Olen valvonut viime yön siihen malliin, että olo on kuin keskipäivällä herätetyllä huuhkajalla. Näytänkin ihan siltä. Unta tuli yhteensä ehkä noin puolisen tuntia ja sekin pätkissä. Toki olen ollut koko päivän työreissulla Helsingissä, vaikka aivot jäikin kotiin. Työkaveriparat ovat saaneet tänään minun suunnastani niin pahoja ajatuskatkoksia, sanasekoiluja ja muuta outoa käytöstä, että saattaisi hävettää jos ihmiset eivät olisi niin tuttuja ja turvallisia. 

Annilla oli levoton yö, ja siksi valvoin. En tiedä miksi olen virittäytynyt vieläkin sellaiselle taajuudelle, että pienikin inahdus tytön suunnasta ja olen tikkana ylhäällä. Luojan kiitos tämä ei ole normaali tilanne, vaan tyttö nukkuu pääasiassa hyvin. 

Viime yönä valvoessa ja tuskaillessa unenpuutetta tuli palattua ajatuksissa aika elävästi takaisin vauvavuoteen, kun en nukkunut koko vuonna yksiäkään kokonaisia yöunia. Unen merkitys on minulle niin suuri, että kestän melkein mitä tahansa muuta ennemmin kuin unettomuutta. En ole yhtään yllättynyt, että unenpuutetta on pidetty historiassa varsin pätevänä kidutuskeinona. Sitä se on.

Ja nyt pitää muistaa että tällä kertaa kyseessä oli vain yksittäinen yö, jonka lopputuloksena olen huuhkaja. 365 unetonta yötä oli vielä hieman eri juttu. Täytyy ihan rehellisesti sanoa, että en muista vauvavuodesta kovinkaan paljoa, koska olin niin yliväsynyt koko ajan. En voi käsittää miten olen kyennyt pitämään blogia pystyssä tuona aikana, mahtoi olla tasokkaat jutut :D kiitos teille jotka jaksoitte. 

Tämä vallitseva pimeä marraskuu ei varsinaisesti toimi piristäjänä, mutta onneksi otin pari viikkoa siiten kuvia lumisesta maisemasta pihallamme, koska näihin kuviin tekee mieli palata uudelleen ja uudelleen. Valkoinen valo tuo energiaa, vaikka kyseessä onkin vain valokuva taikka viisi: 

Tsemppiä marraskuulle tyypit, toivottavasti saadaan pian taas lunta! Ja unta. 

Kommentit (6)

Helen

No huh! Sinulla taitaa olla kyllä hyvä kunto, kun jaksoit olla unettoman yön jälkeen töissä ja vieläpä työmatkalla? Itse olen vastaavissa tilanteissa ihan kuollut ja on pakko jäädä kotiin ja vetää päikkäreitä. Tsemppiä, ensi yönä varmasti nukuttaa!

n

Voi niin tiedän ton vauvavuoden, kaikki pelkkää samaa harmaata massaa!! Tai no meillä vauvavuoden päättymisestä on mahtavat kolme viikkoa, joten eihän tää valvominen vielä ole mihinkään jäänyt. Pääasiassa mies käy nukuttamassa vauvan uudestaan kerran yössä, koska tiedetään molemmat että minä en vaan yksinkertaisesti kestä sitä enää. Siinä tuntee sellaista käsittämätöntä ylpeyttä itsestään kun karjaisee pimeässä vauvalle että ekkös saatana vois joskus nukkua. Nyt jo naurattaa mutta puolisen vuotta sitten ei kyllä naurattanu...

Nemeth

Apua.
En itse tiedä edes montako vuotta yhteensä olen valvonut lasten vuoksi, mutta en ole purkanut sitä heihin.
Mies nukkui kaikki yöt, ei olisi muuten kestänyt. Minä kestin ja minusta se kuului asiaan.
Rakastan lapsiani yli kaiken.
Miettikää ennen vanhaan, mitä se saattoi olla. Mies jos kuoli, nainen hoiti kaiken yksin. Vaikka kuusi lasta ja navetan. Niin se vain meni, oli selvittävä.

n

Kuusi lasta ja navetta, klassikko!

Vakavasti puhuen. Tottakai minäkin rakastan lapsiani yli kaiken. Molempia, vaikka tälläkin hetkellä klo 0:05 toinen on herännyt itkemään kahdesti ja toinen itkee edelleen. Tätä nykyä kun herätyksiä on enää 2-4 yössä, joskus jopa 1 tai 0!, selviän hienosti. Mies hoitaa vauvan ja minä isomman, joka herää harvemmin ja yleensä kömpii vain viereen. Vuoden 2015 heinäkuun ja 2016 heinäkuun väliin mahtui 1-2 yli 6 tunnin unijaksoa ja minut se sai kerran huutamaan vauvalle vittusaatanaa keskellä yötä. Ja kyllä, huutoitkimme sen jälkeen molemmat.

Selviäähän sitä kun pakko on. Niin on minunkin. Mutta mitään sankarinviittaa en siitä huoli. Päinvastoin vastaan "miten jaksat"- kysymyksiin että enhän minä jaksakaan. Ketä se palvelee jos aina vaan sanotaan että kyllä mummokin suoraan synnytyksestä lähti peltotöihin?

Sanje

Voisit ehkä perustaa blogille haarakonttorin "Unettomat united" , liittyisin heti ?? Unettomuus on lähes pahinta mitä voi olla, se kyllä tuntuu välittömästi olemuksessa ja ajatuksen pätkimisessä. Ei se paljon unettomana yönä lohduta, mutta usein seuraavana (tai sitä seuraavana) yönä saa univelkoja vähän kurottua umpeen. Ja jos on oikein hektisiä päiviä, niin ite oon huomannut et pienet 15 min tirsat/silmien ummistaminen iltapäivällä auttaa illalla raihoittumaan paremmin yöpuulle.

Katja_optimismia

Tämän kyllä ymmärrän. Kuulen lasten itkua vaikka olisin yksin yötä hotellissa, sitä todellakin herkistyy. Esikoinen nukkui ensimmäisen yönsä putkeen 2,5vuoden iässä ja herää edelleen väh.kerran yössä ja samalla kuopuksen vauvavuosi ja yöt... Blogin jutut ovat ehkä vielä järjellisiä kun niitä voi miettiä, mutta livenä olen vähän sekava välillä ja sanoa töksäyttelen väsyksissä. Huh. Oikein hyvää viikonloppua ja tsemppiä huonoihin öihin niin sinulle kuin kaikille muillekin valvojille! <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu