Aika taas päivittää lukulautasta. Sateinen synkkä ilma suorastaan pakottaa käpertymään sohvannurkkaan höyryävä kahvimuki kädessä (tai punaviinilasillinen mmm...) ja avaamaan kirjan.

Ensinnäkin. Minä olen todella ennakkoluuloton lukija, luen ihan kaiken sarjiksista 1500-sivuisiin järkäleisiin. Ihan. Kaiken. Mutta tietyt, yleensä leffoista johtuvat, ennakkoluulot ovat jopa kaikkiruokaiselle minulle lähes mahdottomia karistaa. Ilman ystävän "hellävaraista" vinkkailua (ja kirjan kirjaimellista tunkemista käteeni) en olisi ikinä lukenut tätä upeaa teosta.

Niina: En. Hyi joku vampyyri-pattinson lässykirja.

Mona: Nyt hitto luet tän kirjan ja unohdat noi sun typerät Pattinson patoumat, sillä jätkällä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa, onko selvä?!

Niina: En.

Mona: Luet!

Niina: En...

Sanomattakin selvää, että tämä väittely päätyi Mona-Niina, 1-0. Mutta nyt olen aika onnellinen häviäjä, Vettä Elefanteille (Sara Gruen) on kerta kaikkiaan upea kirja. Ihan mieletön itseasiassa. Pääosin 1930-luvun kiertävään sirkukseen sijoittuva kertomus vie lukijan mukanaan niin totaalisesti, että sen lukee yhdeltä istumalta. Kirjaa ei vain malta päästää käsistään. Onneksi se on lyhyt (reilu 350 sivua), että ei tarvitse valvoa paria vuorokautta putkeen. Näinkin minulle on käynyt. En kerro teille kirjasta hiiskaustakaan, vaan kehoitan yksinkertaisesti lukemaan sen. Ja unohtamaan Pattinsonin naaman. Kehittäkää Jacobille (ahhah team Jacob ftw!) kasvonpiirteet ihan itse.


*seuraavat 2 kirjaa on saatu blogin kautta*

Lopettelin juuri suomalaisen Vera Valan dekkarin Kuolema Sypressin Varjossa, joka oli kuin aikuisen naisen Neiti Etsivä. Dekkarin etsivätär Arianna on nuori leski, joka päätyy selvittämään pienessä italialaiskylässä tapahtunutta murhaa. Kyläyhteisössä paheelliseksi viettelijättäreksi leimatun amerikkalaisnaisen, Lilyn, murha on saanut koko kylän sekaisin ja jokaisella paikallisella tuntuu olevan jotain tekeistä asian kanssa. Tämä kirja toi niin mieleen lapsuuden Neiti Etsivä -kirjasarjan fanaattisen ahmimisen, että olen ihan fiiliksissä vieläkin. Rakastan dekkareita, rakastan Italiaa, lisää tätä kiitos.

Olivia-lehden toimituspäällikkö Anna-Kaari Hakkarainen lähetti minulle esikoisromaaninsa nimeltä Verkko. Kirja on aina iloinen ylläri, lukeminen on minulle suunnilleen yhtä tärkeää kuin hengittäminen. Verkko on kuvaus siitä, millaista olisi elää Suomessa 1970- ja 1980-luvulla, jos Neuvostoliitto olisi miehittänyt Suomen toisen maailmansodan jälkeen. Koska luen fanaattisesti Neuvostoliitto ja kylmä sota -aiheisia romaaneja, odotan tähän kirjaan pureutumista todella paljon. Pureutuminen alkaa än-yy-tee NYT!

Viimeisenä lukulautasella tamperelaisen Salla Simukan Jäljellä. Oletko koskaan toivonut, että kaikki muut ihmiset vain katoaisivat? Kannattaa varoa mitä toivoo. Jäljellä on vuorossa heti Verkon jälkeen.

**

Sateisen mukavaa viikonloppua kaikille!

Kommentit (22)

Henna

Höh, olisin lainannut metsosta eilen vettä elefanteille, mutta ei löytynyt! Sullakos se olikin;)

Kerttu

itse yllätyin positiivisesti myös leffasta, en odottanut mitään kovin hyvää settiä mutta se olikin aika kivalla tavalla hyvä leffa.

Täytyykin laittaa tuo Vettä Elefanteille lukulistalle! Mä en taas ole ollenkaan ennakkoluuloton lukija, ja sen vuoksi nuo muut sun lukulautasella olevat kirjat ei houkuta :D Olen tänä syksynä lukenut enemmän kuin koskaan, sillä työpaikkani yhteydessä sijaitsee yksi Turun kirjastoista. Ihan mieletön etu saada työkaveriksi kirjastontäti :) Nyt on takana Oksasen Puhdistus, Tervon Layla ja juuri tänään saamani ihan tuore Pulkkisen Vieras, ei ehtinyt edes hyllyyn kun osuin oikeaan aikaan paikalle! Ei muuta kun lukemaan... :)

Vera V.

Ihana kuulla, jos kirjasta on ollut iloa syksyisiin iltoihin! Minulle oli haukuttu Vettä elefanteille -elokuvaa, joten olen epäröinyt kirjaankin tarttumista, mutta pitänee luopua itsekin omista ennakkoluuloista ;) Tämä on kyllä huikea kirjasyksy, niin paljon huippukiinnostavia kirjoja, että Suomenreissuilla ostamani eivät enää mahtuneet muutehnkin pullistelevaan matkalaukkuun, vaan olen joutunut lähettämään niitä postissa :) Yöunet ovat kärsineet, kun yritän löytää aikaa myös niiden lukemiselle, mutta matkat mielikuvituksen maalaamiin maisemiin ovat pienen väsymyksenkin arvoisia :)

Tuulia

Heippa, toinen intohimoinen lukija täällä!

Sie taidat pääosin ostaa kirjat aina omaksi? Vai käytätkö myös kirjastoa?

Ihan mielenkiinnosta, omakin kirjahylly alkaa nimittäin uhkaavasti täyttyä. On ihanaa, että voi "omasta kirjastosta" valita uudelleen ja uudelleen luettavaksi jonkun lempparin. :)

Olipas mukava lukea kirjapostausta täälläkin. Hieno pino! Ehkä uskallan kokeilla tuota Vettä elefanteille kirjamuodossa. Ei se leffa nyt niin kamala ollut, mutta ei kyllä houkutellut lukemaankaan.

Hah! Mä oon niin ässä kyllä kun tiedän heti että mistä tykkäät ;) Mut onneks tungin kirjan sun käteen.. Pattinsonista huolimatta :D

Veera

Neiti Etsivä- kirjat oli munkin lemppareita joskus alakoulussa! Muistelisin, että luin sarjan kirjoja n. 90 kappaletta. Äitinikin oli Neiti Etsiviä nuoruudessaan lukenut.
T. Veera 15v.

Edelin

Luin ite just tuon Jäljellä-kirjan ja en malta oottaa että jatko-osa tulee kirjastoon. Normaalisti en tykkää suomalaisesta nuortenkirjallisuudesta, tuo kuitenkin yllätti. :)

Tahdon nyt vain mielenkiinnosta kysyä, oletko lukenut Sofi Oksasen Puhdistuksen? Ja jos olet, mitä mieltä olit kirjasta? Ja jos et, niin suosittelen lämpimästi, itse olen lukenut nyt 1/3 kirjasta parin päivän aikana, en ole malttanut pysyä kirjasta erossa. Se vain on niin hyvä ja mukaansatempaava!

Agatha

Vettä elefanteille oli kyllä tosi hyvä kirja, vaikka mulla on tuo sama Pattison-kammo. Onneksi en ollut nähnyt elokuvaa ennen kirjan lukemista, ja nyt lukemisen jälkeen en todellakaan aio sitä katsoa, koska en osaa kuvitella kirjan päähenkilön tilalle tuota teiniällötystä :)
Mutta joka tapauksessa suosittelen minäkin muillekin tuota kirjaa.

essi

jos pattison on huono yhdessä leffassa, ei se tarkoita että se olis kaikissa. monet muut pattisonin leffoista on olleet upeita, ei kannata olla liian ennakkoluuloinen!

Laura

Vettä elefanteille on kyllä ehdottomasti yks lempikirjoistani. Ja Pattinsonista huolimatta yllätyin leffastakin tosi positiivisesti :D

J

Vettä elefanteille odottaa lukemista. Itse asiassa näin elokuvan viime vuonna, eikä Pattinson ollut minusta yhtään häiritsevä (en tosin ole katsonut Twilight-hömppää), vaan sopi elokuvaan kuin nenä päähän. Enkä ole siis edes fanittanut kyseistä henkilöä, eli en ole puolueellinen. :) Sitä vaan, että jos ei ole niin voimakkaita antipatioita tai siitäkin huolimatta, kannattaa katsoa elokuvakin. Paitsi eihän se kirjan tunnelmaa voi korvata. Itse vaan pidin näin kirjaa lukemattomana elokuvan tunnelmasta kovin.

Tuo Vettä elefanteille on oikeasti loistava! Luin sen ahmimalla (oli niiin hyvä) muutamaan tuntiin nyt lomamatkalla ja voisin lukea heti uudelleenkin - sen verran hyvä oli. Niin... Sanoinko jo että se oli hyvä...? :D

Jeij

Tästä postauksesta rohkaistuneena luin Vettä elefanteille, ja se oli ihan järjettömän hyvä!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011