Olin 18-vuotias kun HBO:n Sinkkuelämää-sarja tuli Suomeen. Olin silloin isojen muutosten partaalla, juuri päättänyt monen vuoden seurustelun ja muuttamassa Tampereelle. Sarja oli jotain ihan ennen näkemätöntä, etenkin kaltaiselleni muoti-intoilijalle. Siihen aikaan luin kaikki kotimaiset ja ulkomaiset muotilehdet kannesta kanteen, ja Sinkkuelämää toi New Yorkin villeimmät trendit suoraan olohuoneeseeni.

En koskaan samaistunut itse henkilöhahmoihin, mutta olisin antanut oikean käteni Carrien vaate- ja kenkäkokoelmasta. Ysärillä vallinnut grunge-muoti oli harmaata, muodotonta ja tylsää, ja Sinkkuelämää-sarjan värikäs puvustus räjäytti tajunnan. Jo siihen aikaan sarjan voimakkaat naishahmot saivat osakseen paljon kritiikkiä, mutta itse suhtauduin sarjaan kevyenä viihteenä. Minua kiinnosti oikeastaan vain vaatteet ja kengät, mutta koin olevani viihdytetty myös juonen puolesta. 

Vaikka osa Carrien asuista meni näin tavallisen naisen näkökulmasta ihan yli ja jopa komiikan puolelle, saan silti edelleen inspiraatiota Patricia Fieldin tyylileikeistä. Patricia Field potkaisi grungea takamukseen ja toi meille värit.

Viime perjantaina minulla oli illalla Annin nukkumaan menon jälkeen pari tuntia aikaa ja mietin miten sen käytän. Opiskelen, luen, siivoan, muuta: mitä? Päätin hetken harkinnan jälkeen katsoa Sinkkuelämää-elokuvan ja otin samalla käteeni elokuvasta tehdyn kirjan, joka on täynnä hauskaa knoppitietoa aiheesta, ihan erityisesti puvustuksesta. 

Pyörittelin viitisen minuuttia silmiäni itselleni, että miksi käytän aikaani tällaiseen, kunnes totesin että on se nyt jumalauta jos kaiken tekemiseni pitää olla jotain "järkevää". Pitää olla myös kevyttä ja hauskaa, vähän glitteriä. Mistä tämä huono omatunto hauskoista asioista oikein kumpuaa?! Pitkät sille. Glitterit kehiin!

Pari tuntia mekkojen ja korkkareiden keskellä kului kuin siivillä, skumppa ja suklaa enää puuttui. Huomautettakoon vielä, että olin uppoutuneena sohvaan kokovaaleanpunainen pehmohaalari yllä, tukka pystyssä ja peitto korvissa. Siitä lookista oli glamour kaukana :D

Se on melkein outoa miten yksi ainoa TV-sarja on päässyt niin ikoniseen asemaan ikätovereideni keskuudessa. En usko, että meistä Sex and the City ajan nuorista monikaan on onnistunut sulkemaan silmiään sarjalta kokonaan. Osaa se kiinnosti, osaa ei, mutta kaikki siitä joka tapauksessa tietävät. Sinkkuelämää on kuin vanha suosikkikirja, siihen palaa hymy huulilla uudelleen ja uudelleen, ja nostalgia on joka kerta taattu. 

On ihan takuuvarmaa, että ikuinen tyllihameinnostukseni on sekä 80-luvun Madonnan että Patricia Fieldin syytä. Syytän heitä tyllihameistani. Käytän ihan varmasti tyllihametta vielä 80-vuotiaanakin, jos elän niin kauan. Koska miksipä ei.

Kommentit (7)

Rakkaudella, Hannele

Voi sinkut <3. Samat fiilikset tuosta sarjasta – aikoinaan se oli todella feministinen kannanotto silloiselle naiskuvalle, nyt onneksi elämä on vapaampaa kaikin puolin ja se, mikä ennen ei ollut naisille sallittua on nyt aika mainstreamia. 

Ps. Mulla on pienen lapsen äitinä sama juttu tuon tekemisen kanssa – kaikessa on oltava jokin tavoite tai jotain järkeä, ei voi enää "vain olla". Tänään päätin viettää lomapäivää ja vapaa-aikaa hyvällä omiksella, edellisestä taitaa olla pari kuukautta aikaa. 

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Sinkkis herätti kyllä reaktioita aikansa naisissa, ja hyvä niin :)

Pitää varmaan alkaa raivaamaan kalenteriin "ei järkeä" -hetkiä säännöllisesti, ettei se unohdu ihan kokonaan. Vielä kun sen oppisi viettämään hyvällä omallatunnolla niin... :D Ja nämäkin paineet aiheutan ihan itse itselleni, kun kyseenalaistan kaiken tekemiseni onks järkee -lasien kautta.

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Lurre

Sinkkuelämää oli kyllä niin kova juttu siihen aikaan, itsellekin :) Sun leffahetki kuulostaa huipulta, arjen luksushetkeltä. Itsellekin meinaa pienistä hengähdystauoista pukata huonoa omatuntoa, etenkin, kun on aika satavarmaa, että kämppä on yks pommi ja ois miljoona muutakin hommaa mitä vois tehdä. Ennen lasta meillä oli aina siistiä, sekö se tän kaiken sotkun saa aikaan.. ;)

annie

Mä rakastan sitä sarjaa ja katon edelleenki Sinkkuelämää uusintoja jos niitä sattuu telkkarista tulemaan, ihan parasta viihdettä! Kaikki asut ja asusteet saa aina haaveilemaan isommasta, värikkäämmästä ja naisellisemmasta vaatekaapista :D

atomi

Ihana postaus :D Sinkkikset on juuri hyvää viihdettä ja rakastan Carrien asuja ja kenkiä vaikka useimpia releitä ei tulis mielen viereenkään laittaa itse päälle (jos nyt edes olis sellainen tilaisuus ;). Mutta jotenkin inspiroivaa tuollainen ihana leikittely vaatteilla on vaikka oma päävaatetus olisi ne ikuiset pillifarkut ja musta neule.... Sä olet Nelliina myös inspiraation lähde, kiitos siitä <3

Nenna

Siis mitä, tottakai sitä voi viettää sellaista omaa aikaa, mikä ei aina ole "järkevää" tai jollain tavalla tuottavaa. Just parasta. Sinkkiksiä fanitettiin täälläkin, ja kyllä tosiaan vieläkin tulee uusintoja jäätyä katselemaan.. Glitterinhimoissa! Some girls are just born with glitter in their veins.. ;) Mä ehkä vielä tatuoin tuon johonkin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, kolmevuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010