En ollut aikeissa alkaa keräilemään vanhoja Minna Parikan mallistoja, mutta näin siinä vain matkan varrella kävi. Olen ihan erityisen ihastunut 2006-2009 välillä julkaistuihin kenkiin ja laukkuihin, ja keskitän etsintäni pääasiassa noille vuosille. Sitä uudemmat kengät ovat käyttökenkiä.
Minulle on kuitenkin tärkeää, että nämä vanhempien mallistojen kaunokaiset ovat aina omassa koossani, että pystyn myös aidosti käyttämään niitä. Joten ihan niin HC-keräilijä en ole, että ostaisin mitään väärässä koossa vain harvinaisen mallin vuoksi. Joten kyllä, käytän myös näitä kenkiä, mutta harkiten.
Minulle se varsinainen Graalin Malja on ollut Parikan ensimmäisessä mallistossa ollut punainen rusettikantainen kenkä, Daisy. Olen käynyt jo vuosia säännöllisesti läpi kaikkia mahdollisia kirppissivustoja ja kauppapaikkoja, mutta olen törmännyt punaisiin Daisyihin vain yhden kerran vuosien varrella, koossa 37 toki. Oma kokoni on 40. Mutta kuten olen aiemminkin maininnut, olen uskomattoman kärsivällinen joidenkin asioiden suhteen. Sitä paitsi, mitä hauskaa keräilyharrastuksessa edes olisi, jos voisi marssia kauppaan ja ostaa keräilykohteen. Koko homman hauskuus piilee metsästämisessä, sattumassa ja hyvässä onnessa. Tämän tietää jokainen, joka kerää jotain harvinaisempaa.
Tämän pitkän alustuksen jälkeen asiaan. Uskomatonta, että Daisyt ovat vihdoin minun.


Ei muuten ollut ihan helppo keikka. Jos unohdetaan se, että metsästysretki on kestänyt 10 vuotta, niin näiden tarina on ihan omaa luokkaansa.
Satuin löytämään kengät tanskalaiselta nettikirppikseltä, jossa kielenä oli luonnollisesti vain paikallinen. Siinä sitten Google translator apunani rekisteröin itseni sivustolle arpoen jonkun satunnaisen osoitetiedon Köpiksestä, että ylipäätään pääsin sisään ja etsimään mahdollisuutta ottaa yhteyttä myyjään. Onnekseni yksityisviestimahdollisuus löytyi ja Greetings from Finland -lähestymistapa toimi.
Kun maksuasioita alettiin ihmettelemään, kävi ilmi että myyjällä ei ollut PayPalia, tai mitään muutakaan mahdollisuutta ottaa rahaa vastaan ulkomailta. Hänen tilinsä oli siinä ainoassa tanskalaisessa pankissa, johon IBAN-tilisiirto Suomesta ei toiminut. Arvatkaa kuinka monta kertaa hän ja minä olimme tahollamme yhteydessä pankkeihimme :D Olin jo ihan varma, että myyjä toteaa kohta, että antaapi olla. Aloin jo harkita viikonloppulomaa Tanskaan. En valehtele, kun sanon, että olin ihan valmis vaikka lentämään paikan päälle. Vain keräilyjutut...
Lopulta rahat kiersivät myyjän ranskalaisen poikakaverin tilin kautta ja aloin jo miettiä, että saankohan kenkiä ikinä. Mutta toisaalta se ei pelaa joka pelkää. Kun paketti lopulta saapui, tanssin ripaskaa jo postin parkkiksella! Huimaa!
Se on ihan sama onko keräilykohteena postimerkit, harviaiset moottoripyörät vai kengät, löytämisen ilo on takuulla aina yhtä hienoa. Mutta mitäs nyt sitten?! Kaikki nämä vuodet ja Graalin malja on löytynyt. Mitä minä nyt teen?
Huippua! Haluaisitko tehdä postauksen, jossa esittelet tuon aikakauden kenkä- ja laukkukokoelmasi? Olisi hienoa nähdä ne yhdessä.
Ehdottomasti, tämä on ollut tarkoitus tehdä :)
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook
Wau! Ja mahtava tarina kengillä :D
Nämä kengät jos jotkut vaativat hyvän tarinan :D olisi ollut tylsää löytää ne helposti :D
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook
Niimpä, mitäs seuraavaksi?! :)
Kengät ovat kyllä aivan mielettömän ihanat...mutta:
"Aa, alkaa valjeta! Hemuli ei olekaan enää keräilijä. Hänestä on nyt tullut pelkkä omistaja. Eikä se ole läheskään yhtä hauskaa." (Nuuskamuikkunen Muumipeikolle jaksossa Rannalta löytynyt hylky)
Naulan kantaan.
Tarvitsen keräilykohteen joka ei vaadi omistamista. Luulen, että suuntaan huomioni luontoon ja kasveihin, se on ollut muutenkin luontevana suuntana jo muutaman vuoden :)
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook
Hemuli päätyi just samaan ja alkoi postimerkkien sijaan kasvitieteilijäksi!
HAHAH tosiaan :D Hemulin jalanjäljillä :D
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook
Miten minulle tuli juuri tämä sama mieleen välittömästi :D Onnea ihanista kengistä!
Uskomaton tuuri, onnea löydön johdosta :D
Kiitos! Meinasi jo usko loppua matkanvarrella :D
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook
Tästä tulee mieleen oma kertomus yhden maximekon etsinnässä... Jokunen vuosi sitten näin Pinterestissä aivan upean kuvan Hennesin, silloin 2v vanhasta mallistosta olevasta, maximekosta. 3 päivän ajan selasin Suomen, Ruotsin, Norjan, Saksan, Puolan, Brittien, USAn, Australian jne nettikirppikset ja ebayt, kunnes lopulta löysin yhden saksalaisen naistenlehden nettikeskustelupalstalta kirjoituksen, jossa joku etsi kyseistä mekkoa koossa M. Sinne olikin joku kuukausi aiemmin kommentoinut, että hänellä oli tuo mekko S koossa ja vielä uutena, jonka voisi myydä. Onneksi koko oli väärä tuolle alkuperäiselle kirjoittajalle, mutta mulle juuri sopiva! Joten mäkin rekisteröidyin sivulle ja laitoin yksityisviestiä saksaksi (kannatti lukea koulussa saksaa!) ja toivoin, että a) hän huomaisi mun viestin siellä sivustolla ja b) mekko olisi vielä myynnissä. Ja kuten sulla, niin pienellä riskillä maksoin tilille rahat postituskuluineen - ja kaikki meni hyvin! Käytän vieläkin sitä mekkoa kesäisin, se on upea!
Sun tarina oli pikkasen parempi vielä, mutta ah, nämä on niin upeita tarinoita! Onnea kengistä <3
:D Huikea tarina! Ja tosiaan ihan vastaava kun noilla Daisyillani :D Päättäväisyys tuottaa aina lopulta hedelmää.
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook
MobilePay olisi ollut varmaan yksi ratkaisu. Raha olisi siirtynyt pelkän puhelinnumeron perusteella :)
Ei siirry Suomen ja Tanskan välillä, me kokeiltiin tätäkin :D ja tarkistettiin sekin pankista, eikä tosiaan toimi. Tanskassa myyjällä oli jokin numerotunnus MobilePayssa, kun taas meillä Suomessa toimii tosiaan puhelinnumerolla.
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook
Siis mikä on semmoinen pankki Pohjoismaissa johon ei voi siirtää täältä rahaa, ihmettelen...... niin ja onnea löydöstä 😂
Sitä mekin ihmeteltiin :D Nordea ei kyennyt tunnistamaan vastaanottajan pankkia (oli jokin pieni paikallispankki), eli olisi pitänyt tehdä lisämaksullinen valuuttasiirtomääräys (tai mikä se nyt onkaan viralliselta nimeltään) ja siinä taas ei paljon järkeä maksaa palvelusta jonka pitäisi toimia muutenkin. Mutta onneksi poikaystävällä oli tili Danske Bankissa, että homma lopulta meni sujuvasti läpi.
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook
Ihanaa, onnea! Voitko kuvitella että mulla tuli tippa linssiin ku luin tämän (ja ei, en ole raskaana..) <3
Aww ihanaa myötäelämistä :D itse myös vedin läpi kaikki tunneskaalat tätä prosessia säätäessä ja pohdin siinä samalla, että mitä kaikkea ihminen on valmis tekemään keräilypakkomielteensä takia :D no, mutta nyt on homma maalissa ja iloinen keräilijä voi siirtyä eläkkeelle.
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook
Mahtava löytö! Kuinka paljon nämä tulivat maksamaan? Varmasti joka sentin arvoiset, ni-iiin kauniit!
Kokonaissummaksi tuli 150€ postareineen kaikkineen, eli varsin kohtuullinen kun miettii Parikoiden jälleenmyyntihintoja noin ylipäätään :)
Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina
Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook
Tämä postaus aiheutti mulle samanaikaisesti sietämätöntä ahdistusta ja suuttumusta itseäni kohtaan. Minä nimittäin omistin kyseiset alkuperäiset versiot silloin kun Minna Parikka ei ollut yhtä tunnettu ja kohtelin kenkiä kuin kukkaa kämmenellä. Kunnes tuli eräs juhannus (mökillä!!!) jonne oli aivan pakko ne ottaa mukaan. Aamulla kengät olivat käytännössä katsoen tuhoutuneet. Muista vieläkin, kuinka itkin kenkien kohtaloa ja vannoin etten enää ikinä osta mitään niin kallista (silloin ne olivat kalleimmat kengät mitä omistin :D) vaikka tietysti jälkikäteen vaan mietti omaa teiniajattelua pukeutua mökille parhaimpiinsa. Minä, voimakas humalatila, sateinen sää ja mökki. Siinä se missä meni vikaan.
Nyyh.