loputtua asia jäi ja painui unholaan... joten kiitos muistutuksesta!

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Tuli tuossa salikeikalla vähän ikävä Liikunnanvihaajaa, missä sain sentään rutkuttaa liikunta-angsteistani oikein luvan kanssa :D Tuosta ekasta salikerrastakin olisi jo saanut aika eeppistä matskua blogiin muodossa rapakunto meets vatsapenkki, se ei ollut kaunista :D Täytyy joku palkkari käydä etsimässä, jos se edes vähän helpottaisi tätä jälkiolotilaa!

Mutta siis, imurihan on parasta ikinä! Olen ehdottomasti imurirakastaja, lempi kotihommani :D

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Ei ne muodot vaan se voima

Haha, tää kuulostaa niin tutulta jutulta. Pidin kanssa taukoa urheilusta, polvivammaisena ja sitten polveni meni niin jumiin että oli vaan pakko käydä fyssarilla -> salille kyykkäämään vapailla painoilla heti! 1kk oli silkkaa tuskaa, aivan järjetön kipu tuli kun rustottumat alkoivat parantua. Koska polven tukilihakset oli niin huonossa hapessa, säädettiin treeniohjelmaa niin että käyn vaan 2krt/vko: toisella kerralla raskas mave + kevyt kyykky ja toisella kertaa raskas kyykky + kevyt mave, jotta polvi ei menisi heti turvoksiin liikunnasta. 6kk:tta takana, viime maanantaina liukastuin etelän ensilumessa ja sain kamalan kuhmun polveen mutta siinä ei käynyt huonosti koska ne polven lihakset on vihdoinkin vähän kehittyneet ja alkaneet suojaamaan polven kuntoa. :) :) Kyllä salilla treenaus palkitsee vaikka tuntuu että tää ei oo niin mun juttu! Oon muuten huomannut että olen omalla salilla ainut nainen joka myös penkkaa ja tekee pressiä. Jokaisen salikerran jälkeen palkitsen itseni jollain herkulla esim. raakakakku tai pistaasijäde. :) Lihasjumeihin kokeile Weledan arnikki öljyä tai Vapourin balsamia. 

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Mä joudun myös etsimään polvien tukilihakset ja oikeastaan koko kropan lihakset ihan alusta alkaen, ja se ei tule olemaan kovinkaan mukava retki näillä näkymin :D mutta ehkä se ilo sieltä löytyy, kun selkäkivut kaikkoaa. "Hauska" sattuma, mä myös kaaduin työpaikan pihassa viime viikolla, kun asfaltti oli peilijäässä! Onneksi derbyn takia osaan vieläkin näköjään kaatua siten, etten täräytä päätä maahan tai riko käsiä.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Vierailija

Hyvä sinä <3 <3

Meinas tulla järkytyssydäri just viime perjantaina, kun työkaveri puuskutti ja valitti hapottavia jalkoja, kun jouduttiin kävelemään kolme kerrosväliä hissin ollessa rikki. I. WAS. LIKE. NYT!! TEE!! JOTAIN!!

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

haha mä en onneksi ole ihan tuossa pisteessä, mutta viidenteen kerrokseen ravaaminen saa ehkä jo vähän pulssia nousuun. Juoksen siis töissä monta kertaa päivässä vitoseen ja alas, enkä käytä hissiä, koska olen yrittänyt edes jollain tasolla pitää arkiliikuntaa yllä. Mut nyt, nyt tästä on suunta vain ylöspäin.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Senttu

Jee, kiva kuulla liikunnanvihaajastakin välillä. Avaudu vain täälläkin blogissa! Itselläkin takana parin vuoden tauko jumppailuista ja viime kuussa oli kuntosalijäsenyys kokeilussa, mutta vaikea sinne on lähteä. Jospa se siitä taas tavaksi tulisi...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat