Silloin kun en vielä ollut äiti, moni kuittasi vintage/tyyli-innostukseni päättyvän "sitten kun sinulla on lapsia". Ymmärrän nyt mistä kommentit kumpusivat, sillä äiti tosiaan voi olla välillä vähän väsynyt. Silloin kauniit vaatteet ovat viimeinen asia, joka tulee mieleen, kun yrittää rämpiä unettoman yön jälkeen päivän läpi. 

Rehellisesti sanoen en muista vauvavuodesta juuri muuta kuin pehmoisen ja suloisen vauvan. Pääosan ajasta olin unettomuudesta sekaisin ja tuntui kuin pääni olisi kääritty pumpuliin. En muistanut välttämättä edes sanaa jääkaappi. "No se laite jossa säilytetään voita.. mikä se nyt on..." 

Noina hetkinä pidin kiinni itsestäni hatarasti, mutta varmasti. Minun tapauksessani se onnistui lempimekkojeni avulla. Olin aivan liian väsynyt lukemaan, mutta kauniin hameen pukemiseen ei mennyt kuin minuutti. Anni oli vauva, joka ei puklaillut lainkaan, joten hameet säilyivät ilman maitotahroja. Tällainen pieni oma juttu vauva-arjen keskellä oli tärkeää. Meillä jokaisella on oma juttumme, minulla se oli hameet.

Nyt, kun pieni vauvamme on kasvanut jo häkellyttävän omatoimiseksi melkein 5-vuotiaaksi, olen ihan yhtä vauhdissa mekkojeni kanssa kuin ajalla ennen lasta. Perhe, ikääntyminen, vaativa työ ja vastuu - mikään ei tätä asiaa muuta. Nautin tyyliasioista ja sillä selvä. Olen melko varma, että tulen olemaan se mummeli, joka pukeutuu 90-vuotiaana lempivaatteisiinsa vaikka vain iltapäiväkahville. 

Nauratti tässä aiemmin viikolla, kun yhtäkkiä valokuvaan ilmeistyi pieni käsi. 

Shortsit: H&M, kengät: Minna Parikka, kukkapaita: kirppislöytö Zadaasta, laukku: vintage.

Otsikon kysymykseen vastauksena: suhtautumiseni tyyliin ei ole muuttunut lapsen myötä mitenkään. Luontaisesti olen viimeisen 10 vuoden aikana kiinnostunut yhä enemmän 20-luvun estetiikasta, kun aiemmin suuntasin mielenkiintoni enemmän 50-lukuun. Mutta tällä asialla ei ole mitään tekemistä lapsen kanssa. Annilla nyt vain sattuu olemaan tyyliasioista kiinnostunut äiti, no can do.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (5)

Fairyport
1/5 | 

Allekirjoitan kyllä täysin tuon kauniiden käyttövaatteiden ja oman tyylin säilyttämisen tärkeyden vauva-arjessa. Itselläni kummasti piristyy päivä, kun verkkareiden sijaan pukee ylleen mekon ja myös arkirutiinit sujuvat tehokkaammin. Olen myös huomannut, että vaatteet saavat tuntemattomat ihmisetkin aloittamaan small talkin, mikä on iso asia mammalomalla.

Nelliina
Liittynyt10.9.2015

Sama juttu, omalla kohdallani kivat vaatteet vaikuttavat välittömästi mielialaan, eikä niiden käyttäminen tarvitse sen ihmeempää tilaisuutta vaan ihan tavallinen arki on hyvä. Äitiyslomalla äiti jää vielä usein aika yksin, joten mikä tahansa keskustelunavaus on hyvä, oli se sitten lapsi, vaatteet tai lemmikit, kaikki käy :D

Bloggaan osoitteessa: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina

Rentoja otoksia SoMessa: Instagram | Facebook

Sanna U
2/5 | 

Hah, mutta lempivaatteisiin ehdottomasti kuuluu myös trikooteltta, jossa on taskut, eikä kiristä mistään. :D Ja ooo! Mitkä sortsit! Kiitos Nelliina kun kirjoitat, on ihana inspiroitua sun blogista. :) Harkitsen hyvin vakavasti pellavamekon ompelua. Sivusaumaan tarvitsee taskun. T. Äiti myös

Johannainen
3/5 | 

Sain kaksi lastani reilun vuoden välein. Välillä tuntui, ettei päässä ole minkäänlaista järjestystä, elämä sujui mitenkuten ruokailusta, ulkoilusta, päiväunista ja iltatoimista toiseen.

Minulle suuri helpotus oli pohtia mielessäni vaatevarastoani ja suunnitella erilaisia asukokonaisuuksia työhönpaluuta varten. Minulla oli paperilla neljä erilaista garderobia, yksi kullekin vuodenajalle.

Töihinpaluussa parasta olikin laittautua joka aamu nätiksi, pukea jalkaan korkokengät ja vetää ylle nätti hame.

Kotiäitiaika oli ihanaa ja äärettömän raskasta. Omaa aikaa ei ollut käytännössä lainkaan, siksi nämä unelmoinnit olivat elinehto.

Vierailija
4/5 | 

Minulla ei ole lapsia, mutta en ymmärrä miksi omat vaatetyyli muuttuisi radikaalisti jos saa lapsia? Vaatekoko saattaa muuttua, mutta eikai tyyli? En ainakaan tunne yhtään äitiä, jonka tyylisi olisi muuttunut tai sitten kaikki kaverini ovat "poikkeuksia"? En kyllä usko, kun heitä on tosi monta. Tolla perusteellahan monet ihmisryhmät muuttaisi tyyliään, jollaki on paskanen duuni (joten töihin ei kannata pukeutua), joku kärsii vuosia unettomuudesta tai masennuksesta, joku sairastaa muuta perussairautta, joku hankkii ne 5 lasta, joku tekee vaativaa työtä, monella saattaa olla useampi asia yhtäaikaa - ja he silti pitäytyy tyylissään. Tai jos ei, niin eikai sekään haittaa jos se muuttuu. Tiedän ihmisiä, jotka saaneet kipusairauden ja ei pysty esim. pitämään epämukavia vaatteita. He sit hankkii samantyyliset vaatteet, joita pystyvät pitämään. Nykyaikana ei ole mikään ongelma löytää vaihtoehtoja. Äitiys kuulostaa pahemmalta sairaudelta kuin mikään syöpä tai masennus jos siihen tolla tavalla voi "kadottaa" itsensä jo parin vuoden aikana :D Ihmiset niiku sairastaa koko elämän ajan jotain mikä samentaa aivoja sairaudesta ja lääkityksestä johtuen. Kirpukrooinikko kaveri nukkuu 2h pätkissä seuraavat 30 vuottakin, eikö silti halua luopua omasta tyylistä :D Uskon et toi on joku vanhanaikanen käsitys et äitien pitäisi näyttää joko joltain gugguu-mammukoilta tai sitten pieruverkkari räjähdykseltä (ja saa toki näyttääkin, mut se kuulosta mun lapsettoman ihmisen tyyliltä myös, haha), mut kuvaus ei sovi mun tuntemiin äiteihin. Varsinki jos saat muksut nuorena, ni en ees pysty ulkonäöltä sanomaan onko kyseinen ihminen saanut 1-4lasta. Mun kaverilla on 32-vuotiaana neljä lasta ja sitä luullaan aina parikymppiseksi baarissa :D On aina hauska järkyttää iskuyrityksiä tekeviä miehiä, että ei kannata yrittää - häneltä löytyy jo 4 muksua, talo, mies ja koira :D Uskon et nää käsitykset kyllä muuttuu pikkuhiljaa eikä äitejä pidetä automaattisesti sellasina itsensä hukanneina ja pelkästään lapsille elävinä kaapuilijoina :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Nelliinan vaatehuone -blogista tuttu Niina Tapojärvi on kenkäfriikki, lukutoukka ja innokas puutarhanhoitaja Pätsiniemestä. 1941 rakennetussa hirsitalossa asuvat hänen kanssaan aviomies, neljävuotias tytär ja vanha kissa. Blogiin eksyy aiheita remontista, puutarhasta, käsitöistä, kokkauksesta sekä tietysti reissuja, tyyliä ja kauneutta. Niina uskoo, että punainen huulipuna pelastaa huonoimmankin hiuspäivän.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Toukokuu
Maaliskuu
Tammikuu
2018
Syyskuu
2017
Joulukuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2016
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Huhtikuu
Maaliskuu
2015
2014
Joulukuu
Toukokuu
2013
2012
2011
2010

Kategoriat