Sain hetki sitten Ranjalta kommentin, jossa hän kertoi aina välillä kärsivänsä pituuskompleksista, jonka aikana ei yksinkertaisesti pysty käyttämään korkoja. Let`s face it, jokaisella meistä on välillä kompleksipäiviä jolloin peilistä tuijottaa väärän muotoinen, pituinen tai muuten vaan inha monsteri. Joskus pelkkä näppylä poskessa riittää pilaamaan päivän.

c41
c41

Heitin Vaatehuoneen Facebookryhmälle aiheesta kysymyksen. Halusin tietää milloin teillä kaatuu ulkonäön suhteen seinät päälle ja mitkä vaatteet valitsette juuri silloin ylle. Lopputulos oli sikäli mielenkiintoinen, että osan mielestä korkokengillä korjaa ärsyyntymisen vaikkapa sitten siihen ylimääräiseen vatsamakkaraan. Toisten mielestä taas korkokengät ovat vihoviimeinen asuste huonoina päivinä.

"Kompleksipelastus on korkokengät, niinä päivinä kun tuntee olonsa ihan liian omenaksi. Korkeet korot jalkaan niin sitten on ainakin omena tikun nokassa!"

"Jos maha ketuttaa, niin sitten vaan vähän säärtä esiin, kunnon korot jalkaan (179cm löytyy omasta takaa) ja mieluiten vielä kunnon Tuksu-räpsyt silmiin. Ei katso kukaan enää mahaa!"

"Rumatyhmäpäivänä jalkaan etsiytyy korkkarit. heti tulee parempi (ja naisellisempi!) olo ja voi kävellä ympäriinsä ylvään oloisena."

Tämä on se toimintamalli, johon itsekin pyrin. Uhmakkaasti laitan kompleksipäivänä punaista huulipunaa ja korkkarit, vaikka jokainen solu kropassani huutaa maastoudu! Katoa tapettiin! Joskus silti itseinho vyöryy yli sellaisella voimalla, että jään aikomuksineni auttamatta jalkoihin. Tällöin apuun tulee musta väri ja telttamaiset vaattet. Ja ne matalat korot.

c11
c11

Mustaan ja / tai väljään vaatetukseen turvautui osa teistäkin:

"Huonoina päivinä joku maha tai jenkkikset ahdistaa, joten mustiin löysiin neuleisiin ja huiveihin on hyvä kadota :) Jalkoihin tennarit tai matalat saappaat, ei huonoina päivinä jaksa koreilla koroilla :)"

"Mustaa ja liehuvaa."

"Ballerinat ja mustat housut yhdistettynä tummaan paitaan ja iiisoon huiviin pelastavat rumatyhmäpäivinä, joskin laiskuudesta johtuen kyllä muinakin päivinä."

"Teltta päälle, hiukset lätälle ponnarille ja koetan sulautua koko päivän seinään."


c21
c21

Monella oli mainittuna myös pehmoiset lökärit, poikaystävän huppari tai muhkea huivi eli jotain isoa ja turvallista. Omalta osaltani lisään lökärilistalle Jumpinin, se on takuuvarma asu Niina nimiselle mörököllille joka murjottaa sohvannurkassa. Epävarmoina teiniakoinani saatoin piiloutua jättimäisiin isäni flanellipaitoihin viikkotolkulla, mutta onneksi grunge oli hallitseva tyylisuuntaus silloin 90-luvun alussa ja XS-kokoisen velttoilu jättipaidoissa ei erityisemmin kiinnittänyt huomiota.

"pillifarkut, joku löysä musta neule ja musta iso tuubihuivi kaulaan. Huonoina päivinä joku maha tai jenkkikset ahdistaa, joten mustiin löysiin neuleisiin ja huiveihin on hyvä kadota :)"

"Iso huppari ja pehmeät lököhousut ovat mukavat niinä rumatyhmäpäivinä kun ei onneksi tarvi poistua kotoa! Mutta jos on jonnekkin meno, niin yleensä oloni saa paremmaksi lempparikaulahuivi ja/tai iso neuletakki!"

Toisaalta myös hyväksi todetut lempivaatteet saattavat pelastaa huonon päivän, ne takuuvarmat lempimekot, joiden kanssa on aina hyvä olo. Minun kohdallani tämä toimii vain, jos kyseessä on semirumatyhmäpäivä, totaalisen katastrofin aikaan auttaa vain musta säkki. Osa teistä kuitenkin vannoi lempivaatteiden nimeen tilanteessa kuin tilanteessa:

"Valitsen jonkun niistä asukokonaisuuksista jossa oon todennut viihtyväni ja tuntevani itseni nätiks, kummasti ryhti ja mieli paranee :) Ja korothan siis pelastaa päivän kuin päivän."

"Sukkahousut, lempihame (musta, lyhyt, tähtiä, röyhelöä) ja väljähkö musta yläosa sekä KORUJA. Matalat mutta kuulit kengät. Tukka auki ja isona. Ei ahista yhtään niin paljoa :)"


c31
c31

Kuvitus: Inez van Lamsweerde, Vinoodh Matadin / Visionaire.

Rumatyhmäpäivänä normaalisti tuntuu siltä, että kaikki tuijottavat, huomaavat typerät hiuksesi ja nauravat  jenkkakahvoillesi. Mutta todellisuudessahan näin ei ole. Kamala olo on ainoastaan oman pään sisällä, eikä kukaan edes ymmärrä vastaan kävelevän tytön kärsivän rumatyhmäpäivästä. Koska muka mikä oikeasti ehtisi muuttua yhdessä yössä, noin niinkuin ulkonäöllisesti.

Onneksi keinoja näiden peikkopäivien selättämiseksi on monta, kuten jo yllä tuli todettua. Osa vetää peiton korviin ja unohtaa maailman, osa verhoutuu Muumiksi, tyyli on vapaa. Tärkeintä on kuitenkin nähdä sitä kuuluisaa valoa siellä tunnelin päässä ja tiedostaa (joskaan ei juuri sillä hetkellä hyväksyä), että mörköolo ei kestä ikuisesti. Otetaan missoksemme parantaa maailmaa positiivisuudella, kehaista kaverin kivaa kampausta tai kaunista hymyä, sillä voi pelastaa toisen päivän ja saa kaupanpäälle itselleenkin hyvän mielen. Ja ehkäpä vastavuoroisesti joku saattaa pelastaa meidän mörököllipäivämme tarjoamalla teetä, sympatiaa ja suuren viltin.

Ps. olen supertakinkääntäjä, olen ihan umpirakastunut FB-ryhmääni! Sain ihan uutta draivia tähän bloggaamiseen ja tekin tunnutte jotenkin jännästi läheisemmältä porukalta :) Ja mikä parasta, saan jatkossa niin helposti teiltä ideoita, että voin tarvittaessa jalostaa postauksia jo etukäteen Facebookin puolella tai toisaalta jättää postaamatta, jos aihe ei ota tuulta alleen. Kiitos kun osallistutte blogini tekoon, I love U!

Kommentit (23)

Tää on joku NIIN nerokas postaus.

Itellä oli just tämmöi "yhyy oon lyhyt läski omena" päivä tänään, koska menin tapaamaan kaveriani joka treenaa 4-5 kertaa viikossa, pituutta on 170 + aina jotkut 10cm korot. Siinä sitten kuka tahansa saa ahdistuksia asiasta. No sitten aloin miettimään, että mitäs sen väliä jos joku ajattelee, että mä olen lyhyt ja mä olen läski. Ei se ole kenenkään muun asia ja lähdin ulos iloinen hymy kasvoilla ja normaalit vaatteet päällä ja tennarit, koska mikäs sen väliä jos toinen on päätä pidempi, se vaan on. Yks hailee. :)

Saija

Hyvä aihe. Ja kuvat on tyylikkäitä ja oivaltavia, mutta vähän vaikea samaistua näiden hoikkien mallien kauhistukseen ja kyyneliin siitä, että on bad hair day, kun on tollanen kroppa. Heillä tuskin on tarvetta verhoutua jenkkakahvojen takia säkkeihin. Mutta jokaisella kai omat murheensa siellä peilikuvassa.

Hibsu

Luin kolmesti "saan jatkossa niin helposti teiltä idiooteilta" ja mietin että mitä hemmettiä se Niina on seonnut :DD

jenski

Hmm, minulla se menee juuri niin: LÖYSÄT KOLLARIT, TOPPI ja ISOIHANAPEHMEÄ HUPPARI. Ensikerralla kun nään loppukuusta (melkein) poikaystäväni, voisin varastaa hänen hupparinsa (joka tuoksuu häneltä!), johon aina hautautua kun ketuttaa ja potuttaa kaikki muu. ;)

jenski

Niin ja vielä... Olen jopa huimat 156cm pitkä; Jaksan välillä valittaa kuinka lyhyt olen ja näytän paksulta ja blablabla, mutta hömppäni aina muistaa muistuttaa että olen juuri sopiva tämmöisenä ja hän pitää minusta juuri tämmöisenä, eikä tarvitse ketään muuta ja se piristää minua aina kummasti. :)

Omana yhyynäytänhirveältä-päivänä pelastaa tiukat strech-farkut, korkonilkkurit tai lempitennarit ja yli-iso neuletakki jonka voi sopivasti napittaa masun peitoksi. Joskus päiväpelastajana toimii myös miesten kauluspaita tai huppari (=

Mullahan on kahdenlaisia päiviä normaalien lisäksi: ugly day ja fat day. Kun on ugly day, pukeudun just niihin korkkareihin ja mekkoihin ja laitan hiukset ja korut yms. Kun on fat day, niin silloin jotkut löysät vaatteet, tai verkkarit, ei meikkiä tai mitään.

AT

Asia on juuri niin kuin sanoit. Rumatyhmäpäivät on korvien välissä oleva kuvitelma. Sen tajuttuani ei mulla ole ollut kriisipäiviä. Oikeesti, viimeisimmästä on vuosia jo :-) En kyllä ole muutenkaan mikään tyylikkyyden perikuva. Ainahan mä hukuttaudun löysiin paitoihin ja neuleisiin :-D Rakastan niitä.

Sanna

Ihana postaus! Ja hei mä oikeasti eka luulin et olit nakuna kuvauttanu itseäsi, niin samantyylinen tukka tossa toisessa kuvassa :D

Toinen lukijatoive: esittele kaikki Parikkasi & miten olet hankkinut ne sekä vastaus kysymykseen montako paria perheeseen tällä hetkellä kuuluu! ;) Tästä saisi vaikka juttusarjan, joka kolmas päivä aina aikajärjestyksessä muutama pari! (Terveisin mustavalkoisen Camellioiden aka kaverini mukaan Kamelien onnellinen tuore omistaja <33)

Ranja

oooo mulla pieni kyynel vierähti poskelle ku luin tän postauksen alun. :) Pieni asia, mutta silti: mun kompleksikommenttini on huomioitu!

Mutta siis aiheeseen. Todella, hassuinta, et kaikki se ongelma niinä ko. päivinä on loppujen lopuksi vain päämme sisällä!! Se tunne ei katoa koko päivänä, se väijyy mörkönä olkapään takana eikä sille voi kääntää kokonaan selkäänsä. :( Ja vissiin se sit kaikilla pintaan tökkäsee sen oman ongelma kohtansa, jota alitajusesti miettii myös niinä hyvinä päivinä...

Tykkään pukeutua rumatyhmäläski-päivinä johonkin rentoon ja sellaseen mistä pidän. Mikä tuntuu hyvältä ja pehmeeltä iholla eikä kiristä. Sillo tuntuu, ettei olisi ihan niin isomassuinen tai megapyllyinen. Mut korkkarit voin kuitenkin vetästä jalkaan, jollei oo menossa se pituuskriisi aikakausi. Jos on niin niinä päivinä mä todella vältän ainakin niitä korkoja. Jos ne vedän jalkaani, olo on kömpelömpi kuin ensimmäistä kertaa korkokävelyä kokeilessani... norsu posliinikaupassa.

Jännittävintä, että en ole koskaan kuullut, että miehillä tällaisia päiviä olisi. Ja jos yrittää selittää, millainen päivä on rumatyhmäläski-päivä, niin vastaus on "ainahan sä oot yhtä kaunis" tai "et sä yhessä yössä rumemmaks koskaa oo muuttunu". .... mmm niinpä, selittäisikö joku sen meidän kieroutuneelle järjen juoksulle ja itsetunnolle?

Rose

Aivan ihana postaus, luin hymyillen ja olen nyt entistä paremmalla tuulella :)

Suosikkiblogi<3

Huh, olipas räväkköjä/pysäyttäviä kuvia...kontrasti tosi vahva vaikka tietysti asiakin totinen... Mutta oikeesti, onko huononakaan päivänä bad-hair-fiilis noin syvältä...vai meneekö meiltä nykynaisilta jo kaikki sisäinen pahoinvointi ulkonäköseikkojen piikkiin? Jotenkin tuntuu, että ilo kauniisti/omaksi-iloksi pukeutumisesta menee ihan hakoteille, jos sillä pitää yrittää korjata kaikenlaista mentaalipahoinvointia.

Ihana postaus, kiitokset siitä! Kaipa meillä kaikilla on ne omat huonot päivämme, vaikka aina tuntuu, että itse on vaan se jolle ne rumapäivät sattuu.

oikestiruma

Voitte kuitenkin lohduttautua sillä ette kuitenkaan oikeasti ole rumia. Jos olisitte, niin saisitte kuulla siitä koko ajan kaikkialla (koulussa, töissä, kadulla, kotona) ja luultavasti teitä kehotettaisiin tappamaan itsenne. Eikä teillä olisi kavereita tai seurustelukumppaneita tuskin yhtään.

Tuskin saisitte töitä tai ette edes haluaisi töitä, koska joutuisitte olemaan tekemisissä ihmisten kanssa (jotka kiusaisivat/syrjisivät). Olisitte masentuneita ettekä välittäisi mitä vaatteita teillä on päällä, koska ruma ihminen ruma niin designvaatteissa kuin halpisvaatteisa.

Mutta jos teillä on läheisiä ihmisiä, jotka haluaa viettää teidän kanssa aikaa, niin teillä ei ole mitään hätää ettekä siis voi olla kovinkaan rumia.

Nimim. Rumaksi syntynyt, syrjitty ja yksinäinen.

saara

miksimiksi kahessa kommentissa kummassaki oli että "Huonoina päivinä joku maha tai jenkkikset ahdistaa, joten mustiin löysiin neuleisiin ja huiveihin on hyvä kadota :)". HUOMAANNÄÄÄRSYTTÄÄ

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011