Luvassa häpeilemätöntä blogimatkintaa. Koska Habitus on yksi kestosuosikkiblogejani, ja koska "Apulaisseriffi" on salakissarakkauteni (sori Nöpö, multa riittää virtuaalirakkautta muillekin kissoille). Pitäähän Nöpöstin nyt saada vastaava valokeila kun kerran Kaverikin. Ja koska olen crazy cat lady ja kuvittelen että kaikkia ilman muuta kinostaa eräs harmaa puuhkan korvike.


 Nimi: Nöpö

Lempinimet: Nöbsteri, Nöpösti, Prkleen katti, Karvahanuri, Puuhka ja Nyt pois mun treenivaatteista!!

Väritys: harmaa

Ikä: kohta 9v.


Luonne: omapäinen omalaatuinen osallistuja. Kissa on siellä missä ihminenkin, älä edes luule pääseväsi vessaan yksin tai nukkuvasi ilman hurrr-rrrr-purrrr-rrr ääntä pääsi vieressä. Juttelee paljon ja koko ajan. Mikään kissa ei pidä niin paljon ääntä kuin Nöbsteri. Viilinarkkari. Kissa, jonka naamasta näkee mitä mieltä se on.




Lempiruoka: RC:n diabetes -nappulat, ainoa mille ei ole allerginen.

Horoskooppi: käytöksestä päätellen leijona...

 



Motto: Kinosti. (Toimii tilanteissa kuten: pois sieltä vaatehuoneesta! Nenä pois mun jogurtista! Älä änge sinne vaatekaappiin nyt! Hus siitä kankaan päältä! Ja niin edelleen.)

Paras asia maailmassa: avautuvan tonnikalapurkin ääni.

 


Pentuaika: kun olin tehnyt päätöksen että nyt kissa hankitaan, etsin Apulasta maatiaskatteja ja soitin randomilla laitilalaiseen paikkaan. Pentueesta oli jäljellä yksi katti mitä kukaan ei ollut huolinut, joten siitä tuli sitten minun kissani. Nöpöstillä oli rähmivät silmät ja se oli muutenkin kovin heiveröinen, eli hoivaviettini heräsi oikein kunnolla sen reppanan kanssa. Kissan ensimmäiset kuukaudet vietettiin pitkälti eläinlääkärin vastaanotolla epäillen milloin sydänvikaa, milloin virustartuntoja, ja _kaikki_ rahani menivät kissaan. Helpommallakin varmaan olisin lemmikin hankinnassa päässyt, mutta hetkeäkään en kadu, money well spent.


Aikuisuus: arvon kuningattaren tapoihin ei kuulu leikkiminen itsekseen, narun päässä pitää olla ihminen. Poikkeuksena kissatuubi. Katti osallistuu aina ja ihan kaikkeen, se ei viihdy yksin yhtään. Mutta ainoastaan ihmisseura kelpaa, muita eläimiä se vihaa sydänjuuriaan myöten.



Fyysinen erikoispiirre: Nöpö on kömpelöin kissa mitä olen ikinä tavannut, se on mm. venäyttänyt selkänsä sairaalakuntoon hypätessään METRIN korkeudesta alas (byebye kiipeilyteline...). Vietin tuolloin viikon kotona kantaen kissaa ruokakupin, sängyn ja hiekkalaatikon väliä, koska se ei pystynyt itse liikkumaan. True story. Ja se lyö nenänsä vähintään kerran päivässä lasiin, kun ottaa vahingossa harha-askeleita ikkunalaudalla. Tästä syystä kissa ei kiipeile asunnossa juuri mihinkään, se viihtyy maantasalla. Ainoa poikkeus on ikkunalauta, mihin pääsee kiipeämään nojatuolin kautta porrastaen.



Luonteen erikoisuuksia: mikä kissa murisee eteisessä postinkantajalle? Nöpö. Kuka rapsuttaa itse itseään. Nöpö. Sillä on tapana kihnuttaa naamaansa sekopäisesti kehräten lehdenkulmaan, lamppuun, tuolinjalkaan...

Muuta: kissatuubi.

[embed]http://www.youtube.com/watch?v=PrFVVQRNbeI[/embed]

Kommentit (48)

Awwws :D En kestä tuota "pikku-Nöpöä" :) Ihuna! Mä taidan saada työkaverin kissan hoitoon joulunpyhiks! JEE!

Piaf

Oij miten tämä postaus saikin niin hyvälle tuulelle!!! Kissat on niin ihania persoonia, joita on todellakin ihan seurata. Omat kissani ovat maatiaisia myös. Toinen nuorempi yksilö on aikoinaan haettu jostain pohjanmaan perukoilta maatilalta ja ikävä kyllä kärsi madoista ensimmäiset puolivuotta. Vaikka kuinka siis madotimme, niin lopulta ylläri vessassa paljasti ettei madotus toiminut. Löysimme kissamme hinaamasta kakkaista pyllyään ympäri vessan lattioita. Mieheni kanssa luulimme kissan häntään jääneen vain kakkaa. Sieltä paljastuikin heisimato/leveä lapamato, mikä ihmisilläkin siis on. En ehkä ikinä saa mielestäni sitä hetkeä kun kyseinen mato 'poistettiin'...tuo ääni kissastani oli varsin mieleenpainuva. Tätä ennen kissamme oli siis todella hoikka ja söi kuin hevonen...Hieman 'reppana' hän on aina ollut, mutta itse olen pitänyt ihanaa poikakisuani kunnon rehellisenä mammanpoikana ja niin sympaattisena elämän ilahduttajana.

Tuo kissojen puhuminen on myös niin ihanaa. <3 Tämä höpsö poikakissani pitää jotain linnu,koiran ja kissan välimaastossa olevaa puhumista.

Mun puolesta saat tehdä useamminkin näitä ihania Nöpö postauksia!! Ihan mahtava postaus!

Tietysti Nöpö kiinnostaa! Viikon Nöpö oli hyvä tapa. Harmi, kun se ei ole jokaviikkoinen tapa. Ja mun mielestä toi sun karvahanurisi on nimenomaan oiva mauste näihin sun nykyisiin blogeihin - ennemmin kuin oman bloginsa aihe.

Kengät, kassit ja kissat - kolme kovaa koota. Meillä ne vielä vielä viihtyvät hyvin yhdessä (tai sisäkkäin), jos ne vaan päästää samaan tilaan. Niistä mä tässäkin blogissa mieluiten kuvia katselen ja lueskelen.

Jes! Mun ykköskatti Sirun jälkeen. Ehkä ovat etäistä sukua jos Nööbe on laitilalainen myös. :D Tää postaus sai hyvälle mielelle kun huomenna on tiedossa vähemmän kiva päivä, kiitos piristyksestä! :)

Minä olen ihan rakastunut Nöpöön, enkä yleensä voi sietää kissoja, kissajuttuja, kissakuvia yms... Mutta Nöpö, Ihana kömpleö Nöpö, hänessä on vaan jotain niin inhimillistä :-)

Mä oikein odotin, että viilikuva olis tässä postauksessa, ja olihan se. Se on niin hyvä kuva!!

Ja koska olen pakkomielteenomaisesti "must share"- tyyppi, haluan kertoa, että näin unta kahdesta derbyilevästä, superkauniista ja tyylikkäästä bloggaajaladystä unta. He koulivat minua, mutta en lopulta päässyt heidän dream teamiinsa pelaamaan :D Heräsin ihan ihmetyksen vallassa, että eikö se ollutkaan totta :o Toinen lady olit sinä ja toinen oli, no, se toinen blogimaailman derbylady, gootimpi vain :D Luen teidän molempien blogeja ja nyt joulun alla postauksia kun tulee päivittäin niin alkaa uniin tulemaan LOL.
Kiitos siis treeneistä ja sorgen avautuminen :D
Terkut söpöNöpölle.

Mothmouthan se! Kiitos jos huolitte, olen otettu :D Epäilen silti, että derby-urani olisi enemmän derp-ura. Mietin siis vielä asiaa :D

Iidis

Nöpölle oma blogi! Sitten kun hankitaan avomiehen kanssa kissa niin sille perustetaan kyllä niin varmasti blogi. En tiiä pitäisikö aloittaa kotikotona asuvilla Frodolla ja Birkillä (10v veljekset), kuvia ja tarinoita löytyy nimittäin ihan mukavasti (kumma juttu!).

Birkkis on suorasukainen ja antaa kyllä kuulua, jos viet hänen tilaansa sohvalta. Erikoisuutena on piiloleikki: minä kurkin nurkan takaa ja Birkkis kurahtaa aina kun näkee minut ja lopulta tulee luokse kurisemaan. Frodo taasen on lihava lössykkä, joka ei suutu kenellekään. Sitä saa möyssätä ihan miten sattuu. Niin, ja se vahtii aamuisen talon seinässä olevaa koloa, josta on JOSKUS tullut lintu ulos...

Mea

Hahha, ihana Nöpö! Nöpö sai juuri kovan kilpailijan kömpelyyteensä meidän katista.
Meidän Nokki esim kiipeilypuussa ollessaan voi yht'äkkiä unohtaa, että pitää pitää kiinni ja kappas kun kissa rämähtää maahan! Myös jos Nokki on lattialla ja sitä alkaa leikittää, menee katti niin leikin lumoihin että voi kaatua kyljelleen kun tasapaino "pettää"... Ja mä kun et kissat omais hyvän tasapainon ;)

Kesäorava

Kuulostaa noi jutut tooodella tutuilta. Meillä ei sellaista paikkaa olekaan, johon katti ei olis naamaansa hieronut. Eikä se myöskään kiipeile. Mitä nyt hyppii pöydille. Elikkä kyllä tämäkin juttu kiinnosti. Onhan Nöpö yksi teidän perheen jäsenistä. :)

Marja

Kiitos ihanasta jutusta! Rakastan kissoja ja lukisin tällaisia juttuja kuinka paljon tahansa. Itselläni on kaksi valkoista maatiaiskissaa, pikku-Ingrid ja Greta. Minua liikutti tarinanassa erityisesti Nöpön heiveröinen alku. Kukaan ei ollut reppanaa halunnut, mutta onneksi löysi hyvän kodin! Kiitän myös blogivinkistä, Habitusta alan taatusti seuraamaan.

Chenille

Onko nöpöllä mahdollisesti liikavarpaita? Tuosta kömpelyydestä vaan tuli mielee että mein kisuneidillä on kuusi varvasta ja veikkaan että siitä johtuen sen liikkuminen ei ole kovin ööh..kissamaista...=P

Cerp

Aivan ihana postaus <3 Ja nuo lempinimet :D Meiän kissa varmaan luulee, että "Kissa perkele!" on joku hellittelynimi, yleensä se tulee sanayhdistelmän kuultuaan puskemaan...

Ihana Nöpö <3 Kyllä tämä kissatäti innostui tästä jutusta, että pitäisköhän omistakin kissoista tehdä tuollainen fatkajuttu blogiin ;)

Ite oon pitänyt Jacksonia aina kömpelönä, kun se ei lelujen perässä hypi tai saattaa kaatua tehdessään vaikka parin sentin (tai vaikka millimetrin) korkuisen hypyn, kun taas Korppu hyppää korkeuksiin niin ketterästi kuin olla ja voi :D. Mutta ehkä se onkin vain pikkaisen kömpelkö ;)

Luulin, että meidän toinen kissa on maailman kömpelöin, mutta ilmeisesti ei sittenkään. :D Voi Nöpöä.

Toinen meillä onkin sitten ehkä maailman nopein ja vietikkäin saalistaja, menee hyvä hiirikissa ihan hukkaan täälä kerrostalossa! Saman kissan naamasta myös todella näkee, mikä on herran mielentila. Varsinkin ketutus esimerkiksi aamuisin ruokahuollon viivästyessä. Jo yhdessä pentukuvassa se näyttää pahaa silmää siihen malliin, että olisi pitänyt arvata jo silloin millainen häjyläinen tuo on. ;)

nipsuu

voi aawww <3

itsekin olen henkeen ja vereen kissaihminen ja voi miten ikävä tuli! kunpa saisi tollasen nyt syliin :D

ja voisin ostaa kyllä tollasen kissatuubin kissalleni, joka asuu porukoideni luona.. Se kun tykkää aina kaikista muovipusseista ja pahvilaatikoista yms...
vaikkapa pukin konttiin ;)

Tee

Tapahtuipa kerran, kymmenen vuotta sitten eräälle välivuosinaan postia jakaneelle (ja duunista tykänneelle!) seuraavaa: Punavuoressa eräässä asunnossa valtaa piti kissa, josta jouduin tekemään ihan oikeasti kirjallisen varoituksen omistajalleen. Talo oli vanha ja asuntojen ovet varmaan alkuperäisiä, niiden postiluukut olivat tosi kapoiset. Niistä joutui survomaan postit sisään silleen, että omilla räpylöillä piti avittaa vähän. Oven toisella puolen kissa vonkui aina kun kuuli luukun rapisevan, hyppäsi välioven auki ja alkoi raatelemaan luukusta tulevaa postia ja _viattoman_postinjakajan_ nakkeja. Yhden kerran olin kissaa hitaampi ja kun vedin sormet kiireellä pois luukun liepeiltä, jäi kissan _kokonainen_kynsi_ juurineen päivineen kiinni kauhistuneeseen etusormeeni. Saattoi olla kissakin vähän kauhistunut. Minä juoksin loppureitin käsipuolena todistusaineisto sormessa töröttäen toimiston kautta työterveyteen tsekkaamaan jäykkäkouristuksen vasta-aineet. Piikkihän siitä tuli olkavarteen. Sovittiin omistajan kanssa, että postit voi jättää roikkumaan luukkuun, en tiedä säälikö se enemmän kissaansa vai minua...tai ehkä se halusi vaan edes jonkun kerran saada lukea lehtensä ehjänä.

Laura

Nöpö on kyllä älyttömän söpö :D
Mun koira myöskin rapsuttaa itse itseään. Olohuoneen pöytä on juuri sopivan korkuinen pikkukoiralle, ja se aina rapsuttelee selkäänsä päydän alla. On ilmeisesti tullut siihen tulokseen, että se on paras keino. Ja jos joskus erehdyn istumaan jalka toisen päällä, tulee koira kihduttamaan korvaansa jalkaterää vasten.
Ja useammin kuin kerran päivässä se kompastuu kynnykseen, joten kömpelöin koira löytyy täältä :D

Marikah

Awwwwwwwwwwwww! Joka kerta kun Nöpö esiintyy sun blogissa, mulle iskee kissakuume :D

Viivitys

Tottakai kiinnostaa! Meidän toinen Karvahanuri osallistuu myös kilpailuun kömpelöimmän kissan tittelistä. Sen bravuuri on kelliä sohvalla/pöydällä/tuolilla ja tipahtaa sieltä, koska pyörähtääkin reunan yli. Sen hypyt jäävät myös usein vähän lyhyeksi ja siitä seuraa armoton räpellys ja esim. lattialle liukuva pöytäliina.
Lisää Nöpöä blogiin! Ja Habituksen kisut on myös aivan ihania persoonia!

Meeri

Ihana tuo Nöpön naama! Ihan kuin jollain isolla kissalla, kuten leijonalla tai puumalla... Yhdessä kissanäyttelyssä näin kissoja, joilla oli vähän samantyyppinen naama, mutta en enää muista rodun nimeä - joku aika iso ja pitkäkarvainen se kuitenkin oli :) Ihanat myös nuo Nöpön kaulahaituvat!

Tuikku

Hahhah ihan mahtava toi tuubi! Mistä se on hankittu? Meidän lihapulla (puolipersialainen, eli melko samanlainen karvakaveri) ei tykkää leikkiä leluilla, mutta änkeytyy kummallisiin kolosiin aina, kun tulee tilaisuus. Tollasesta se varmana innostuis! :)

Awwww, ihana Nöpö! Mä en kannata Nöpölle omaa blogia (koska harvemmin jaksan pelkkiä kissablogeja lukea), mutta Nöpön esiintyminen postauksissa useammin olisi sangen mukavaa.

Nöpö on niin IHANA! Haluamme lisää videoita Nöpöstä, esim. rapsuttamassa itseään ja syömässä viiliä! :D

Joppana

Täälläkin positiivinen vastaanotto Nöpö-aiheisille jutuille! Crazy cat lady siis minäkin ja tän viikon oon ollu sydän syrjällään, ku meidän kisut eivät ole syöneet kunnolla mitään. Meidän toinen poika on Nöpöstä vaalean beige versio: samanlainen karva, myöskin murisee postille tai mille vaan äänelle, joka kuuluu rappukäytävästä. Allergiaa ei ole todettu mihinkään, mutta saa kyllä vatsansa sekaisin milloin mistäkin ja kun näin käy, niin tietenkin pyllykarvat on täynnä sitä itseään ja itsehän herra ei niitä pese. Tänäkin aamuna heräsin kamalaan lemuun ja siitä sitten suoraan sängystä pyllypesulle ja sen jälkeen pesuaineen kanssa kiertämään kämppää ja etsimään kaikki paikat, joihin herra on pyllynsä laskenu :D

Lisää siis Nöpö-juttuja! Täällä niitä ainakin luetaan mielenkiinnolla ja hymy huulilla.

inneJ

Pakko kirjoittaa vastalause: musta tuntuu kyllä että meikäläisen kotona asuu se Maailman Kovaäänisin Kissa..

Alisa

Voi miten ihana ja kaunis Nöpö on ja noi ilmeet:D Tulee aina hymy huulille ku Nöpö esiintyy blogissasi ja tietenkin kissakuume nousee aivan omiin lukemiinsa:)

anonyymi

:D
Alko melkein hävettää, kun luin postauksen hiiren hiljaisessa kirjastossa, eikä pokka pitänyt yhtään! :D Jouduin välillä lopettamaan lukemisen kesken ja selailemaan jotain opiskelujuttuja, jotta sain itseni kasaan. Kiitos tästä!
Rapsutuksia ja silityksiä sinne!

Satunnainen

Voi ihana Nöpösteri! Ymmärrän kyllä niin täysin kiintymyksen, tuo pentuajan kuvailu sai miltein kyyneleet silmiin..

Pitkää ikää ja paljon tonnikalapurkkeja kuningattarelle! <3

Miiiu

Kuvauksen perusteella voi todeta että Nöpö on.... Kissa! Isolla k:lla! Huikea tyyppi kyllä, tykkään nähdä kattia ja sen touhuja täällä blogissa. Se on niiin suloisen tympeän näköinen melkein joka kuvassa. Se on NIIN KISSA! :D

T. Grazy Cat-Lady with 3 adorable and annoying cats.

Ellu

Kissat on ihania :)
KISSANOMISTAJAN OHJEET LAHJOJEN PAKETOIMISEEN:

1. Raivaa tilaa pöydältä lahjojen paketoimista varten.
2. Hae komerosta kassi jossa lahjat ovat ja sulje komeron ovi.
3. Avaa komeron ovi ja nosta kissa pois komerosta.

4. Hae keittiön kaapista lahjapaperirullat, nosta kissa pois kaapista.
5. Hae lipaston laatikosta teippirulla, sakset sekä pakettikortteja.
6. Levitä lahjat ja paketointitarvikkeet pöydälle.
7. Hae lipaston laatikosta unohtunut lahjanaru, nosta kissa pois laatikosta.
8. Ota lahjat pois kassista.
9. Ota kissa pois kassista.
10. Levitä lahjapaperi leikataksesi lahjalle sopivan kokoisen palan paperia.
11. Heitä pois leikattu pala, jonka kissa on saksia jahdatessaan repinyt.
12. Leikkaa lahjapaperista toinen sopivan kokoinen pala.
13. Aseta lahja leikatun lahjapaperipalan päälle.
14. Nosta paperin reunat lahjan päälle teipataksesi ne, jos reunat eivät enää ylety, poista kissa ja yritä uudelleen.
15. Teippaa paperin reunat yhteen.
16. Käytä seuraavat 20 minuuttia leikaten teipinpätkää kissasta varovasti kynsisaksilla.
17. Taittele paperin kulmat mahdollisimman siististi.
18. Jahtaa kissaa eteiseen ja takavarikoi varastettu lahjanarurulla.
19. Kiedo naru paketin ympärille.
20. Avaa paperi jonka kissa on repinyt jahdatessaan narua ja heitä se pois.
21. Toista vaiheet 10-20 kunnes jäljellä on lahjapaperia enää yhteen pakettiin.
22. Kerää kaikki paketointitarvikkeet sekä lahja kassiin ja suuntaa lukittavaan huoneeseen.
23. Lukitse ovi ja pura paketointitarvikkeet.
24. Poista kissa kassista, avaa ovi, heitä kissa ulos ja lukitse ovi.
25. Levitä viimeinen lahjapaperinpala, kääri lahja paperiin ja varovasti korjaa repeämät paperissa teipillä. Lisää lahjanaru ja koristele ruseteilla sekä pakettikortilla peittääksesi pahiten kärsineet kohdat.
26. Kirjoita pakettikortti, nojaa taaksepäin ja ihastele valmista pakettia. Onnittele itseäsi saavutuksestasi.
27. Avaa ovi ja mene keittiöön ruokkimaan kissa.
28. Käytä seuraavat 15 minuuttia etsien kissaa.
29. Avaa lahjapaketti ja löydä kissa.
30. Kerää kaikki revityt paperinpalat, ruoki kissa, kaada lasi viiniä ja vanno itsellesi että seuraavana vuonna käytät kaupan paketointipalvelua...

Jools

Kiitos! En ole pitkään aikaan nauranut näin hervottomasti. Nöpön pitäisi päästä Guinnesin ennätystenkirjaan maailman kömpelöimpänä kissana. Itselläni on ollut kuusi kissaa ja tiedän muita kymmeniä, ja kukaan niistä ei todellakaan ole venäyttänyt selkäänsä. :D Ps. Itse en ole koskaan ollut kiipeilytelineiden perään, pelkään, että kisulit tippuu niistä. Raapispuu saa riittää.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kaksivuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011