Huomenta! Mistä tietää että on alle 1-vuotiaan äiti... on hereillä juhannussunnuntaina tähän aikaan :D

Enää ei ole pakollista karata juhannukseksi mökille, sillä samat aktiviteetit löytyy nykyään myös kotoa. Grillausta, pihasauna, sateen pitämistä pergolassa, sade korvaa järven kun kipittää saunasta ulos seisomaan :D, luontoa ja kauniit maisemat. Vielä kun tajuaisi ottaa rennosti eikä pyykätä, tiskata, maalata tuoleja, kitkeä ryytimaata ja puunata taloa intopiukeena kun kerrankin on ruhtinaallisesti aikaa. Mutta ehkä se paikoillaan olo ei vaan ole minun juttuni, tarvitsen tekemistä. Oh well.

Juhannukseen täällä suunnalla kuuluu perinteisesti naapurikylä Urjalan juhannustori. Pienen maalaiskylän keskusta on niin tupaten täynnä iloisia mökkiläisiä ja paikallisia juhannusaattona että hyvä kun sekaan mahtuu. Mekin käytiin porukalla hakemassa tuoreet vihannekset, mansikat ja muut herkut, ja tottakai juomassa torikaffet.

Mikään ei ole niin hyvää kuin tuoreet porkkanat ja suomalaiset mansikat, ei mikään. Saku taas syö nauriita, mitä minä en ymmärrä ollenkaan. Maistuu etäisesti lantulle mutta ei sitten kuitenkaan :D

Juhannustorin laidalla on maailman ihanin vanhan tavaran taivas Wanha Mari, tottakai piti poiketa myös sinne.

Juhannuksen voi oikeastaan tiivistää kolmeen juttuun: yhdessäoloon, ruokaan ja saunaan.

Juhannusmekot sai kyllä tänä jussina unohtaa ihan vallan, ja keskittyä sadetakkeihin (Nanso, saatu blogin kautta) ja tuulipukuihin. Ja pukea pipon, ettei saa korvatulehdusta. Torimummolookkiini kuului kumisaappaat, pitkät pöllövillasukat, Paulakukka-sadetakki ja Ivana Helsingin Muumi-laukku.

Toivottavasti teillä oli juuri sellainen juhannus kuin toivoitte :)