Niin hienoa kuin kaupunkilomailu onkin, oli reissuun lähtiessä ihan selviö lähteä myös kaupungin ulkopuolelle. Koska siskoni tai minä emme kykene vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, oli pakko turvautua bussireissuun. Punnitsimme kahta vaihtoehtoa: Cliffs of Moher Irlannin länsirannikolla ja Giant's Causeway pohjoisessa. Tällä kertaa päädyimme ensinnä mainittuun, eikä todella tarvinnut katua. 

Bookkasimme päiväreissun Paddywagon Toursilta, 12 tunnin reissu maksoi 40 € (sis. lipun Cliffs of Moherin alueelle). Lähtö oli aamulla ennen kahdeksaa Savoy teatterin edestä, ja bussi oli suht helppo bongata:

Opastetuilla reissuilla parasta on kokeneen kuskin hieno tarinankerronta, ja pahinta muut ihmiset, valitettavasti. On ihan käsittämätöntä, että tiukasti aikataulutetulla reissulla jengi laapostaa bussiin vartin vessatauolta 20 minuuttia myöhässä, ja sotkee loppupäivän aikataulut ihan täysin. Etenkin kun joka välissä muistutetaan, että ole ajoissa. Mutta tätä täytyy vain sietää, vaikka se tarkoittaisi sitä, että aikataulutörppöilyn vuoksi jokin sovittu hieno pysähdyspaikka jäisi välistä.

Turrekierrosten bussikuskit ovat kokeneita kavereita, jotka tuntevat kotimaansa ja matkareittiensä jokaisen kiven ja tarinan. On paljon kiinnostavampaa kuunnella historiaa maisemia katsellen, kuin lukea opaskirjoja. Ei ollut poikkeus Paddywagoninkaan kuski. 

Poikkesimme maan läpi ajaessa Baby Cliffseille ja pysähdyimme pari kertaa vessatauolla, ihastelemassa pieniä kalastajakyliä sekä syömässä. Kuten aiemmin mainitsin, reissuilla on tiukka aikataulu, joten kannattaa harkita omia eväitä. Kun 5 bussillista väkeä sattuu samaan lounasravintolaan, on ihan selvää, että 30 minuutin tauko ei riitä. 

Cliffs of Moher on uskomattoman kaunis kohde, jossa vierailee vuosittain 1,5 miljoonaa ihmistä! Visitor Center on piilotettu kauniisti rinteeseen, ettei se pilaa maisemaa. Toivottavaa on myös, etteivät ihmiset pilaa maisemaa, joten roskat roskikseen ja ympäristöä kunnioittavat käytöstavat kunniaan. 

Bussikuskimme suositteli lähtemään Visitor Centeriltä oikealle, siellä puolella on kuulemma hienommat maisemat kuin vasemmalla. Meillä oli perillä aikaa 1,5 tuntia, joka riitti hyvin oikeanpuoleisen reitin ihasteluun. Cliffs of Moherin aidattu alue jatkuu vain tiettyyn pisteeseen, jonka jälkeen turistit voivat kävellä jyrkänteiden reunalla omalla vastuulla. Jos on liikkeellä vailla aikatauluja, kannattaa varmasti kiertää myös vasemmalle. 

Jos totta puhutaan, osa ihmisistä on ihan hulluja etsiessään täydellistä paikkaa selfielle. En ole korkean paikan kammosta kärsivä, mutta kyllä sieppasi vatsanpohjasta, kun jengi kiikkui sortumisvaarankin uhalla jyrkänteiden äärellä. Huh! No, ainakaan 200 metristä kiviin tippuessa ei todennäköisesti jää kitumaan...

Meitä Harry Potter -faneja innostaa Cliffs of Moher ihan jo leffan kuvauspaikkana, sillä juuri näihin maisemiin Harry ja Dumbledore ilmiintyvät etsiessään Voldemortin horcruxeja. 

Melkein koko viikon ajan meille osui aurinkoiset kelit, mutta juuri tälle päivälle taivas kääntyi harmaaksi ja jossain vaiheessa matkaa muuttui myrskyiseksi. Se vaan on niin, että Irlannissa ei koskaan voi tietää tuleeko taivaalta kissoja ja koiria, vai helliikö helle. Mutta lopulta tuuri muuttui hyväksi, sillä päästyämme Cliffseille, sumu hälveni, sade lakkasi, ja synkkä taivas oikeastaan vain korosti kohteen vaikuttavuutta. Rankkasade alkoi uudelleen 5 minuuttia sen jälkeen, kun olimme palanneet bussille! Että näin. Puhutaanko oikeasta ajoituksesta...

Paluumatkalla Dubliniin pysähdyimme katsastamassa Bunrattyn linnan Kinvarassa, ja samaisesta kylästä minä onnistuin löytämään täydellisen viininpunaisen fedoran! 

Summa summarum: iso suositus tälle päiväreissulle, ja toivottavasti bussiinne osuu kivoja tyyppejä, jotka kunnioittavat aikatauluja yhteisen edun nimissä :)