Miksi jonain aamuna herätessä otsatukka tuntuu siltä, kuin se olisi kasvanut yön aikana viisi senttiä? Eilen näin mielestäni vielä ihan hyvin, kun taas tänään näkökykyä on estämässä tumma hiusrintama.Tai sitten olen nukkunut viime yön naamallani, liiskaten samalla hiuksia nostattavan pyörteen matalaksi.

En sano että perkeleen lumisade, mutta tiedätte mitä ajattelen. Vastapainoksi valkoiselle moskalle keväinen mekko.

i2
i2

Mekko - TopShop

Saappaat - Finsk

Laukku - matkamuisto Tunisiasta

i3
i3
i1
i1

Kokeilin tässä viikonloppuna liharuokintaa Nöpön kanssa. Jauhelihalla aloitettiin, lautanen lattialle. Kissa juoksi riemuissaan paikalle (tonnikalaatonnikalaatonnnnnikalaaaaa), lautasen viereltä kuului nuuhnuuh, sydämistynyt vilkaisu emäntään, täyskäännös ja häntä pystyssä keittiöstä ulos. Ok, katti ei mennyt helppoon.

Seuraava strategia. Söin itse pöydän ääressä ja tokihan katti juoksi viereen kerjäämään. Nöpön tapauksessa kiehnäystä jaloissa, jumalaton kehräys ja mau mauh -käskytys. Ovelana tarjosin tällä kertaa kädestä jauhelihaa (kaikki muu kuin oma ruoka on superjee!). Kissan puolelta epäluuloinen nuuhnuuh, sydämistynyt vilkaisu emäntään, täyskäännös ja puuhkahäntä pystyssä keittiöstä ulos. Nöpö - Niina, 2 - 0.

Uusi yritys. Jauhelihaklöntti naksujen sekaan ruokakuppiin, kupin helistäminen (jee uutta ruokaa jee), kissa ravaa paikalle. Epäluuloista nuuhkutusta kupilla. Jauhelihat tuupitaan kupista ulos. Mielenosoituksellinen naksujen rouskutus emäntää samalla murhaavasti vilkuillen. Gaah!

Neljännessä erässä emännällä palaa hermo nuuhkuttamiseen. Kissalta suu auki, jauhelihaklöntti sisään. Kissalta loukkaantunut tuijotus ja järsjärs. En tiedä mikä lamppu tuolla nirsoilevalla pikku pirulaisella syttyi yhden köntin jälkeen, mutta sen jälkeen jauhelihat katosivat lautaselta nopeammin kuin ehdin kissaa sanoa! Wuppiduu ja voitto kotiin! Kärsivällisyys my ass, joskus tehokkaammat keinot tuottavat halutun lopputuloksen :D Ei tuota ongelmia ainakaan jauheliha tästä eteenpäin.

Kommentit (41)

Sanni

Elukat on kyl niin hauskoja noitten ruokanirsoilujensa kanssa! Meillä on kaksi rottaa ja luulis, että niitten kitaan uppois ihan mikä vaan.

Mutta ei. Ruokakiposta kaivetaan aina ensiksi pois ne muka pahat naksut ja heitetään siihen ympärille. Sitten tulen minä ja heitän naksut takaisin ruokakippoon. Seuraavalla kerralla otukset ovatkin astetta fiksumpia ja heittävät ruuat suoraan pinnojen välistä lattialle asti. Oikein arvattu, että sieltä asti en rupea niitä enää takaisin noukkimaan! :D

Voin kyllä niin kuvitella Nöpön maneerit, kun se kävelee ylpeänä pois ruokakipolta!

Terhi

Jos kisusi tykkää viilistä tai kermaviilistä, niin sekoitas sitä vähän jauhelihan joukkoon. Meillä nuorin tyttö kierii innostuksesta, kun saa kyseistä mössöä :D

Liharuokinnalla kun kaikki kisut ovat ja koko lihaa syövät niin tuo jauheliha on vähän erilaista herkkua :)

NEITiii

Kissani rakastavat seitiä! Siis normipakastesei, sulata mikrossa ja tarjoa - molemmat odottelevat mikron oven aukeamista rääkyen ja kiertämällä kehää... Myös viljapossun suikaleet maistuvat, mutta suurinta herkkua on maustamattomat kanasuikaleet! Harmi että ovat niin tyyristä tavaraa, mieluustihan noilla rakkaille karvanassukoille tarjoisi aina sitä mistä ne eniten pitää.

Sopiipa hyvin tuo haaleanvihreä tummien hiusten kanssa, raikas ja hempeä.

Itselle jotenkin minttujätski on vaikea väri.

Voi, ihana nöpö :D (ja ihanat Finskit sulla!!)

Mun veljen toinen käärme on myös tosi nirso. Lemmikkikäärmeethän syö lähinnä hiiriä ja rottia, mutta tämä kyseinen kuningaspyton nimeltä Elmeri ei suostu syömään mitään muuta kuin valkoisia jyrsijöitä. Harmaita ja ruskeita on koitettu, mutta ne ei Elmerille maistu. Rotan tai hiiren pitää olla ehdottomasti valkoinen. Elmerin joululahja, gerbiili, oli täten myös totta kai valkoinen :D Toinen kärmes, Kyösti, sen sijaan suostuu syömään minkä värisiä elukoita tahansa.

Kisu

Kuulostaa todella tutulta. En vaan ole ikinä tuota konstia uskaltanut kokeilla, kun oon ajatellut, että mokomat elukat ei sen jälkeen koskisi ruokaansa enää viiden metrin kepilläkään :D Mutta pitääpä seuraavan kerran napata kissa kiinni.. Mä väsytin toista kissaa kaksi viikkoa, ennen kuin suostui syömään parempaa ruokaa. Toinen ei syö vieläkään, joten sille on sitten laadukkaita raksuja, mutta oon päättänyt, että vielä senkin napaan uppoaa.

Nää Nöpöä jollain lailla koskevat postaukset on ihan parhaita. :---D <3 Yritin tässä just epätoivosesti pidätellä naurunpyrskähdyksiä. Nätti asu muutes!

heisi

Jauheliha on meilläkin jostain syystä tosi epäilyttävää. Menee melkein huonoiten alas lihoista (mutta menee kuitenkin alas pitkän mulkoilun jälkeen).

Kannattaa kokeille porsaan sydäntä tai broilerin fileesuikaleita. Lähes kaikki tuntemani kissat ovat ihan hulluna noihin. Varsinkin possun sydän kelpaa kyllä aina :)

Maikki

Meidän kissa söi vuosien ajan pelkästään raksuja.

Nyt hyväksyttyjen ruokien listalle on päätynyt jo keitetty sei (seiti?) ja kanaSheba, jee!

Ninni

Seitiä ja maustamattomia raakoja kananfilesuikaleita kannattaa kokeilla. :) Mun Vilmalle kananfile on ainut ruokalaji, jota syödään lautanen kiiltävän tyhjäksi. :D

Aivan ihana tuo mekko! Oon jo pitkää halunnu tehdä jonku tuon tyylisen IHA ITE :) mut ei taida taidot riittää...

ella

Hauskaa, että edes jauheliha lopulta kelpasi :) Jauhelihan hoksaaminen syömäkelpoiseksi tai ylipäätään ruuaksi oli jostain syystä haastavaa myös omalle kissalleni, joka sentään syö kaikenlaista lihaa (paloina) suurella mielihalulla.

Sitruuna

Kissoillahan on paljon parempi hajuaisti ja ne syö periaatteessa vaan ihan tuoretta ruokaa, eivät siis luonnostaan ole raadonsyöjiä. Oon huomannu, että se onko liha/kala tuoretta vaikuttaa myös hurjasti. Kun niinhän väitetään, että moni jauheliha jota myydään ei ole enää ihan tuoreinta, vaikka ei vielä pilalla olisikaan. En tiedä sitten vaikuttaako tämä jotenkin.

Kokeile sydäntä. Se on suurinta herkkua meillä! Oon kuullut myös, että jotkut kissat syö lihaa helpommin jos sen käyttää mikron kautta. Ei niin että lämpenee tai kypsentyy, mutta se jotenkin voimistaa hajua tms.

Kannattaa taistella ja kokeilla kaikkea! Meillä toinen kisu on ihan naksunarkkari ja jos itse saisi päättää ei varmaan mitään muuta söis. Mutta sitkeä säännöstely ja muiden ruokien tarjoaminen tuottaa tulosta.

Rapsutuksia ihanalle Nöpölle! :)

Rytsis

Ainiin meidän nirso kissa söi himona munuaista. Se piti kyllä ite palastella saksilla, oli aika ällöttävää. Mutta hyvin upposi.

Jenna

Eikä! Meillä oli sama homma kissan kanssa, kun se tuli, tosin aikalailla käänteisenä :D Ei suostunut syömään MITÄÄN. Ei mitään. Pieni pentu eikä syö, ihmeteltiin kovasti. Odoteltiin päivä, eikä vieläkään. Mutta sitten kun tarjottiin jauhelihaa, sitten maittoi kaikki mahdollinen, raksut ja purkkimuona mukaanlukien :) Vähän nirso kissa siis. Ei vaan, kasvava kissa, syö isommankin kissan ruoat. :)

Muakin kovasti hymyilytti kun luin tätä :) Ja mäkään en vaan tajua miten se otsatukka on toisinaan silmillä ja toisinaan juuri sen pituinen kuin pitääkin. Voiko pituus vaihdella yön aikana? :D

Päivi

Nöpö vastaan jauheliha -juttu oli mahtava piristys tylsään iltaan. Varsinkin tuo "Kärsivällisyys my ass..." -kommentti kruunasi totaalisen naurunremakan :'D

Piti vaan päästä _lihan_ makuun! ;)

Tosi ihana postaus, tuli hymy ja ikävä omaa vanhempien luona majailevaa karvahanuria.

pööpö

Jee hyvä homma! Meillä on myös tuo keino käytössä yhden nirsomman kissan kanssa. Suu auki ja pieni palanen suuhun, johan alkaa ruoka maistua. Suosittelen seuraavaksi kokeilemaan possun sydäntä, se on meillä ainakin kaikkien kolmen mirrin superherkkua.:)

Marika

Meidän kissa ei syö jauhelihaa, vaikka se olisi viimeinen vaihtoehto. Ei vain mene. Sen sijaan naudanlihasuikaleet käyvät. Tuntuu hupaisalta mennä halliin ostamaan se sata grammaa lihaa ohuina suikaleina - ainoat lihat, joita meidän talouteen hankitaan. Panen pikku erissä pakkaseen ja tarjoilen silloin tällöin yhden satsin sulatettuna. Luulen, että nirsous on tuoreudesta kiinni. Jauheliha aiheuttaa pöyristystä, mutta ne suikaleet ei, joten ei siis hankita jauhelihaa suotta hukkaan heitettäväksi. Parasta neidin mielestä on silti seiti. Kun keitän sitä, kissa kiipeilee kehräten hartioillani ja missä tahansa, mistä näkee parhaiten kattilaan.

Leppis

Joo, ei meilläkään uppoa perusjauheliha - luomua sen olla pitää. Hippasen arvokasta tavaraa kissanruuaksi... :D Mutta mainiota, että karvakorva pääsi lihan makuun. Siitä se lähtee! Kohta se haluaa jäystää vaikka mitä sitkeyksiä ja rouskuttaa luisia lihoja.

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Leppis, en tajunnut edes mainita että luomujauheliha oli tottakai kyseessä, ja tästä päästäänkin pikku dilemmaan meikäläisen kohdalla eli mistä helvetskistä löydän luomukanaa! ahdistaa jos joudun ostamaan kissan vuoksi tehotuotettua broitskua tms. :/ onko täällä ketään luomuttajaa paikalla joka osaisi neuvoa eettisille kissanruoka-apajille? Kissa syö nimittäin kohta paremmin kuin minä :DD

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

emilý

Suorastaan palvon tuota mekkoa! Saipahan harmaan tiistain ensimmäisen kunnon hymyn kun tuota Nöpön juttua luin :)

Huippua, että välität eläinten oloista ja valitset luomulihan. Tekisin itse kasvissyöjänä samoin, jos omistaisin kissan. :)

annepa

Luomukanaa ei ole Suomessa myynnissä tietääkseni, mutta eettisesti tuotettua kananpoikaa (tai kukonpoikaa!) on. Se on niin kallista että en osta sitä kuin ehkä pari kertaa vuodessa. Luomubroileria ei tietääkseni ole olemassa O_o

Terhi

Kannattaa kysyä erilaisia lihoja kauppahallista Nygreniltä. Kaverini käy kokonaan hakemassa sieltä lihat kissoilleen, joita on kolme. Kuulemma saa kaikenlaista lihaa kohtuuhintaan.

Emmy

Kokeilepa jauhettua sydäntä (esim. possun) raakana. Omat nirsopyllyni syövät sitä ihan onnessaan, vaikka moni muu niiden mielestä epämääräinen mössö ei kelpaa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.