Kun kerran kirjoilla aloitettiin niin jatketaan samalla linjalla. Niin ja kiitos vain vinkeistä joita olette jättäneet edellisen postauksen kommenttiboxiin, naputtelin heti jo 3 kirjaa tilaukseen. Olen himolukija, joka ei ole liian paksua kirjaa vielä tähän päivään mennessä löytänyt.

Tällä hetkellä lukulaarissa on 4 kirjaa, joista kaksi on juuri luettu, mutta haluan esitellä ne silti.

n11
n11

Augusten Burroughsin Juoksee saksien kanssa -elämänkerta on kertakaikkiaan hillitön. Se on periaatteessa synkkä kertomus kirjailijan epätavallisesta lapsuudesta ja nuoruudesta, mutta mustan huumorin kielellä kerrottuna tarina nauratti siinä missä hirvittikin. En osaa kertoa teille kirjasta yhtään lennokkaammin, se pitää lukea itse.

Kazua Ishiguron Ole luonani aina -teos on myös jo luettu. Itse en olisi koskaan valinnut kyseistä kirjaa lukulistalleni, mutta ystäväni tökkäsi sen käteeni. Kirja on suoraan sanottuna raivostuttava, enkä pysty mitenkään käsittelemään henkilöhahmojen naiiviutta. Koko kirjan jatkunut halu ravistella päähenkilö Kathya ei ottanut laantuakseen edes viimeisillä sivuilla. Pelottavan realistinen tarina eristettynä elämisestä, joka voisi ihan hyvin olla totta. En todellakaan halua nähdä kirjasta tehtyä elokuvaa, oma mielikuvitukseni on riittävän elävä.

Christian Jungersenin Poikkeus säännöistä on napattu työkaverin kirjakirppikseltä. Luin hetki sitten tanskalaisen kirjailijan haastattelun ja läpimurtokirjaksi kuvailtu Poikkeus säännöistä herätti mielenkiintoni. Myös sanapari psykologinen trilleri on ehdottomasti minun kuppini teetä.

Samaiselta kirjakirppikseltä toin kotiin myös John Irvingin Ystäväni Owen Meanyn. Romaania on kuvattu Irvingin arvoituksellisimmaksi teokseksi ja sehän sopii.

Kirjailta on alkamassa (piiiiitkä ilta pyhitettynä ihan kokonaan lukemiselle ja lasille punaviiniä, ah) mutta sitä ennen murkinaa nassuun, täytettyjä paprikoita. Näin tänään Aamulehdessä kuvan täyteistä paprikoista ja vesi herahti siinä määrin kielelle, että kaupan kautta kotiin. Olen niin vietävissä, niin vietävissä...

n10
n10

Huomio! Ei saa sitten spoilata kahta viimeisintä kirjaa, niitähän en ole vielä lukenut ;)

Kommentit (39)

Irvingin Ystäväni Owen Meany on ihana. Tykkäsin myös Garpin maailmasta ja Oman elämänsä sankarista. Oon tainnut lukea kyseisen kirjailijan lähes kaikki teokset.

Minä voisin suositella ainakin Jung Changin Villijoutsenet kirjaa, ellet ole sitä vielä lukenut. Se käsittelee Kiinan historiaa kolmen sukupolven naisten kautta.

Pitääpä vilkaista se edellisen postauksen kommenttiboksi, josko sieltä saisi lukuinspiraatiota itsellekkin. :)

HeliJ

Tuo Owen Meany on yksi parhaista kirjoista, joita olen lukenut! Varsinkin joulunäytelmäkohtaus sai minut ulvomaan naurusta! Ihana kirja <3

kirsi

"Poikkeus säännöistä" on tosi hyvä. Mua kosketti siinä eniten se työpaikkakiusaamisaspekti. Herätti kyllä ajatuksia.

Mä tykkäsin ihan hulluna tosta Kazuo Ishiguron Ole Luonani Aina -kirjasta! Se on kyllä kauheen järkyttävä ja kaikkihan voisi periaatteessa olla ihan tottakin. Leffastakin tykkäsin paljon.

Vois koittaa joskus saada käsiin tuon Juoksee saksien kanssa, leffan oon nähnyt mutta kirjakin olis kiva lukea...

Mulle kolahti tuo Ole luonani ain aivan täysillä, en muista olleeni aikoihin samanlaisessa tilassa minkään kirjan jäljiltä. Oikeastaan just päähenkilöiden naiivius ja suhtautuminen kohtaloonsa teki siitä just niin hyytävän. Huh.

Mä olen tosi huono osallistumaan mihinkään arvontoihin, mutta sen sijaan olen aina valmis suosittelemaan lempikirjailijaani Sarah Watersia. :) Jos et ole vielä hänen teoksiaan lukenut, hanki ihmessä joku niistä käsiisi!

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

minä olin myös tilassa, mutta lähinnä hermostuneessa, ällistyneessä ja ärsyyntyneessä sellaisessa :D Minun on tosielämässäkin ihan kauhean vaikea suhtautua ns. sinisilmäisiin ja naiiveihin ihmisiin, iskee ihan kauhea suojeluvietti heti päälle ja alan vaan maalailemaan kauhukuvia mitä sellaisille ihmisille voi pahimmillaan käydä. Tätä on vähän vaikea selittää... siksi toi kirja oli jotenkin ihan kamalan turhauttava, kun en voinut tehdä mitään! Ei, en suinkaan eläydy kirjoihin ;)

SarahW en ole lukenut, pitääpä laittaa lukulistalle.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Kaikista paras juttu ikinä toi arvonta!! Kommenteista löytää varmaan tuhat uutta, ihanaa kirjaa Luettavien kirjojen listaan!! Kiitos älyttömästi :)

Epu

Owen Meanyyn ja muihin hahmoihin ei voi olla rakastumatta! Irving on ehdottoman loistava kirjailija <3

Ellis

En voi itselleni mitään, mutta se on elämäkerta - ilman sitä genetiivin ännää. Eimulmuutamoi.

Tuija

Toi Ole luonani aina oli musta pettymys. Odotin enemmän kun sitä niin on hehkutettu ja siitä on se leffa jossa on mahtava Carey Mulligan... Jotenkin kirja jätti kylmäksi.

Mairajal
Liittynyt25.9.2013

Heips ystävä! Mun pitää muistaa palauttaa sulle se pino Sookie Stackhouseja, kohtahan nuo ovat vuoden olleet lainassa. En ihan loppuun asti päässyt, ehkä 6.-7:een kirjaan saakka, ei iskenyt kunnolla meikäläiseen. :)

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

koverra paprikoista terävällä veitsellä pois tuo "lakki" eli se osa missä siemenet ja vihreä törö, niin että paprika jää ikäänkuin kupiksi.

Heitä paprikakuppiin pohjalle juustoraastetta, seuraavaksi tonnikalaa / jauhelihaa / kinkkua / kasviksia paloina, ihan mitä haluat ruuanlaitossa käyttää, myös riisi käy tähän mainiosti.

Siihen päälle vähän pippurituorejuustoa/mausteita ja kun paprika on yläreunaa myöten täynnä, päälle vielä juustoraastetta. Sitten pellille ja uuniin, 200 astetta n. 20-30minuuttia, eli juusto alkaa vähän ruskistua. Nam nam.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

irving on huippu. olen lukenut kaikki eteeni sattuneet suurella intohimolla ja omaan hyllyyn kerään niitä sitä mukaa, kun löydän niitä esim kirppareilta. tällä hetkellä luvussa on kunnes löydän sinut, owen meany on myös loistava! oma suosikki on ehkä toistaiseksi oman elämänsä sankari.

Ethyl Glycerol

Minä tykkäsin Ishiguron kirjasta valtavasti... Itse en lukenut sitä oikein "sellaisenaan" vaan enemmänkin allegoriana - en halua spoilata kirjan "yllätystä" muille lukijoille, mutta siis minun mielestäni sen ei ollut tarkoituskaan olla mikään kauhean uskottava tulevaisuuden skenaario. Minuun iski enemmänkin kaikki sen kirjan tavallisuus. Kathy oli kertojana niin tavis kuin voi olla - hieman tylsä ja apaattinen jokanainen, kertoo tavallisista asioista, ja se tapa jolla hän sai kaikki järkyttävätkin asiat kuulostamaan tavallisilta... se teki niin suuren vaikutuksen että vollotin kirjaa lukiessani useamman kerran (enkä yleensä vollota!).

Hohhoijaa, tätä onkin kovin vaikea selittää spoilaamatta :D Mutta siis kirjassa tapahtuu järkyttäviä asioita ja henkilöhahmot alistuvat kurjaan kohtaloon - mutta loppujen lopuksi se ei kauheasti eroa siitä mihin me kaikki "alistumme". Kaikilla meillä on rajallinen elämä ja useimmat päättävät päivänsä hiipuen hoitolaitoksessa, emmekä osaa pelätä sitä tai jaksa kapinoida kohtaloa vastaan, koska emme voi sille mitään. Kuolema ja ikävät asiat lakaistaan herkästi maton alle, koska kaiken sen ajatteleminen musertaisi meidät. On helpompi olla ajattelematta. Me kaikki menetämme rakkaita ihmisiä ja me kaikki annamme tilaisuuksien mennä sivu suun. Ja jotenkin mekin tyydymme kohtaloomme ja yleensä haaskaamme ison osan rajallista aikaamme.

Minun mielestäni Kathyn tarinassa kaikki tuo dystopia-osuus oli vain taustaa tälle perusidealle. Kathyllä ja Tommylla olisi ollut tilaisuus olla monta vuotta elämästään onnellisia yhdessä, mutta he eivät osanneet tarttua siihen silloin kun aikaa vielä oli. Henkilöhahmojen apaattisuus kurjan kohtalonsa edessä vain korostaa heidän apaattisuuttaan elämän edessä. Tuohan on Ishiguron muissakin romaaneissa keskeinen teema: myöhemmin ajatellen turhien seikkojen takia ei uskalleta elää, ja elämä menee ohi menetettyjä tilaisuuksia katuen.

"The youth is wasted on the young", kuten engelsmannit sanovat.

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

eri hyvin analysoitu, ja sait vangittua tekstiisi yhden kirjassa itselleni kaikkein ahdistavimman sanoman, että ei osata tarttua tilaisuuteen ja elää. Se on juuri se seikka, joka karmi minua kirjan alusta loppuun saakka, ja sai aikaan tuolla jossain aikaisemminkin mainitsemani halun ravistella Kathya. Minä nimittäin olen äärimmäinen innostuja / innostaja, apatia on luonteestani niin kaukana kun olla voi. Inhosin kirjaa varmasti siksi niin paljon, että siinä käy toteen täydellinen kauhuskenaario omasta elämästä -> että se jää elämättä. Ne syyt miksi henkilöt olivat eristyksissä (miten tämän nyt ilmaisee spoilaamatta :D) olivat toisarvoisia, mutta silti ikävällä tavalla tulee mieleen että noin voi ihan hyvin jo ollakin jossain päin maailmaa.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Hmm, Juoksee saksien kanssa herätti kyllä mielenkiinnon. Se pitää varmaan hommata ensimmäisenä käsiini :)

Hei, en kiinnostunut kisasta, mutta haluan silti antaa IHANAN lukuvinkin!

Suomalaisessa on tällä hetkellä kymmenen euron tarjouksessa Anni Blomqvistin Myrskyluoto-kirja, jossa on kaikki neljä Myrskyluodon Maijasta kertovaa kirjaa. Kohti Myrskyluotoa, Luoto meressä, Maija meren voimia vastaan ja Hyvästi Myrskyluoto. En tiiä onko vika minussa, kun onnen ja elämän raadollisuuden kyyneleet nousee silmiin jo kirjojen nimistä. Aivan ihanaa, kauniskielistä mutta jotenkin yksinkertaista luettavaa.

Joskus tunteella tehdyt heräteostokset kannattavat, tämä on jo viikon jälkeen kirjahyllyni aarre. <3

Ethyl Glycerol

... ja mikä kummallisinta, nyt kun tein tilauksen, lopulliseksi hinnaksi tuli vain 8 euroa! Kannattaa siis tilata netin kautta!

Reetta

Ei tuo Ole luonani aina -leffa ole niin ahdistava, etteikö sitä kannattaisi katsoa. Se oli oikeastaan aika kaunis. Veikkaan, että kirja on paaaljon ahdistavampi!

Ootkos koskaan lukenut Haruki Murakamin kirjoja? Suosittelen (en muista oonko joskus puhunutkin niistä...)! Ihanan sopivalla tavalla vinksahtanutta meininkiä. Yksi niistäkin on päätynyt elokuvaksi: Norwegian wood taitaa vielä pyöriä leffassa ja voittaa kauneudellaan edellisen mennen tullen, edellistä mitenkään väheksymättä.

Ja jos Irving toimii, niin testaa myös Paul Austeria!

larissa

Mulla on molemmat vanhemmat kasvissyöjiä , ollu jo yli 30 vuotta, joten kaiken maailman täytetyt paprikat ja mitä erikoisimmat kasvisviritelmät on nähty! Lapsena luulin et muillakin syödään riisipalleroita, munakoisoveneitä, kreikkalaista sun muuta ihan arkiruokana. Ei se ihan mennykkään niin.:D

Niin ja saako kysyä mitkä kirjat lähti tilaukseen?:)

saana

Poikkeus säännöstä on mahtava kirja! Luin sen pari vuotta sitten ja pitäis hankkia omaksikin. Tykkään muuten näistä kirjapostauksista, vaikka en ikinä saa aikaiseksi lukea mitään suositeltuja kirjoja. :--D

-emma-

Johanna Sinisalon kirja "Ennen päivänlaskua ei voi" oli omasta mielestäni tosi erikoinen ja lukemisen arvoinen tapaus. Tuntuu kyllä että se jakaa aika paljon mielipiteitä, olen monen kuullut sanovan sitä ahdistavaksi tai epämiellyttäväksikin mutta itse ainakin pidin kovasti.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa