En halunnut pilata eilistä Portoveneren postausta ikävämmällä sattumalla, joka valitettavasti kävi samalla reissulla. Pääsin kokemaan ihan korkeimman omakätisesti, miltä tuntuu kun meduusa halailee takamusta. Sitä seurannut tuska ei tosiaan ollut loman parasta antia. Ajattelin, että kirjoitan aiheesta omakohtaiset kokemukset, sillä epäilemättä joku vielä joskus joutuu samaan tilanteeseen Italian rannoilla uidessaan. 

Portoveneren vieressä sijaitsee Palmarian saari, jota kuvaillaan upeaksi luontoelämykseksi ja jonka rannoilla viihtyy vaikka koko päivän. Saarelle pääsee pienellä vesitaksilla Portoveneren satamasta ja matka kestää noin 5 minuuttia. Sama taksi kulkee koko päivän saaren ja sataman väliä pari kertaa tunnissa. 

Lähdimme koko porukka viimeisenä reissupäivänä saarelle viettämään upeaa kesäpäivää. Puitteet vaikuttivat täydelliseltä! Saimme aurinkotuolit ihan rannasta ja olin ajatellut, että lähden virkistävän uinnin jälkeen tutustumaan saareen jalkaisin. 

Meduusa päätti toisin. 

Rantaviiva muodostuu pitkälti pienistä pyöreistä kivistä, joita pitkin veteen kulkeminen on hieman hankalampaa kuin hiekkarannalla. Otin Annin syliin ja laskettelin kiviä pitkin veteen. Hetken kuluttua takareittäni ja toista puolta takamuksestani alkoi kirvellä, ja ajattelin että olin varmaan raapinut itseni johonkin sattunnaiseen terävään kiveen. Jatkoin uimista, mutta kipu alkoi yltyä (suolavesi auts). Jätin tyttäremme isälleen ja nousin vedestä tarkistamaan ihoni kuntoa. Siinä vaiheessa iho oli reilun kämmenen kokoiselta alueelta vereslihalla ja mietin, että miten ihmeessä tuollainen vamma saattoi syntyä täysin sileiltä tuntuvista kivistä. Siirryin rantatuoliin taputtelemaan kirvelevää merivettä ihosta pois. 

Kipu ja polte yltyivät siihen malliin, että tuli nopeasti selväksi ettei kyseessä tosiaan ole mikään naarmu. Tässä vaiheessa otin kännykällä kuvan reidestä (alla) ja kysyin ystäviltäni, että näkyykö takamuksessani jotain. Jeps, näkyi. 

Tässä vaiheessa paukamia alkoi muodostua oikein urakalla ja aloin hitusen panikoida. Kuinka myrkyllisiä Italian meduusat ovat?!! Ystäväni kipaisi kysymässä neuvoa paikallisilta ja rantabaarista hänelle annettiin kloorilta tuoksuvaan litkuun kasteltu nenäliina, ja käskettiin asettaa se hauteeksi polttamien päälle. Yllä näkyvän kuvan tilanteesta paukamat etenivät vielä kunnon vesikelloiksi ja kipu paheni noin tunnin ajan. Valkoinen putu iholla on nenäliinasta tarttunutta nukkaa.

Raivokas googlaaminen antoi ymmärtää, että Italian meduusat eivät ole hengenvaarallisia, vaan ainoastaan kivuliaita. Samaa sanoivat rantabaarin työntekijät. Täten uskaltauduin jäämään rantatuoliini kärsimään, enkä kipittänyt venetaksitolpalle ja lähtenyt mantereen puolelle lääkäriin. 

Tunnin kärsimisen jälkeen ihoalue alkoi puutua, ja jäin miettimään että olikohan baarista annettu litku puuduttavaa ainetta. Sen jälkeen kipu alkoi pikku hiljaa laantua, joskin palovammat ja vesikellukat iholla tuntuivat tasan siltä kuin voi olettaa - palovammoilta ja verestäviltä rakoilta. Mietin siinä istuessani, että onneksi meduusa osui minuun eikä kehenkään lapsista!

Juuri ennen lähtöä Palmarian saarelta ystäväni astui vielä merisiiliin, joka oikeastaan sinetöi "tämä paratiisisaari täytyy kokea omakohtaisesti" -reissun. Koimme saaren varsin omakohtaisesti, kirjaimellisesti :D 

Eli minulla ei ole harmainta aavistusta millainen saari Palmaria oikeastaan on, matkamuistoksi jäi vain arpia ja Jarille lääkärireissu to do -listalle merisiilin piikkien poistamiseksi. Että heippa vaan Palmaria, joka näkyy tässä kuvassa jo takanapäin:

Uimme eri rannoilla melkein joka päivä useaankin otteeseen, ilman mitään ongelmia. Olettaisin, että minulla kävi vain tosi huono tuuri yksittäisen uiskentelijan kanssa. Tulipahan koettua, toivottavasti ei tarvitse koskaan enää ottaa uusintaa.

Saa nähdä parantuvatko arvet ikinä, sen verran loisteliaat ja ärhäkän punaiset seittimäiset jäljet takamusta ja reittä edelleen koristaa. Nyt kahden viikon jälkeen iho ei ole enää kipeä, onneksi. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (5)

Lukija
1/5 | 

Voi ei auts! Jos nuo arvet mietityttää niin kannattaa laittaa sitkeästi vaan perus bepanthenia. Toinen mikä vaalentaa monesti arpia on rasvapesu, eli vähän jotain perus rasvaa ennen suihkun alle astumista ja sitten vaan huuhtoo kohdasta rasvat siellä pois:)

Vierailija
2/5 | 

Voi harmi mikä kokemus! Mua kans medusa polttanut thaikuissa, ja opin että siihen auttaa parhaiten viinietikalla painelu. Sen jälkeen kulki rantakassissa mukana aina pikkupullo etikkaa. Tosin ei tullut kyllä läheskään noin pahaa jälkeä, vesikelloja tms. Itsellä oireet jäi punotukseen ja kihelmöivään kuumotukseen.

Halina
3/5 | 

Auts! Itseä ei ole meduusa onneksi polttanut, mutta lievemmän polttaman hoitoon suositeltiin etikkaa, hydrokortisonia ja puuduttavaa voidetta. Ilmeisesti arpi voi jäädä pysyvästikin näkyviin, tapauksesta riippuen. Googlettelin myös meduusailmiötä välimerellä ja ilmeisesti se on aika iso ongelma (esim. Italiassa on jotain saaria/rantoja, missä ei uskalla uida suurimmaksi osaksi vuodesta ollenkaan). Aika tavallinen ongelma siis paikallisille. Syynä meduusojen lisääntymiseen on meriveden lämpeneminen ja saastuminen sekä ihmisten harjoittama liikakalastus (esim. meduusoja syövät kalat ja kilpikonnalajit vähentyvät). Meduusaongelma on siirtymässä myös muihin meriin niiden lämmentyessä ja rehevöityessä. Täytynee siis jatkossa muistaa pitää välimeren maissa mukana etikkaa ja hydrokortisonia jos ui merivedessä! Merisiilitkin on vissiin aika tyypillisiä, tai ainakin nähnyt että paikalliset pitää aina kunnon kenkiä/uimatossuja rannalla? Tosin voi ne piikit mennä kengästäkin läpi :/ Toivottavasti meduusan pistokohta paranee hyvin ja apteekista voi aina kysyä neuvoa arven hoitamiseen oikeilla tuotteilla!

paulii
4/5 | 

Auuu, hyi kamala. Itse olen ottanut useamman kerran osumaa medusasta, pahimmillaan seitsemän medusaa samalla uintireissulla joista yksi osui naamaani! Onneksi koskaan ei ole noin pahoja jälkiä tullut, nokkosta vastaava polttelu joka on seuraavaan päivään mennessä helpottanut ja rakkulat ovat laskeneet eivätkä muuttuneet vesikelloiksi. Osumakohtaanhan ei saisi koskea, ei ainakaan hangata, se pahentaa!

Miestäni kerran poltti meduusa mahaan oikein kunnon ärhäkänpunaisen palohaavan joka kesti viikkoja parantua, mutta parani lopulta kokonaan pois, viime reissulla taas törmäsimme (tai meihin törmäsi) sellaisia pään kokoisia violetteja meduusoja, jotka onneksi polttelivat hyvin lievästi mutta olivat kammottavan suuria!

N-
5/5 | 

Etikka on tosiaan paras ensiapu meduusan polttamaan. Eteläisellä pallonpuoliskolla, esim. Australiassa ja Thaimaassa, on ollut lisääntyvästi jopa tappavan myrkyllisiä meduusoja rantavesissäkin. Ilmeisesti Portugalissakin nämä ovat lisääntyneet, jos en väärin muista. Surullista, että uimassakin joutuu olla varuillaan. Ja kuten yllä todettiin, on tämä seurausta merivesien lämpenemisestå ja vesistöjen rehevöitymisestä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Elokuu
Heinäkuu
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat