Olin 18-vuotias kun HBO:n Sinkkuelämää-sarja tuli Suomeen. Olin silloin isojen muutosten partaalla, juuri päättänyt monen vuoden seurustelun ja muuttamassa Tampereelle. Sarja oli jotain ihan ennen näkemätöntä, etenkin kaltaiselleni muoti-intoilijalle. Siihen aikaan luin kaikki kotimaiset ja ulkomaiset muotilehdet kannesta kanteen, ja Sinkkuelämää toi New Yorkin villeimmät trendit suoraan olohuoneeseeni.

En koskaan samaistunut itse henkilöhahmoihin, mutta olisin antanut oikean käteni Carrien vaate- ja kenkäkokoelmasta. Ysärillä vallinnut grunge-muoti oli harmaata, muodotonta ja tylsää, ja Sinkkuelämää-sarjan värikäs puvustus räjäytti tajunnan. Jo siihen aikaan sarjan voimakkaat naishahmot saivat osakseen paljon kritiikkiä, mutta itse suhtauduin sarjaan kevyenä viihteenä. Minua kiinnosti oikeastaan vain vaatteet ja kengät, mutta koin olevani viihdytetty myös juonen puolesta. 

Vaikka osa Carrien asuista meni näin tavallisen naisen näkökulmasta ihan yli ja jopa komiikan puolelle, saan silti edelleen inspiraatiota Patricia Fieldin tyylileikeistä. Patricia Field potkaisi grungea takamukseen ja toi meille värit.

Viime perjantaina minulla oli illalla Annin nukkumaan menon jälkeen pari tuntia aikaa ja mietin miten sen käytän. Opiskelen, luen, siivoan, muuta: mitä? Päätin hetken harkinnan jälkeen katsoa Sinkkuelämää-elokuvan ja otin samalla käteeni elokuvasta tehdyn kirjan, joka on täynnä hauskaa knoppitietoa aiheesta, ihan erityisesti puvustuksesta. 

Pyörittelin viitisen minuuttia silmiäni itselleni, että miksi käytän aikaani tällaiseen, kunnes totesin että on se nyt jumalauta jos kaiken tekemiseni pitää olla jotain "järkevää". Pitää olla myös kevyttä ja hauskaa, vähän glitteriä. Mistä tämä huono omatunto hauskoista asioista oikein kumpuaa?! Pitkät sille. Glitterit kehiin!

Pari tuntia mekkojen ja korkkareiden keskellä kului kuin siivillä, skumppa ja suklaa enää puuttui. Huomautettakoon vielä, että olin uppoutuneena sohvaan kokovaaleanpunainen pehmohaalari yllä, tukka pystyssä ja peitto korvissa. Siitä lookista oli glamour kaukana :D

Se on melkein outoa miten yksi ainoa TV-sarja on päässyt niin ikoniseen asemaan ikätovereideni keskuudessa. En usko, että meistä Sex and the City ajan nuorista monikaan on onnistunut sulkemaan silmiään sarjalta kokonaan. Osaa se kiinnosti, osaa ei, mutta kaikki siitä joka tapauksessa tietävät. Sinkkuelämää on kuin vanha suosikkikirja, siihen palaa hymy huulilla uudelleen ja uudelleen, ja nostalgia on joka kerta taattu. 

On ihan takuuvarmaa, että ikuinen tyllihameinnostukseni on sekä 80-luvun Madonnan että Patricia Fieldin syytä. Syytän heitä tyllihameistani. Käytän ihan varmasti tyllihametta vielä 80-vuotiaanakin, jos elän niin kauan. Koska miksipä ei.