Saku:

Siri Pettersenin Korpinkehät -trilogian päätösosaa, Mahtia, odotettiin meidän taloudessa kuin joulua. Jäihän edellinen kirja (Mätä) tilanteeseen, jossa päähenkilö Hirka lähtee vihdoin ihmisten parista toiseen maailmaan, Dreysiliin, tapaamaan oikeaa perhettään. Dreysilin asukkaita eli “kuolleina syntyneitä” on tähän asti pidetty melko hyvin salaisuuksien huntujen takana, joten janosimme lisätietoja jo aika malttamattomasti. Ja oh boy, sitä sai mitä tilasi. 

Mahti on aiempia kirjoja virtaviivaisempi ja tiiviimpi lukupaketti. Kotona keskustelimme johtuuko tämä tuoreen kirjailijan taitojen kehittymisestä projektin edetessä vai onko se tarkoin harkittu tyylikeino. Niina on vankasti ensimmäisen takana ja minä haluaisin uskoa toiseen vaihtoehtoon. 

Jos Mätä oli todella erilainen Odininlapseen verrattuna, niin Mahti taas tuntui enemmän paluulta ensimmäisen kirjan tunnelmiin. Mikä varmasti eniten johtui miljööstä eli paluusta ihmisten parista takaisin fantasiamaailmaan. Pettersenin lahjakkuus näkyy siinä, miten helposti hän taikinoi selvät ikoniset popkulttuuri-vaikutteensa yhteen ja tuloksena on silti omaperäinen ja viihdyttävä tarina. Mikä kummallisinta, en lainkaan vaivaantunut kirjan filosofisista pohdinnoista ja johtopäätöksistä. Jonkun mielestä varmaankin tekotaiteellista mukasyvällistä jorinaa, mutta minulle toimi enkä pitänyt tarinaa falskina. Nykypäivänä on varmasti ihan terveellistäkin muistuttaa ihmisiä siitä, että asiat ja ihmiset eivät ole mustavalkoisia eikä kannata olla liian ennakkoluuloinen.

Ennen kaikkea Mahti on kirja faneille. Uskon, että suurin osa on tyytyväinen tapaan millä tarinat viedään loppuun. Kysymyksiin vastataan ja mysteerit ratkotaan. Ei tosin kaikkia, joten eiköhän jatkoa seuraa. Kirjan loppu oli tyydyttävä, ja jos se kuitenkin oli tässä, niin olen viihdytetty ja jään sormet ristissä odottamaan, että leffat tulee ja tulee hyvinä.

***

Niina:

Meillä tosiaan oli käsillä aikainen joulu, kun Mahti-kirjan arvostelukappale (saatu blogin kautta) saapui. Koska emme päässeet armaan mieheni kanssa yhteisymmärrykseen kumpi lukee kirjan ensin, luimme sitä samaan aikaan omilla kirjanmerkeillä. Saku toki onnistui tipauttamaan minun merkkini aina silloin tällöin, niin että puhisin sivuja plaraten eräänkin kerran :D

Mahdin luettuani minulla oli kunnon valaistumisen fiilis, että kahden ensimmäisen osan hieman epäselviksikin jääneet juonenkäänteet oli nyt avattu kunnolla. Odininlapsi ja Mätä olivat kirjoina todella erilaisia, niin että välillä kävi mielessä notta onko tässä lukemassa enää samaa trilogiaa lainkaan. Minua tämä tyylikeino miellytti aivan valtavasti, etenkin nyt, kun ymmärrys on kasvanut päätösosan myötä. Pettersenin kirjoissa ei tule kertaakaan sellainen olo, että lukee yhtä liiallisuuksiin pitkitettyä kirjaa joka on haluttu venyttää kolmeen osaan. Viisaudet tarinan taustalla aukenevat sopivassa tahdissa ja lopulta tarina nivoutui järkeväksi kokonaisuudeksi. 

Hirkan lähtö omiensa pariin oli niin kiinnostavaa luettavaa, että käytin jokaisen mahdollisen minuutin kirjan ahmimiseen. Olen vahvasti sitä mieltä, että kirjailija vain yksinkertaisesti kehittyi kirjoja kirjoittaessaan siihen pisteeseen, että viimeinen osa lähti oikein kunnolla lentoon. Mahti oli eheä ja kulkeva kokonaisuus, enkä toivo tarinalle jatkoa (toisin kuin mieheni). Hirkan tarina sai päätöksen. 

Oli todella virkistävää lukea pitkästä aikaa toimiva fantasiakirjasarja. Mutta mistä löytyy seuraava? Tämä lukukokemuksen jälkeinen tyhjiö on aina yhtä karu, kunnes löytää seuraavan tarinan mihin uppoutua. 

 

Kommentit (1)

Sanzu91

Itse olen nyt lukemassa tulen ja jään laulu sarjaa. Olen nyt toisessa kirjassa Kuninkaiden koitos. Kirjoja taitaa olla yhteensä sen kuusi jos oikein muistan. Game of thrones pohjautuu näihin kirjoihin. Onneksi en ole koskaan kyseistä sarjaa katsonut enkä haluakkaan katsoa jotta saan säilytettyä oman mielikuvani henkilöistä ja tapahtumista :) mutta suosittelen. Ja lukeminen ei näissä lopu ihan heti kesken.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat