Monen sattuman kautta päädyimme kuukausi takaperin kapuamaan siskoni kanssa Highgate Hillin päälle. Oli synkkä ja myrskyinen yö... iltapäivä, ja tunnelma oli oikeastaan mitä parhain viktoriaanisen hautausmaan tutkimiselle. Ikimuistoisesta vierailustamme voit lukea enemmän täältä jos et tiedä mistä parhaillaan kirjoitan, sillä tämä postaus on jatko-osa. 

Syy miksi palaan aiheeseen on kirja. Sain joululahjaksi Audrey Niffeneggerin Hänen varjonsa tarinan. Niffeneggerin esikoisteos Aikamatkustajan vaimo saattaa olla tuttu laajemmalle yleisölle, myös elokuvan muodossa. Hänen varjonsa tarina kietoutuu upeasti Highgaten hautausmaan ympärille, joten on ehkä ymmärrettävää miksi tämä kirja oli minulle must read.

Kirjan päähenkilöt asuvat aivan hautausmaan kyljessä, ja ovat vahvasti tekemisissä Highgate Cemeteryn kanssa muutenkin, toimimalla esimerkisi oppaina. Oli melkein hämmentävää lukea kirjaa joka sijoittuu niin suoraan juuri sinne, missä itse vasta vieraili.

Highgate on alueena ihan toisesta maailmasta kuin hektinen Lontoon ydinkeskusta, vaikka se sijaitseekin vain puolen tunnin matkan päässä Oxford Streetiltä. Aluetta leimaa erittäin korkea mäki, Highgate Hill, joka on jalankulkijoille melkoinen urakka mutta näköalat palkitsevat kyllä. Highgaten hautausmaa on osittain juuri tämän näköalan vuoksi ollut viktoriaanisen ajan muodikkain vaihtoehto. 1800-luvun lopulla kaupallisten hautausmaiden piti kilpailla suosiosta ja yli Lontoon aukeava maisema oli taatusti hyvä kilpailuetu.

Alueen arkkitehtuuri ja yleinen tunnelma on arvokas ja vanhahtava, mutta sympaattisella tavalla. Keskeltä katua voi löytää esimerkiksi englantilaisista kansantaruista tutun kissan patsaan. Whittington's Cat partioi Archway-metroaseman lähellä.

Jos suunnittelette vierailua Highgaten hautausmaalla, suosittelen kävelyretkeä metroasemalta ylös mäelle. Matkan varrella on pieniä kauppoja, pubeja, puistoalue ja varsin mukavasti nähtävää myös talojen suhteen. Muutama tönö oli kuin suoraan satukirjan sivuilta, ne mystiset synkät kallellaan olevat talot joissa noitien väitetään asuvan.

Hänen varjonsa tarina –kirja sijoittuu edellä kuvattuun Highgateen. Kun lapseton Elspeth-täti kuolee, hän testamenttaa omaisuutensa kaksoissiskonsa kaksostyttärille, Amerikassa asuville Julia ja Valentina Poolelle. Ehtona omaisuuden siirtymiselle on se, että tytöt muuttavat tätinsä asuntoon Highgaten hautausmaan reunalle vuodeksi.

Seikkailusta innostuneet tytöt eivät kuitenkaan muuta täysin tyhjään asuntoon, sillä heidän seurassaan on Elspeth-tädin haamu ja lisämausteen soppaan tuo tädin entinen kumppani, Highgate Cemeteryn opas Robert, joka asuu alakerran asunnossa. Elspeth ei ymmärrä miksi hän on asuntonsa vankina jonkinlaisessa välitilassa, kykenemättä kommunikoimaan siskontyttöjensä kanssa. Pikkuhiljaa hän keksii keinoja viestittää tytöille, että he eivät ole asunnossa kaksin.

Kirja on yli puolen välin todella mielenkiintoista luettavaa, ja siinä olisi ollut ainekset täydelliseen kummitustarinaan. Ihan erityisesti tunnelmoin kuvauksia Highgaten hautausmaasta ja sen monista tarinoista, ainakin Niffenegger on tutustunut aiheeseen kunnolla. Moni näistä kertomuksista oli jäänyt mieleen myös opastetulta kiertokävelyltä, joten kirjaa lukiessa pystyin siirtymään käytännössä suoraan tapahtumapaikalle.

En tiedä onko kirjailijalle tullut liian kiire kirjoittaa Hänen varjonsa tarina loppuun, sillä viimeinen kolmannes alkaa mennä plörinäksi. Ensinnäkin lopputulema on ennalta-arvattava, ja kun sen tajuaa, se alkaa häiritä lukemista. Hyvässä kirjassa tunnelma tiivistyy loppua kohden siihen malliin, ettei lukija malta laskea teosta näpeistään, mutta tässä tapauksessa teki mieli jättää kirja lopullisesti kesken heti kun tajusi mistä on kyse. Liian monta dramaattista juonenkäännettä ahdettuna liian pieneen sivumäärään tekee hommasta sekavan ja loppu lässähtää kuin pannukakku.

Tämä ei silti estä suosittelemasta Hänen varjonsa tarinaa, erityisesti jos olet käynyt tai suunnittelet käyntiä Highgaten hautausmaalla. Jos olet menossa Lontooseen, suosittelen lämpimästi Highgatea.

Kommentit (2)

Mgi

Highgate hautausmaan vinkki oli hyytävän hyvä, kiitos!! Kävin siellä jokunen viikko sitten suosituksestasi :) Olen asunut Lontoossa useamman vuoden, mutta jotenkin onnistunut olemaan täysin tietämätön Highgatesta.. Kaikkea sitä oppiikin vielä :D Kirjoitin myös kirjan nimen ylös, lässähtävä loppu tai ei, mielenkiinto kuitenkin heräsi :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010